Ayreon

[Ted Raikas]

Uskoakseni, täältä Jatkoajasta löytyy porukkaa, jolle tämä bändi uppoaa.

Ayreonhan on varsin erikoislaatuinen bändi, jonka selkeää muotoa on hankala hahmottaa. Pääasiallisesti voidaan sanoa, että homman ydin on hollantilainen muusikko Arjen Lucassen, jonka luomus tämä on. Hänen lisäkseen mukana on sitten ollut ties ketä muusikkoja hevin piiristä. Ayreonin tyyli ei silti sitoudu pelkästään heavy metalliin, vaan seassa on kaikkea mahdollista, luoden aika progressiivisen muodon. Folk, elektroninen musiikki ja ooppera kuuluvat mukaan palettiin. Ayreon on musiikkia, jota ei parhaimmillaan voi kuvailla, se pitää kuulla itse. Se ei varmastikaan ole musiikkia kaikille, niinkin omituista se voi olla, mutta uskoakseni ne, jotka siitä tykkäävät, tykkäävät siitä todella paljon.

Itse olen hitaasti, mutta varmasti oppinut tajuamaan tätä hämmentävääkin bändiä, jolta on ilmestynyt monta todella hienoa albumia. Bändin koko tuotantoa en ole kuullut, mutta muutaman erittäin kehutun helmen kyllä ja sellaisen, joista olen itse löytänyt ammennettavaa.

Tutuimmat levyt siis itselleni on Into the Electric Castle, The Dream Sequencer ja The Human Equation. Näistä tuo The Dream Sequencer on kolissut koviten, erikseen julkaistun tupla-albumin toista puolta en ole ehtinyt kuulemaan ja tietääkseni se on hivenen erilaisempi ja raskaampi. TDS:n progerockin, ambientin ja maalailevan kauneuden kokonaissumma on kuitenkin vienyt sydämen. Noilla muilla kuuntelemillani sinällään upeilla albumeilla, en ole kokonaisuudessa löytänyt yhtä hienoa fiilistä. Dream Sequenceriltä en löydä oikeastaan yhtään kehnoa biisiä, kaikki tietävät paikkansa ja ovat toimivia. Upea levy kerrassaan. Ei tosin tuo uutukainen, eli The Human Equationkaan mikään heikko tapaus ole, tarina kulkee väkevänä ja epätavallisena ja voin sanoa, että musiikki ei ole sieltä tavanomaisimmasta päästä ja montaa normimusiikkiin tottunutta voi lajityyppien kirjo ja monipuolisuus heikottaa pahastikin.

Ayreon on tosiaan tullut tunnetuksi maineikkaista ja monipuolisista vierailijoistaan. Bändi ei luota yksinomaan Lucassenin omiin tulkintoihin laulun suhteen, vaan joka levyllä on runsaasti eri laulajia, sekä miehiä että naisia, tuoden laajuutta rutkasti. Laulajina Ayreonissa on mm. kuultu: Anneke Van Giersbergen (The Gathering), Devin Townsend (Strapping Young Lad), James LaBrie (Dream Theater) Mikael Åkerfeldt (Opeth) sekä Timo Kotipelto (Stratovarius).

Näiden lisäksi muusikkojen kirjo on huikea ja tulos sen mukainen. Tietenkin positiivisessa mielessä.

Ayreon on erittäin progemainen metallimusiikkia soittava bändi ja eittämättä myös sellainen bändi joka voi iskeä niihin, jotka eivät metallia juuri kuuntele. Sen verran monipuolinen juttu on kyseessä, ketään silti nuoleskelematta. Ayreonin löytää ne, jotka ovat tälläiselle musiikille valmiita ja kypsiä, joihin moniulotteinen iloittelu ja tunnelmointi puree, Ayreon luotaa myös muita tunteita, synkkiä ja surullisia. Koko kirjon.

Ne, ketkä pitävät erikoisesta musiikista ja eivät ole vielä Ayreonille antaneet mahdollisuutta, heille sanoisin, että kannattaa kokeilla. Mitään ei menetä. Paljon voi saada.

 

[mirasane]

Ted, en voi muutaa kuin kumartaa suuntaasi. Ayreon kolahtaa ainakin meikäläiseen ja kovaa. Lucassenin levyt eivät yleensä aukea ekalla kuuntelulla, mutta ne ovat niin hienoja luomuksia, että niille kannattaa suoda se toinen ja kolmas mahdollisuus, koska levyt kyllä palkitsevat kuulijansa. Se mies on nero!

