Viestin lähetti Tunkki
Hyvät espoolaiset!
Otan osaa jääkiekkokannattajienne kesäloman vuoksi. Tänä vuonna kävi taas niin tahmeasti, samalla lailla kävi kuin aikaisempinakin vuosina: kauteen lähdettiin suurella suunsoitolla ja setelitukulla, mediat rummutettiin taakse ja urheiluruutu takasi näkyvyyttä. Kauden edetessä miehistö vaihtui, ulkomaalaiset saivat yhä lyhyempiä työsopimuksia ja rahoja poltettiin aina vaan enemmän. Jotain jäikin ja niistä ottikin valtion poliisi omansa muutama tovi sitten. Vieläkään ei espoolainen kiekkoilu noussut uudelleen samanlaiseen hurmokseen kuin keväänä, jolloin keltasiniset, sympaattiset kiekko-espoolaiset varmistivat liiganousunsa.
Kas, onko TV-shown jatko katkolla syksyksi, kun pitää ideoita täällä ensin koestaa? Ei se mitään, aina tulee uusia kanavia ja Atkinsin dietti tekee ihmeitä myös kaltaisellesi ruumiille. Seiska hakee fonttia jo etusivulleen: "Kajo laihdutti Kivisen mittoihin!" No ok, fontti on tuttu kriisistä toiseen, mutta väri ja koko ovat vielä arvoituksia.
Tunkki, niin nokkelalta kuin se kuulostaakin, et oikeasti ole seurannut espoolaista kiekkoskeneä kovin pitkään. Luulet tuntevasi sen, mutta se yllättää jopa kaltaisesi asiantuntijan. Jo pitkälle (osaltamme hyvinkin pitkälle, jopa loppuun saakka) kulunut kausihan toisti takuuvarmaa Espoo-kaavaa: suunsoitot, setelitukut ja kulutusjuhlat. Salli minun purkaa auki muutama teeseistä.
Alkuun suunsoitto. Lehtinen-Modano-Hudler. Kovia nimiä on tulossa, odottakaa vain. Venäjältä kajahtaa. Kultaa tulee ja valkku on huikea. Yksi mies pitää laivan pinnalla. Paita kattoon. Se mikä espoolaiset saa aivan villeiksi, on tämä NHL-lakko. Amerikkalaisten ahneuksissaan keksimä, eurooppalaisten säälittävyydessään hehkuttama mutta espoolaisten tuotteistama. Silkkaa nerokkuutta. Nordiksella papat laittavat mynthonit kiertämään aina kun HIFK tekee maalin, mutta Espoossa mietitään millä numerolla Modano pelaa. Kausarit myydään ennen Juhannuksen autioutta loppuun, ja Selin miettii samalla keitä Hollywood-tähtiä palkataan kopterikuskeiksi seuraavaksi kaudeksi. Espoossa puhutaan enemmän kuin tienataan. Paska homma, mutta jonkun pitää olla muurahaiskarhuna koulun kevätnäytelmässä. Astu rohkeasti vain sen todellisen empatiasi kanssa esiin äläkä piiloudu näiden vanhojen mantrojen taakse. Alkusi oli pettymys.
Urheiluruudun näkyvyydelle ei voi tehdä enää mitään, sillä Espoossa on kaikilla niin isot telkkarit, että kuva näkyy Vantaalle asti. Näkyvyyttä siis piisaa, ja kuvasuhdekin on "niin waidia, niin waidia", että niitä pitää laittaa oikein kaksi päällekkäin.
Mediaa ei tarvitse enää rummuttaa taakse, se tulee pyytämättäkin. Mikä joukkue olisikaan yhtä kiinnostava kauden kynnyksellä kuin Blues? Tapparan rappusreenit ja Länsirannikon kalsariturnaukset? Blaa blaa, kaikki on nähty. Espoolaisissa ennakko-odotuksissa on kuitenkin sitä jotain. Kausi oli jälleen monelle pettymys, mutta espoolaisille jäi käteen sentään muhevat ennakko-odotukset. Promiseware myy täällä ja sillä on jopa arvoa.
Pelaajien vaihtuvuudesta kerrottakoon myös muutama sananen. Espoolainen yhden miehen kiekkososisaalihuolto (EYMKSH) pitää huolen siitä, että vaihtunut miehistö myös tippuu tyhjän päälle eikä vain näytä siltä. Se on tulos tai ulos. Tämän takia joidenkin ulkomaalaisten kanssa tehtiinkin lyhykäiset ja halvat sopparit; tiedettiin mitä saadaan. Toista se oli silloin kun se edellinen jamppa oli puikoissa. Sinänsä harmi, että kelvollinen vedonlyöntikohde hävisi Salonojan autoharrastusten myötä, mutta onneksi nämä Lahden toivot ovat sentään jotain pientä käsien paiskontaa saaneet aikaiseksi.
Valtion poliisista puhuttaessa onkin kovin surullista, että laki on kaikille sama vaikka tulot - ja niiden eteen tehty työ - onkin kaikille kovin eriäväiset. Kun bensa loppuu niin rahalla pääsee. Kuka oikeasti tietää jonkun Ilveksen omistajan?
Mitä tulee espoolaiseen kiekkohumaan joskus kymmenisen vuotta sitten, niin menneessä eläjät katselkoot Tauno Paloa sekä Inkeriä ja kuunnelkoot vaikka Aulis Wadevaa mustavalkotelkkuineen. Eteenpäin, sano mummo lumessa ja ylöspäin, sano tunkki vaimonsa alla. Jotta vastaavaan huumaan päästäisiin, pitäisi Espoon nousta uudestaan liigaan. Sitähän sinäkään Tunkki et toivo, sillä noustessa Espoon pitäisi pudottaa joku tieltään. Suljetun liigan aikana on sinunkin helppo sieltä Urpon kainalosta kuittailla.
