Ayreon

[ernestipotsi]

ylös. Täältä ilmoittautuu mukaan yksi Ayreonautti lisää

Ayreon on ollut tuttu bänd...ilmiö meikäläiselle jo muutaman vuoden. Kuitenkin vasta tämän vuoden puolella iski ja kolahti kunnolla. Aloitin The Final Experimentillä googlaten lyriikoita ja kuunnellen musiikkia. Siitä sitten onkin pyöritelty koko Ayreonin tuotantoa useampaan otteeseen. Itse asiassa Ayreon avasi uusia ulottuvuuksia koko musiikinkuunteluni suhteen. Esimerkiksi mainittakoon Tobias Sammetin Avantasia joka kokonaisuudessaan muistuttaa itse Ayreonia. Myös tietyt aiemmin "HMV-bändit" ovat alkaneet avautua, kuten esimerkiksi Opeth tai Queensryche önkelömönkelö-yyllä kirjoitettuna.

Ayreon saa kuuntelijansa tuntemaan hieman elitistiseksi. Broidille yritin duunissa kuunnelluttaa The Human Equationia, mutta vastauksena sain "mitä paskaa tää on? Kuunnellaa mielummin Lady gagaa tai Metallicaa"
Jep jep...niinpä!

Ayreonin uusin kokonaisuus 01011001 on loistava. Ainoa huono puoli siinä on se että se ilmestyi vasta niin vähän aikaa sitten että uutta kamaa saadaan odottaa. Mutta onneksi Ayreoniin ei kyllästy ja Arjen Lucassenin muut projektitkin ovat hyviä, vaikkeivat Ayreonin tasolle ylläkään.

Huonoa tai edes keskinkertaista/kohtalaisen hyvää kamaa Ayreonilla ei ole biisiäkään . Harvassa ovat bändit joista voidaan sanoa samaa (ei tule mieleen kuin Queen)

Arjen Lucassen...ihme jätkä.

 

[Ted Raikas]

Ayreonin uusin kokonaisuus 01011001 on loistava. Ainoa huono puoli siinä on se että se ilmestyi vasta niin vähän aikaa sitten että uutta kamaa saadaan odottaa. Mutta onneksi Ayreoniin ei kyllästy ja Arjen Lucassenin muut projektitkin ovat hyviä, vaikkeivat Ayreonin tasolle ylläkään.

Uutta materiaalia ei tarvitse kovinkaan kauan odottaa. Ayreonia ei tosin ole nyt luvassa, mutta Lucassenin uusi projekti kyllä, eli Guilt Machine. Albumin nimeä ei ole julkistettu ja se voi kyllä ihan hyvin olla samalla nimellä kuin projektikin. Aika näyttää. Sen verran hyvällä mallilla pitäisi olla, että uskoisin levyn tulevan ulos tänä vuonna jo. Oma veikkaus on loppukesä/syksy.

Teemoista ei sen kummemmin tiedetä, jollain tapaa ihmisen mielen kiemuroihin sukelletaan, ei ehkä niin sci-fi hengessä kuin yleensä. Tällä kertaa ei laulajiakaan ole kuin yksi, belgialainen Jasper Steverlinck joka laulaa Arid-nimisessä yhtyeessä, joka on kyllä itselleni ihan täysin tuntematon. Ayreon-kokoelmalla olleen bonusbiisin perusteella, missä mies lauloi on laulutyyli hyvinkin "pinkfloyd". Vakuutti ainakin minut, vaikka aikamoinen tuntemattomuus siis onkin. Lucassen itse laulaa kyllä myös sitten taustalla.

Muita tässä projektissa mukana olevia on Lori Linstruth, joka oli mukana mm. Stream of Passionissa ja sooloissa 01011001:lla. Soittaa sooloja myös tässä projektissa ja on kuuleman mukaan rustannut lyriikatkin biiseihin. Rumpuihin on pestattu ex-Porcupine Tree Chris Maitland, joten se osasto luulisi olevan kunnossa myös.

Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää. Mitään kovin metallista ei ole kait luvassa, Lucassen itse sanoi, että tyyli olisi ehkä lähinnä The Dream Sequenceria, eli progressiivisemman rockin suuntaan mennään.

 

[Ted Raikas]

Jatketaan monologia ja edeltävästä aiheesta, eli nyt olisi MySpacessa kuultavana Guilt Machinen tulevan levyn On This Perfect Day:n ensimmäinen biisi Twisted Coil (kolmessa osassa):

Guilt Machine MySpacessa

Todella mielenkiintoiseltahan tuo vaikuttaa, Jasper Steverlinck on kyllä oiva löytö projektin lauluhommiin. Persoonallinen ja vivahteikas ääni joka tuo vähän Mikael Åkerfeldtin ja Musen Matthew Bellamyn mieleen. Jonkinlainen välimuoto melkein.

Elokuun lopuilla on sitten julkaisu.

 

[Mahtiankka]

Ayeron on allekirjoittaneelle kohtalaisen tuntematon suuruus, mutta äsken tarttui Varkauden Tokmannin alelaarista 01011001 -albumi mukaan, sellaiseen puoliasialliseen 3 euron hintaan :)

Katsellaan ja kuunnellaan millaista settiä on, tuolla hinnalla ei suurta pettymystä tule, vaikkei kolahtaisikaan Lucassenin tyylinäytteet.

 

[tinkezione]

Todella mielenkiintoiseltahan tuo vaikuttaa, Jasper Steverlinck on kyllä oiva löytö projektin lauluhommiin. Persoonallinen ja vivahteikas ääni joka tuo vähän Mikael Åkerfeldtin ja Musen Matthew Bellamyn mieleen. Jonkinlainen välimuoto melkein.

Itselleni Steverlinckistä tulee mieleeni Steven Wilson herkemmissä kohdissa ja Freddie Mercury räyhäkkäämmissä kohdissa. Bellamyn yltiöpäistä vibraa ja tavaramerkkifalsettia en Steverlinckin saundista löydä.

Guilt Machine itsessään on kyllä varsin mainio levy monen huonomman Arjen-projektin - itse olen viimeksi tainnut innostua suunnilleen The Dream Sequencerista - jälkeen ja ollut viime päivät ihan hyvässä tehokuuntelussa. Lori Linstruthista löytyi myös oivallinen kitaristi Arjenin projekteihin Stream of Passionin myötä, taitavathan nuo olla siviilipuolellakin nykyisellään kimpassa? Guilt Machinesta paistaa Arjenin masennus todella pitkälle, ja levy varmasti toimiikin aihetta itsekin sivunneille kuuntelijoille huomattavasti masennuksen portteja kolkuttelemattomia paremmin.

Mahtiankalle sellaiset terveiset, että tuo 01011001 on kyllä ihan kolmen euron arvoinen rieska, Ayreon-levyksi ihan hyvä umpisurkean The Human Equationin jälkeen.

 

[er_bai_wu]

Ayreon-levyksi ihan hyvä umpisurkean The Human Equationin jälkeen.

On se ihmeellistä miten voi olla ihmiset erimielisiä. Siis et helvetissä ole sitä mieltä, että The Human Equation on umpisurkea? :D Minusta se on Ayreonin paras levy, upea kokonaisuus, mutta kuten todettua, toiset tykkää äideistä ja toiset tyttäristä.

 

[ernestipotsi]

On se ihmeellistä miten voi olla ihmiset erimielisiä. Siis et helvetissä ole sitä mieltä, että The Human Equation on umpisurkea? :D Minusta se on Ayreonin paras levy, upea kokonaisuus, mutta kuten todettua, toiset tykkää äideistä ja toiset tyttäristä.