 

[M10]

Laulajina Ayreonissa on mm. kuultu: Anneke Van Giersbergen (The Gathering), Devin Townsend (Strapping Young Lad), James LaBrie (Dream Theater) Michael Åkerfeldt (Opeth) sekä Timo Kotipelto (Stratovarius).

Se on Mikael Åkerfeldt :)

Uusimpaan Ayreonin tuotokseen olen tutustunut ja hyvin kolisee tänne!

Arjen on kyllä lahjakas muusikko, mutta sitäkin hupaisamman näköinen länkisääri! Sehän on joku pari metriä pitkä häiskä.

 

[JTX]

Tedin kuvauksen perusteella kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta bändiltä. Täytyykin hankkia materiaalia kuunteluun. Kiitoksia ketjun avauksesta

 

[Ted Raikas]

Se on Mikael Åkerfeldt :)

Jooh, kiitoksia korjauksesta. Pienessä sievässä kyllä hetken puntaroitsin, että kummallas tavalla se nyt kirjoitettiinkaan, päädyin sitten väärään, kun en jaksanut tarkistaa asiaa.

Voisin vielä lisätä Bruce Dickinsonin noihin maineikkaisiin laulajiin, jota on myös kuultu Ayreonissa.

 

[Stonecold]

Löytyypä hyvinkin, varsin myönteinen "tuttavuus" tämä Lucassen oli vuosi-pari sitten kun ensimmäisen kerran tutustuin tuotoksiin. Actual Fantasy, Into the Electric Castle, The Human Equation ja The Universal Migrator pt 1 & 2 löytyvät kokoelmasta (tämä jälkimmäinenhän sisältää erikseenkin julkaistut Dream Sequencerin ja The Flight of the Migratorin).

Hulluuden ja nerouden raja on häilyvä ja Arjen Lucassenissa taitaa yhdistyä nuo molemmat puolet. Ayreonissa yhdistyvät proge, rankempi metalli, poppi, scifi, fantasia, ooppera, kansanmusiikki ja ties mitä hyvinkin erilaisissa muodoissaan. Vierailevat solistit ovat tuoneet mainion mausteseoksen omintakeisilla tulkinnoillaan, kuten juuri esim. Åkerfeldt, jonka ärjynnät ovat muskottia ja tulista chiliä liekitettynä kossulla. Tai jotain :) Hienoa musaa!

 

[Vteich]

Voisin vielä lisätä Bruce Dickinsonin noihin maineikkaisiin laulajiin, jota on myös kuultu Ayreonissa.

Ja lisätään myös progepumppu Marillionissakin vaikuttanut Fish.

Kyllähän Arjen on varsin kova ja taitava muusikko, ja mistään bändistä en puhuisi, vaan ihan Lucassenin oma lapsihan Ayreon on. Taitaa soittaa kaikki instrumentitkin ihan yksin. Solistit sitten vierailevat, mutta lauluistakin Lucassen hoitaa joka levyllä osan. Itsellä on hyllyssä Into the Electric Castle ja Dream Sequencer, ja noista varsinkin Into the Electric Castle on varsin hyvä progemetallilevy ja Amazing Flight on kyllä kova biisi. En nyt sanoisi, että mitään elämää suurempaa musiikkia, vaan itse asiassa aika tyypillistä ja paikoin turhan korniakin progemetallia, mutta lajissaan kyllä selkeästi paras. Toinen vastaavan genren hyvä nimi, Pain of Salvation (tai ainakin Remedy Lane -levy) toimii hyvin varmasti Ayreonin diggareille. Joskaan PoS ei ihan yhtä monipuolista ole kuin Ayreon.

 

[Stonecold]

Ed Warby on hoidellut kannutukset tässä Ayreon -projektissa, muut perusinstrumentithan Lucassen on hoitanut itse. Sitten on tosiaan ollut liuta erilaisia vierailijoita niin soitin- kuin laulupuolellakin.

 

[Ted Raikas]

Kyllähän Arjen on varsin kova ja taitava muusikko, ja mistään bändistä en puhuisi, vaan ihan Lucassenin oma lapsihan Ayreon on. Taitaa soittaa kaikki instrumentitkin ihan yksin.

No joo, myönnetään, että ihan noin seikkaperäistä tietoa ei ollut. Lucassenin projekti ehdottomasti ja mies koko ilmiön aivot. Mielestäni vierailijat silti riittävät tekemään siitä ehdottomasti bändin, johon ei tarvita kuin 2+ ihmistä. Onhan noita vierailijoita muussakin mielessä kuin laulajina nähty. Esim. japanilaisen elektroprogebändin Ars Novan kosketinsoittaja (en muista nimeä nyt, mutta nainen) on vieraillut joissain Lucassenin tuotoksissa.