Viestin lähetti Tunkki
Olen erittäin pahoillani teidän kannattajien puolesta. Tuntuu, ettette ikinä saa vastinetta tunteillenne, vuodatetuille kyynelille ja jääkiekko-otteluissa, konseptissa nautituille valkoviinilasillisillenne. Vaikka kuinka yritätte pitää autokauppa-areenaa elinvoimaisena, se ei tuota teille henkistä siemensyöksyä pudotuspelin jatkopaikan merkeissä, puhumattakaan mitalimetallisesta menestyksestä.
Huomaan, ettet ole oikeasti espoolainen. Olet yksi niistä, jotka paremman ansion toivossa ovat tänne työn perässä tulleet ja purkavat koti-ikäväänsä joihinkin perusespoolaisiin peruskiviin. Kenties omat fiiliksesi ovat kuitenkin olleet pettymyksen karvaan ja tehokkaan Sorbuksen vesittämät? Kultaiset nastat alle Kadettiin, treffit Länsiväylän ruuhkassa sen kellontarkasti Tapiolasta hissutellen tulevan Audi-mimmin kanssa, kolminumeroiset bussin numerot, optioputki ja Länsiväylää lukevia ihmisiä Sataman osakeantijonossa. Sua on huijattu, laita lahjatontti lihoiksi ja ota halpalento kotio. Tontin myynnille oikea hetki, mutta superhalvalta lennolta myöhästyit lopullisesti.
Jos korruptiolipuilla näkemissä otteluissa törmäsit itkeviin Bluesin kannattajiin, lienee syy muussa kuin espoolaisen jääkiekkoilun menestyksessä. Ehkä duunikaverisi oli vaan antanut kaikkensa karaokebaarissa ja takki tyhjänä (ja Pataässän narikkaan unohtuneena) savoa vääntäen kärsi nyt pienestä morkkiksesta. Eihän se nyt edes tiennyt, mitä ottelussa tapahtui. Vai tarkoitatko tässä nyt henkisiä kyyneliä? Espoossa eritteet ovat kuitenkin käsin kosketeltavia. Espoossa mieskin itkee psyykkis-fysiologisen tapahtumaketjun seurauksena. Masturbointia katsomoissa ei harrasta kuin ehkä yksi espoolainen, mutta sekin lähinnä allekirjoituksen urbaanina ja unohtuneena legendana.
Vieraspeleissä käydessäni kaipaan Espoon kotoisaan jäähalliin. Tämän niemen notkelmasta ei löydy montaa hallia, jossa voisin nauttia ylihintaisesta ja alihappoisesta käymistuotteesta (valitse itse tähän sinua miellyttävä aineesi; tuokkarikiljua tai sahtia ei taida kuitenkaan löytyä) samaan aikaan kun katselen perinteettömän espoolaisen raharyhmän otteita mediaseksikkään kapeassa kaukalossa. Ihan kuin kotona, mutta tarjolijat ovat vain hieman karvaisempia.
Viestin lähetti Tunkki
Espoolaiset, ryhtykää mieluummin siihen, mitä osaatte parhaiten ja mitä varten olette olemassa: olkaa aidosti insinöörejä ja näyttäkää hyvältä. Jääkiekkoileva Suomi ei tarvitse teitä, mutta muut kyllä. Tsemppiä kaikille!
Wannabe-humanistisuutesi on läpinäkyvää! Kerro rohkeasti kenen joukoissa seisot, äläkä vain päästele minkkejä vapaaksi keskellä yötä tai muovikassi päässä kivittele sotaveteraanien invatakseja kauppatorilla. Pelko omien tuottamasta pettymyksestä ajaa kiekkoihmisen helposti ATK:n tarjoamaan äänenkannatuksellisen anonymiteetin tarjoamaan suojaan. Sama kuin joku lähettelisi Pohjois-Koreaan nimettömiä fakseja, joissa kuittaillaan, että "teillä menee huonosti, lällätilää!! T:En kerro". Manninenkin pysyy pikavalintoineen hiljaa, sillä lähettäjän numero näkyy ylärivillä eivätkä Pohjois-Korealaiset sitä faksitse tarjottua totuutta tietenkään usko, ja heilläkin on todellisuudessa isot siilot täynnä muutakin kuin ruista.
Huolesi on turhaa. Paha olosi kuitenkin saa myös minutkin ajattelemaan. Pitäisikö minun maksaa vielä enemmän veroja, jotta rauhalliseen elämänmenoon tottuneille siirtotyöläisille saataisiin joku pehmeän laskun taideterapiaryhmä. Sillä aikaa vaikeiden ja yksinäisten iltojen ratoksi suosittelen seuraavien opusten lukemista (löytynee lähiökirjastosi tietokannasta, sieltä missä sinua ei tunneta nimeltä):
-
Tunkki ja kumivene Koskettava kasvutarina kuubalaisen unelman murtumisesta kun amerikkalainen mahdollisuusalusta (opportunity platform) näyttää pimeän puolensa.
-
Kun oma ei anna Raflaavasta ja arkipäiväisestä nimestä huolimatta tarina suomalaisen muuttoliikkeen kollektiivisesta paniikista ja tulevaisuuden pelosta.
-
Barely Legal 12 - löydä kehosi Larry Flyntin henkisesti nerokas taidepläjäys, jossa henkisesti kauniit naiset panevat parastaan. Jos on lainassa, niin joku muukin jakso käy, sillä sanoma on kaikissa perin samankaltainen. Henget liikkeelle.