Progemetalli on - tai ainakin haluaa olla - underground-genre. Eli siis siihen ei sovi kaupallinen menestys ja progemetallin ulkopuolinen tunnettuvuus, mitä The Human Equationilla oli jonkin verran. Eli siis jos joku innostuu Ayreonsta THE:n kautta, niin THE on umpisurkea. Kyse ei ole ites albumista vaan siitä mitä muut siitä ajattelevat.
Toinen poikkeava asia THE:ssä on levyn teeman "maallisuus". THE ei ole samanlaista "space-scifi-metallia" mitä Lucassenin muut levyt pääsääntöisesti ovat. Nuo asiat saattavat joitakin ärsyttää, kuten myös LaBrien valitseminen pääsolistiksi tuolle levylle.

THE on erittäin onnistunut ja tasonsa joka biiissä säilyttävä kokonaisuus. Ehdottomasti yksi hienoimmista 2000-luvun levyistä.

 

[tinkezione]

Progemetalli on - tai ainakin haluaa olla - underground-genre. Eli siis siihen ei sovi kaupallinen menestys ja progemetallin ulkopuolinen tunnettuvuus, mitä The Human Equationilla oli jonkin verran. Eli siis jos joku innostuu Ayreonsta THE:n kautta, niin THE on umpisurkea. Kyse ei ole ites albumista vaan siitä mitä muut siitä ajattelevat.

Anteeksi, mutta kyllä minun mielestäni The Human Equation yksinkertaisesti on paskaa, riippumatta siitä, mitä siitä joku muu ajattelee. Ihan hyvä, jos joku Ayreonin kuunneltavakseen löytää - monestihan sitä pitää bändin X parhaana levynä juuri sitä, mihin on ensimmäisenä itse tutustunut. Laajamittaisemmalla kuuntelemisella sitten todennäköisesti löytää niitä ihan oikeita klassikoita, vaikka makuasioista kyse onkin.

Pyrin yleensäkin muodostamaan mielipiteeni omien mieltymyksieni perusteella. Vai haluatko tarjota jonkin pseudoälykkään analyysin siitä, miten Odyssey on mun mielestäni Symphony X:n pahin hutilaukaus? Kai joku on tuonkin bändin juuri Odysseyn kautta löytänyt?

EDIT: The Human Equationilla minua ärsyttää huonot laulajavalinnat, hyvienkin laulajien huono sijoittelu ja ennen kaikkea koko kahdenkymmenen viisun setti muodostuu hyvin pian todella puuduttavaksi kokemukseksi kahlata läpi. Suurimmassa osassa kappaleita ei ole minkäänmoista ideaa, eikä pari-kolme ihan hyvää rallia nosta tätä levyä mun mielestäni ihan sellaiseksi Arjen-klassikoksi, kuin mitä Into the Electric Castle tai The Dream Sequencer ovat.

 

[Ted Raikas]

Toinen poikkeava asia THE:ssä on levyn teeman "maallisuus". THE ei ole samanlaista "space-scifi-metallia" mitä Lucassenin muut levyt pääsääntöisesti ovat. Nuo asiat saattavat joitakin ärsyttää, kuten myös LaBrien valitseminen pääsolistiksi tuolle levylle.

Totta kyllä, mutta toisaalta kuten albumin viimeinen kappale päättyessään osoittaa, se sitten lopulta on kuin onkin sci-fiä. Ei vaan ihan niin alleviivaavasti kuten monet muut Ayreonit osoittaa, mutta liittyy kuitenkin samaan tarinaan. Mikä on kyllä metka juttu ja onhan se kyllä hieno albumi, hitaasti avautuva vaan kuten muutkin, mutta ehkä juuri teemastaan johtuen vielä hitaammin. Ainakin allekirjoittaneelle on ollut.

Ei kylläkään ihan kolmen suosikin joukossa (Into the Electric Castle, The Dream Sequencer ja 01011001), mutta lähelle lähelle menee.