 

[raipe#41]

Kyllä uskomattoman lahjakas kaveri on kyseessä. Itse en ole kerennyt vielä tarkemmin tutustua kuin tuohon uusimpaan levyyn The Human Equation, joka onkin aivan loistava. Tämä on musiikkia, johon tulee todella syventyä, mielellään lyriikat nenän edessä vieläpä. Tuntuu, että laulajien roolituskin on mennyt tuolla levyllä ihan nappiin ja tosi hieno tarina kyseessä.

 

[JTX]

Into The Electric Castlea olen nyt kuunnellut ja tämä levy kyllä ainakin on aika mahtava. Kunhan niistä korneista alukkeista ja sanoituksista pääsee irti :)

Loistavaa kamaa.

 

[Ted Raikas]

Ilmoitusluontoista asiaa kaikille Ayreonista ja muista Arjen Anthony Lucassenin tuotoksista kiinnostuneille!

Nimittäin Arjenin Stream of Passion/Ayreon -kokoonpano saapuu tammikuun 19. Suomeen ja esiintyy Nosturissa! Lipun hinta on tuollainen 18 euroa. Tulevat myyntiin ihan lähipäivinä.

Itselleni ainakin tämä on todella loistava uutinen, sillä olen ihastunut kyllä Ayreoniin sitä enemmän, mitä on tullut kuunneltua. Aukeaa jatkuvasti ihan uusia tasoja. =) Tässä voi olla tiedossa alkuvuoden parhaita keikkoja ja noin muutenkin.

Eli ehdottomasti paikan päälle.

 

[Ferris]

Ayreon on jäänyt kyllä todella vähälle tuttavuudelle, mutta miehen kasaripumppu Vengeance on sen sijaan tuttuakin tutumpi. Hyviä kitarajuttuja kaveri heitti jo tuohon aikaan. Jos kasarihevi iskee, niin tuo pumppu on tutustumisen arvoinen. Arjenin kitaroinnin lisäksi kyseisessä bändissä on aina ihastuttanut laulaja Leon Goewien messevä hardrock-ääni.

http://www.vengeanceonline.nl/start.html

PS. Mistäs levystä kannattaa aloittaa tutustuminen?

 

[Ted Raikas]

PS. Mistäs levystä kannattaa aloittaa tutustuminen?

Oma suosikkini on Universal Migratorin eka puolisko, eli The Dream Sequencer, mutta se on ehkä rockimpaa Ayreonia, ei niin raskasta siis. Suosittelen silti. Raskaampaa jos haluaa, niin Into The Electric Castle (joka on sitten seuraava suosikkini) tai uusin, eli The Human Equation, joka on mainio myös ja kai yleisesti ottaen parhaimpana pidetty.

Äsh! Kuuntele ne kaikki.

 

[Slite]

Osaatko sanoa jotakin näiden SoP feat. Ayreon -keikkojen rakenteesta, eli lähinnä siitä että millä tavoin Ayreonin materiaalia keikoilla käytetään? Onko mukaan lupautunut joitakin vierailijoita, vai vetääkö Arjenin poppoo vain muutaman THE:n biisin joissa Marcela on äänessä?

 

[Ted Raikas]

Osaatko sanoa jotakin näiden SoP feat. Ayreon -keikkojen rakenteesta, eli lähinnä siitä että millä tavoin Ayreonin materiaalia keikoilla käytetään?

Ymmärtääkseni Ayreonin materiaali on väh. 50/50 pääosassa, ellei enemmänkin. Laulajia tulee olemaan Suomen keikalla useampi, eli ei pelkästään Lucassen itse sekä Bovio, vaan muitakin (sekä mies, että naislaulajia). Kokoonpano on ilm. jotain n. 10 hengen luokkaa ja muutama yllätysvieras saattaa mahtua mukaan. Siitä ei ole vielä tietoa.

 

[Ted Raikas]

Huomautus täälläkin oleville:

Lipunmyynti on jo vauhdissaan ja niitä on jo myyty kuulemma ihan kivasti, ottaen huomioon bändin, puoltaväliä siis kolkuttaa piakkoin myynnissä oleviin lippuihin nähden, joten ihan viimetinkaan ei ehkä välttämättä kannata jättää, jos haluaa tämän kokoonpanon nähdä.

No, todennäköisesti ovelta saa kyllä vielä lippuja, mutta silti.

 

[Ted Raikas]

Huh, nyt on liput plakkarissa ja ei kun odottelemaan ensiperjantaita!

Onko muita menijöitä täältä?

Sen verran, että alunperin lämppärinä piti olla Silentiumin lisäksi myös Lullacry, mutta se jäi pois.