Mainittu James LaBrie ei ole mikään suosikkilaulajani, mutta THE:lla kyllä saa itsestään irti aivan uskomattoman paljon ja sädehtii kuin timantti läpi albumin. Mielenkiintoista kyllä, miten Arjen Lucassen usein saa monista laulajista ihan jotain uutta puhtia irti projekteissaan, useat kuulostavat ihan eri tyypeiltä kuin omilla levyillään. Yksi hyvä esimerkki tästä Mostly Autumnin Heather Findlay joka oman bändinsä levyillä kuulostaa aavistuksen lattealta sen mitä olen kuullut, mutta juuri tällä samaisella THE:lla on aivan korviahuumaavan upean kuuloinen.


***

Guilt Machine on kuulosteltu useampaan kertaan jo tovi sitten ja pakko myöntää, että pienoinen pettymys se kuitenkin oli. Ei mitenkään huono, mutta ennakkopuheiden perusteella odotin jotain enemmän. Ongelma ei ole siinä, että levyllä on vain yksi laulaja (+ itse Lucassen taustoissa), koska Steverlinck on todella mahtava ja muuntautumiskykyinen laulaja. Muutkin muusikot on miehiä ja naisia paikallaan. Ongelma on ehkäpä siinä, että Lucassen on lähtenyt vähän jäljittelemään Porcupine Tree ja Opeth-tyylistä synkistelyä ja alakuloisuutta, kuitenkaan ihan tavoittamatta noiden kyseisten orkesterien suvereenisti hallitsemaa tyyliä. Näin ollen Guilt Machinen materiaali on hiukan liian tasapaksua koko albumin mitalta. Hienoja hetkiä ja osuuksia, mutta sellaista Arjenin tavanomaista yllätyksellisyyttä ja tyylilajien rohkeaa sekoittelua jää kaipaamaan. Nyt on kaikki kappaleet veistetty liikaa siitä samasta puusta. Lyriikkapuoleen en ole niin vahvasti ehtinyt tutustumaan, että ehkä sitä kautta homma avautuu vielä, kuten usein on tehnyt kun Lucassenin matskusta puhutaan. Sanoitukset nousee arvoon arvaamattomaan hienojen sävellysten ohessa.

Lisäksi vaivasi myös se, että tietyt piirteet kuulosti ihan liikaa edelliseltä Ayreonilta kopsatulta - jousisoittimet, synat jne. Tuli hiukan sellainen tunne, että A.Lucassen ei ole ihan vielä päässyt irti edellisestä tuotoksestaan.

Eiköhän tuo nyt silti levyhyllyyn eksy aikanaan, kunhan saa vähän halvemmalla jostain. Ei kyllä ole yksikään miehen sivuprojekti vielä päässyt Ayreonin tasolle, eikä varmaan tule pääsemäänkään.

 

[ernestipotsi]

hihii. provojen osuminen huvittaa aina.

Ayreonilla (eikä Symphony X:llä) ole yhtään huonoa levyä, mutta jos johonkin järjestykseen niitä pitäisi laittaa niin Actual Fantasy ja Electric Castle lienevät ne heikoimmat vedot. Oma suosikki on kuitenkin se ensimmäinen,The final experiment

nimimerkillä: totta vitussa lähden mielipideasioista kiistelemään ;)

 

[Ted Raikas]

Ayreon ei ole (vieläkään) tapetilla, mutta Arjen Lucassenin Star One projektin ympärillä tapahtuu sitäkin enemmän.

Eli uusi Star One -albumi on kaikessa hiljaisuudessa valmistunut ja tottelee nimeä Victims of the Modern Age. Siinä missä edellinen albumi keskittyi avaruus sci-fiin, niin tässä käsitellään sitten post apocalyptisiä aiheita.

Laulajina on samat naamat kuin edelliselläkin levyllä, eli: Russell Allen, Floor Jansen, Damian Wilson ja Dan Swanö.

Kuultujen pätkien perusteella edeltäjää raskaampaa meininkiä.

Tässä videopätkässä Arjen ilmoittaa laulajat sekä konseptin ja on mahdollista kuulla hiukan otteita laulusuorituksista ja meiningistä muutenkin.

Lokakuussa pääsisi sitten kuulostelemaan, että minkälaisen teoksen Lucassen on muotoillut.

Tässä vielä albumin kansi.

 

[Ted Raikas]

Kettinki pitkästä aikaa ylös, kun on uutta kerrottavaa.

Tässä loppuvuodesta saa julkaisunsa Arjen Lucassenin uusin Ayreon-albumi, joka tottelee nimeä: The Theory of Everything

Sen ensimmäinen laulajakiinnitys on myös ilmoitettu ja se on kukapas muukaan kuin suomalaisen hevin grand old man Marco Hietala!

Klippi pitää sisällään pientä kuvaussessiota studiosta ja otteita Hietalan laulusuorituksista tulevalla levyllä. Upeasti kulkee, kuten odottaa voi ja Lucassen on tunnettu siitä, että saa monista laulajista vielä ekstraa irti. Vaikuttaa aivan hemmetin lupaavalta.

Loppuvuoden tärkein julkaisu omalla kohdallani ihan ehdottomasti.

 

[Rinksu]

Joo, aikas mukavalta ja perinteiseltä heavyltähän tuo kuulosti. Tuskin nyt mitään uutta Electric Castlea on tulossa, mutta laulajien suhteen rankasti ylivedetty 010.. varmaan ylittynee.

Joka tapauksessa odotuksia tätä kohtaan on, kun muuten on levyvuosi kyllä jäämässä omalta kohdalta melko valjuksi.

 

[Ted Raikas]

Tuskin nyt mitään uutta Electric Castlea on tulossa, mutta laulajien suhteen rankasti ylivedetty 010.. varmaan ylittynee.

Käsittääkseni laulajia ei tule tässä olemaan niin paljoa ja kaikki laulajat on myös ensikertalaisia Lucassenin projekteissa.

 

[Rinksu]

Käsittääkseni laulajia ei tule tässä olemaan niin paljoa ja kaikki laulajat on myös ensikertalaisia Lucassenin projekteissa.

Tämäkin olisi mukavaa. Ei sillä etteikö Damian Wilsonia, Floor Janssenia tai Anneke Van Giersbergeniä kuuntelisi, mutta vaihtelu kyllä virkistää.

 

[Ted Raikas]

No niin, nyt taitaa olla koko esiintyjäkööri selvillä?`Jotain saattaa toki vielä tippua mukaan.

Laulajat:

Marco Hietala
Janne "JB" Christoffersson
Cristina Scabbia
Michael Mills
John Wetton
Sara Squadrani
Tommy Karevik

Instrumentalistit:

Keith Emerson
Rick Wakeman
Steve Hackett
Jordan Rudess

Lucassen itse tietty päätirehtööri (ja olettaisin, että laulaa osuuden pari) sekä Ed Wårby paukuttaa rumpuja entiseen malliin.

 

[Ted Raikas]

Vielä Troy Donockley putkahti joukon jatkoksi instrumentalistivieraisiin.

Varsin mielenkiintoinen kööri kyllä. Mielenkiinnolla odotan millainen (tupla)albumi sieltä ilmaantuu.

 

[Splendide]

Tuli tuossa kuunneltua Ayreonin koko tuotanto läpi.

Jos niitä pitäisi paremmuusjärjestykseen laittaa, niin itse tekisin seuraavanlaisen listan:

1. The Theory of Everything (2013)
2. The Human Equation (2004)
3. 01011001 (2008)
4. The Final Experiment (1995)
5. Into the Electric Castle (1998)
6. Universal Migrator Part I (2000)
7. Universal Migrator Part II (2000)
8. Actual Fantasy (1996)

Etenkin kun mietitään levyjen kokonaisuutta ja eheyttä, uusin albumi on ylivoimainen ykkönen.