SoP/Ayreon taas tuo mukanaan yhden (miespuolisen) yllätysvieraan kokoonpanoon laulamaan. Henkilöllisyys on kuitenkin salaisuus ja sitä ei voida paljastaa vielä. Voin silti vihjaista, että turha varmaan kenenkään mitään LaBrieta tai Townsendiä toivoa. ;)

 

[Vteich]

Joo, sellainen keikka. Itseltä meni tuo Lullacryn peruuntuminen täysin ohi, ja vittu olin ainoa pässi, joka n. klo 23.15 paikalle saapui. Ekat 45 min meni siis ohi, mutta eipä tuo nyt niin haitannutkaan, vähän vaisuhkoa menoa mielestäni. Levyillä toimii hyvin nuo Ayreonin oopperametallijutut useine laulajineen, mutta livenä oli monin paikoin aika perus-kikkeliheviä. Jotenkin vähän väsynyttä oli kuunnella Boviota vetämässä jonkun Devin Townsendin tai Damian Wilsonin lauluosuuksia, jotka on aika mahtipontisesti levyillä vedetty. Keikan alusta en osaa sanoa, mutta ainakin tuolla viimeisellä n. tunnin osuudella oli biisijakokin aika perseestä - vain muutama Ayreon-biisi ja loput Stream of Passionia (tai jotain muuta tuntematonta), joka ei pahemmin kyllä iskenyt. No, Stream of Passioniksihan bändi itsensä esittelikin, ja olikin vähän sellainen "Stream of Passion vetää Ayreonia coverina" -meininki.

Ihan ok keikka kuitenkin, mutta kuten vähän pelkäsinkin, ei livenä pääse lähellekään levyjen tasoa. Tosin levyistä täytyy sekin nyt vauhtiin päästyä sanoa, että The Human Equation osoittautui lieväksi pettymykseksi sen pari viikkoa sitten tämän keikan takia hommattuani. Jotenkin melko paljon Into the Electric Castlen uudelleen lämmittelyä, joissain biiseissä oli jopa melko suoraan riffejä uudelleen käytetty. No, Into the Electric Castle on kuitenkin sen verran hieno levy, että annettakoon muiden levyjen lievä keskinkertaisuus Lucassenille anteeksi. Jotain uutta voisi kuitenkin jo keksiä.

Edit: Kuka tämä keikan yllätyssolisti muuten oli? Meni ohi, tulin juuri kun esiteltiin, enkä itse kyllä tunnistanut.

 

[Turnipsi]

Ayreoniin tuli törmättyä viime keväällä winampin nettiradion kautta. Soittivat paria biisiä jollain kanavalla, ja mielenkiinto heräsi. Kävin sitten hommaamassa yhtyeen kaikki levyt, ja on kyllä loistokamaa. Varsinkin tuo uusin lätty on helvetin kovaa materiaalia.


Sinänsä erikoista että yhtye ei kuitenkaan ole saanut isompaa mainetta ja mm. radiokanavat eivät ko. tuotantoa soita ollenkaan. Ei tämä nyt paskemaa ole mitä esim. "ripulijane by breaking benjamin" on.

 

[mirasane]

Vteich: vierasvokalisti oli Robert Soeterboek (Ayreon, Star One)

Itse olin keikan jälkeen ihan fiiliksissä. Hyvän setin Arjen veti uutta ja vanhaa. Ayreonin biisejä taidettiin soittaa eniten ja SOP:tä toiseksi eniten, mutta ilahduin siitä, että myös Star Onen hieno Songs of the Ocean oli mahtunut settiin mukaan. Muita herkkuja olivat The Castle Hall, Day Eleven: Love ja Valley Of The Queens, jonka siskokset lauloivat tosi kauniisti.

Yllätysvetona soittivat Gary Numanin Are Friends Electric -coverin. Olin veikannut, että jos covereita kuullaan, esitetään aiemminkin rundilla kuultu Led Zeppelinin When The Levee Breaks, mutta hyvin toimi näinkin.

PS. Lämppärinä ollut Silentium oli huono. Tai lähinnä Silentiumin laulaja, joka veti paikoin niin epävireisesti biisit, että se vei huomion koko muulta musiikilta.

 

[Ted Raikas]

Ihan ok keikka kuitenkin, mutta kuten vähän pelkäsinkin, ei livenä pääse lähellekään levyjen tasoa.

No, se lienee aika mahdotonta, pitäisi olla aika laaja kirjo laulajia ja järjestelemistä. Eihän tuo nyt täysverisenä Ayreonina todellakaan itseään edes mainosta. Stream Of Passion on pääroolissa...

...Mikä tietysti hieman omakohtaisesti latistaa, tai ei ehkä latistaisi, jos materiaali olisi tuttua. En ole Stream Of Passionin materiaalia juuri muuten kuullut kuin sillä livelevyllä, eli tarttumapintaa ei juuri ole. Toimi silti yllättävän hyvin noin ensikuulemalta. Varmasti olisi saanut fiiliksiä vielä enemmän irti, jos olisi ollut tuttua entuudestaan.

Ayreonin biisit olivat ehdottomat huippukohdat (The Castle Hall, aaah voi luoja, millainen liveveto), samoin Star One repäisyt ja näistä tietysti mahtaisa Songs of the Ocean, joka tahtoo räjäyttää tajunnan aina. Bovio on karismaattinen muuntautumiskykyinen laulaja, eikä siskonsa yhtään sen huonompi. Koko komeuden valovoimaisin on silti itse Arjen Lucassen. Tukkajumala huokuu mielettömän positiivista voimaa ja diivailun elkeitä ei ole lainkaan. Uskomatonta, miten tuontasoienen nero voi olla noin tuntematon, toisaalta vaatimattoman oloiselle jopa hieman hipahtavalle miehelle se varmaan sopiikin. Mies ei nosta itseään jalustalle, vaan antaa musiikin puhua puolestaan. Eikä muutenkaan yritä ottaa huomiota lavalla, vaan antaa muille komeasti tilaa, vaikka puolestani olisi saanut laulaa enemmän. Siitä huolimatta Lucassen säteilee lavalla ihan omanlaistaan valoa. Soeterboekilta odotin hieman enemmän, tuntui, että miehen ääni tahtoi sortua ja kadota aina välillä. Ei ehkä ihan parhaassa terässään? Piilossa olleen kosketinsoittajan yllättävä laulusoolo yllätti suuresti, miehellä oli todella hyvä ääni.

Jäi siis kokonaisuudessa erittäin maukas ja positiivinen tunnelma ja lyhyet kiitokset itse maestron kanssa täydensi sen tunteen, että kyseessä on harvinaislaatuisen tyylikäs jätkä.

mirasanen tapaan Silentium ei minua juuri miellyttänyt. Hieman liian vähän mitään tarttumapintaa ja tasonheittelyä esiintyi liikaa. Toki ei ole ennestään kovin tuttu, yhden albumin olen tainnut kuunnella. No, se oli vaan lämppäri. Itseasia oli onneksi dynamiittia.

 

[MetalMac]

Tulipa itsekkin hieman yllättäen tultua paikalle. Helloween solisti Andi Deris vierailun kautta jotenkin tuttua kamaa on ainoastaan Flight To The Migrator.

Vaikka en tuotantoa hirvevän hyvin tuntenut, kyllä minä silti pidin näkemästäni ja kuulemastani. Porukkaakin oli mukavasti tullut paikalle.

Tedin ja mirasanen kanssa samoilla linjoilla Silentiumin suhteen. Orkesteri kuulosti ja näytti demobändiltä, eikä laulajakaan vakuuttanut millään tasolla.

 

[Järä]

Itse kuulun kanssa Ayreonin tai oikeastaan Arjen Lucassenin faneihin. Nostaisin kuitenkin Arjenin sivuprojektin Ambeonin norjalaisneidon Astridin kanssa hänen parhaakseen tuotannokseen. Kenties joskus tulisi toinenkin albumi Ambeonilta. Toivossa on hyvä elää.

 

[Ted Raikas]

Kenties joskus tulisi toinenkin albumi Ambeonilta. Toivossa on hyvä elää.

On kyllä. Itselleni tosin Ambeon on jäänyt joitain irtokappaleita lukuunottamatta vähän etäiseksi tapaukseksi, vaikka sinänsä pitääkin sisällään minua miellyttäviä kelttimusiikin piirteitä ja muuta folkiin vivahtavaa. Joku siinä kokonaisuudessa vaan hieman mättää, tulee sellainen väliteos -meininki ehkä vähän mieleen.

Hyvin mahdollisesti seuraava ilmestys voipi olla Star One:n toinen tuleminen, sci-fi teemoilla jatkuen luonnollisestikin. Ilmeisesti Lucassen on tälläiseen suuntaan vihjannut hieman ja uusia naamoja vierailijoina olisi odotettavissa.

***

Tuolla olisi hieman päiväkirjamainintaa tästä Nosturin keikasta: http://www.ayreon.com/streamofpassion/tour/sop_2007.html#3

Taisi tehdä suomalaisyleisö hienon vaikutelman, eikä yllätä. Porukka oli varsin kiitettävästi messissä.