 

[turo-urpo]

Pitää nostaa tämä ketju ylös pohjamudista vuosien jälkeen. Tajusin tänään, että tänä vuonna on ilmestynyt The Theater Equation niminen dvd, jossa esitetään koko The Human Equation-levy livenä. On kyllä melkoinen spektaakkeli niin kuin odottaa sopii. Levyn laulajista puuttuu ainakin Devin Townsend ja Mikael Åkerfeld, mutta se ei menoa kauheasti haittaa. En muutenkaan muista niin tarkkaan kuka laulaa minkäkin kohdan, eikä niin häiritse vaikkei mene levyn kanssa yks yhteen. Tietysti Åkerfeldin murinoita Traumassa jäi vähän kaipaamaan, mutta oli siihen saatu murinaa mukaan muilla keinoin kun Åkerfeldin korvannut Anneke van G on tunnettu vähän heleämmästä äänestä.

Youtubesta ja torrentina löytyy kokonaisuudessaan eikä paljoa maksanut kun laitoin levykauppax:stä tilaukseen. Kannattaa katsastaa jos Ayreon ja metallinen progeilu kiinnostaa

 

[Ted Raikas]

Ensi vuonnahan on tulossa uutta Ayreonia vaihteen vuoksi. Arjen Lucassen tällä kertaa luottaa aika vahvasti aiemminkin projekteissaan kuultuun äänikaartiin, jossa toki löytyy tosi kovia tekijöitä: James LaBrie, Floor Jansen, Hansi Kürsch, Russell Allen, Tommy Karevik, Simone Simons jne. tuskin pettävät. Uusina ääninä kuullaan mm. Tommy Rogersia ja Tobias Sammettia.

Mm. Arjenin kotisivuilla voi kuulla näytteet laulajilta ja myös instrumentalistivierailijoilta. Olen itse jättänyt tarkoituksella kuuntelematta tällä erää, tuleepahan kaikki ihan yllätyksenä sitten.

Niin ja Ayreon esiintyy myös livenä ensi vuonna. Kolme konserttia Tilburgissa syyskuun puolivälin paikkeilla (pe-su). Sinne on kasattu todella vakuuttava laulajakaarti ja soittajat. Arjen itse ei nyt taida esiintyä kuin muutamalla kappaleella. Materiaalia kuullaan varmaankin kaikilta levyiltä sekä Star Onea jokunen kipale. Ulkomuistista laulajina on mukana ainakin: Russell Allen, Anneke van Giersbergen, Damian Wilson, Floor Jansen, Tommy Karevik, Marco Hietala, Marcela Bovio, Edward Reekers ja Robert Soeterboek.

Lauantain keikalle sain lipun, joten elämäni eka reissu tulppaanimaahan on tosiasia, ellei force majeure iske. Onhan nyt tuollainen spektaakkeli nähtävä. Toista tsäänssiä ei välttämättä tule. Tuon lähemmäksi aitoa asiaa ei varmaankaan livenä pääse (jos ei tuota turo-urpon mainitsemaa The Theater Equationia lasketa, se onkin näkemättä vielä.)

 

[Klose16]

Ayreonin merkeissä tuli kieltämättä vietettyä alkuvuosi 2009 melkoisissa musiikkiorgasmeissa, kun deittaamani typykkä ei innostunutkaan ilmaista leffalipuketta enempään.

Noita eri albumeita on imo aivan mahdotonta listailla mitenkään mielekkääseen järjestykseen, paitsi ehkäpä sen mukaan mitä niistä on eniten tullut pyöriteltyä. Eli...
Kaikkia about yhtä paljon, paitsi tuota ihan uusinta. No tehdään autiosaaren valinta, puolet matkalle mukaan:

The Final Experiment (1995)
Universal Migrator Part I (2000)
The Human Equation (2004)
01011001 (2008)

 

[Crumb]

Suosittelen kyllä tuota The Theater Equationia. Haltioituneena sai katsella läpi ja tulen varmasti katsomaan vielä useaan kertaan.

Itse olen vähän erikoinen Ayreonin kuuntelija kun en ole tarkemmin perehtynyt kuin The Human Equation levyyn joka onkin ehkä suosikkilevyni. Pitäisi varmaan muutakin tuotantoa kuunnella ajatuksen kanssa. Tulevan levyn laulajakaarti kuulostaa hyvältä.

 

[Rinksu]

Itse olen vähän erikoinen Ayreonin kuuntelija kun en ole tarkemmin perehtynyt kuin The Human Equation levyyn joka onkin ehkä suosikkilevyni. Pitäisi varmaan muutakin tuotantoa kuunnella ajatuksen kanssa. Tulevan levyn laulajakaarti kuulostaa hyvältä.

Tuo Into the Electric Castle nyt kannattaa ainkin kuunnella oikein ajatuksella. Komeita sävellyksiä täynnä oleva lätty ja laulajakatraskin erittäin hyvä. Löytyy Marillionin Fish, Damian Wilson, Anneke van Giersbergen ja Sharon Den Adel.

Amazing Flightin loppupyöritys on silkkaa rautaa....

 

[turo-urpo]

Lauantain keikalle sain lipun, joten elämäni eka reissu tulppaanimaahan on tosiasia, ellei force majeure iske. Onhan nyt tuollainen spektaakkeli nähtävä. Toista tsäänssiä ei välttämättä tule. Tuon lähemmäksi aitoa asiaa ei varmaankaan livenä pääse (jos ei tuota turo-urpon mainitsemaa The Theater Equationia lasketa, se onkin näkemättä vielä.)

Hieno homma, että pääset paikan päälle näkemään. Osaatko sanoa menikö liput kuinka nopeasti kaupaksi? Yhteensä taisi olla 6000-7000 lippua myynnissä kun keikkapaikalle ei mahdu paria tuhatta enempää. Tuostakin onneksi tulee dvd/blu ray varmaankin jossain vaiheessa 2018. Tuollaisia mahdollisuuksia ei kovin usein tule, mutta pitää yrittää olla hereillä, jos noita spektaakkeleja tulee vielä lisää. Eiköhän Lucassenilla ideoita riitä. Tietysti noissa riittää sumplimista aikataulujen ja järjestelyjen kanssa. En tiedä millainen tuo ensi syksyn liveshow on visuaalisesti ja tarinallisesti. Jos on lähellä normaalia live-esiintymistä niin valmistautimsessa pääsee vähän helpommalla kuin Theatre Equationissa, jossa suunnilleen jokainen askel ja ele harjoiteltiin etukäteen. Tuskin tuo uusinkaan live mitään perinteistä paikoillaan tönöttämistä farkuissa ja t-paidassa on.

Ainakaan tuossa Theatre Equationissa Lucassenia ei nähty lavalla kun vasta lopussa. Levyllä oli "paras kaveri" ja se on kuitenkin aika merkittävä rooli. Varmaan halusi keskittyä kokonaisuuden hiomiseen kun oli niin vaativa esitys kyseessä. Voi olla, että uudesta show:sta löytyy helpommin vierailun paikka, jos siltä tuntuu. Eikä Lucsssenilla muutenkaan taida olla niin suuri hinku esiintyä itse vaan keskittyy enemmän musiikin tekemiseen ja siihen, että kaikki toteutuu niin kuin on suunnitellut

 

[Rinksu]

Eikä Lucsssenilla muutenkaan taida olla niin suuri hinku esiintyä itse vaan keskittyy enemmän musiikin tekemiseen ja siihen, että kaikki toteutuu niin kuin on suunnitellut

Joo, sellaisiahan tuo on jutellut. On vissiin vähän sellainen erakkoluonne, joka tykkäisi olla enemmän tuolla kulissien puolella ja antaa muiden ihmisten sitten hoitaan tämän esiintymispuolen. Tuossa Gentle Storm-projektin yhteydessä löpisivät van Giersbergenin kanssa, että taisi olla ekat keikat vuosikymmeneen jotka Arjen esiintyi akustisena Anneken kanssa.