Avioehto

[Kyylä]

Tällaisesta ei liene vielä keskusteltu.

Päätimme tuossa vaimon kanssa tehdä avioehdon. Siis sen sopimuksen, että kävi miten kävi oma omaisuus on omaa omaisuutta. Kun asiaa tutkin, huomasin että maistraattiin täytyy asiasta tehdä ilmoitus ja että lakimiestä olisi hyvä käyttää apuna. Koska olen itara ja pihi, en halua maksaa 100 € lakimiehelle siitä, että hän kirjoittaa valmiiseen sopimuspohjaan vaimoni ja minun nimen ja kuittaa siitä rahat.

Onko siis jollakin tietoa näsitä sopimuksista tai valmiita sopimuspohjia? Kertokaa myös muita kokemuksianne avioehdon tekemisestä. Itse ole kokenut asian eräänlaisena luottamuksen osoituksena toinen toisellemme. Vaikka nyt kaikki onkin hyvin ja rakastan vaimoani hyvin paljon, ei koskaan tiedä kuinka käy. Jos karkaan brasilialaisen tarjoilijan mukana Kuubaan, saa puolisoni pitää reilusti suuremman oamisuutensa eron jälkeen.

 

[pernaveikko]

Onko siis jollakin tietoa näsitä sopimuksista tai valmiita sopimuspohjia? Kertokaa myös muita kokemuksianne avioehdon tekemisestä. Itse ole kokenut asian eräänlaisena luottamuksen osoituksena toinen toisellemme. Vaikka nyt kaikki onkin hyvin ja rakastan vaimoani hyvin paljon, ei koskaan tiedä kuinka käy. Jos karkaan brasilialaisen tarjoilijan mukana Kuubaan, saa puolisoni pitää reilusti suuremman oamisuutensa eron jälkeen.

Meinasin itsekin avata ketjun tästä asiasta, ihan vain tiedustellakseni mitä ihmiset ovat siitä mieltä jne. Varmasti joku tulee kertomaan kuinka loukkaavaa on edes ehdottaa semmoista (huh huh). Minulle se on itsestäänselvyys ja niinhän sen pitäisi olla muillekin. Edellisessä elämässä tavalla tai toisella hankittu omaisuus ei kerta kaikkiaan voi mitenkään kuulua toiselle osapuolelle.

Avioliiton aikana hankittu omaisuus, jos vaikka toinen osapuoli (en kirjoittanut nainen) hoitaa kotia ja toinen tienaa, onkin jo hieman kimurantimpi juttu. Asia on noussut esille esimerkiksi Englannissa, kun futismiljardöörien nykyään ex-vaimot olisivat jäämässä puille paljaille, vaikka koti ja lapset ovat vieneet niin paljon aikaa, että omat tienaamiset ovat jääneet olemattomiin. Tuossa on toisaalta sekin, että eihän noiden asioiden oikeasti olisi tarvinnut viedä noin paljon aikaa vaimoilta.

Meillä on niin, että saan kyllä kaiken kuolemantapauksen sattuessa, mutta muuten en mitään. Viisastelijoille kerrottakoon, että avioehtosopimus ei ole voimassa rikoksen sattuessa.

Sopimus pitää myös toimittaa maistraattiin ennen kuin se on lainvoimainen ja se maksaa oliko 40e. Sopimuksen laati tuttu varatuomari häälahjaksi. Sopimuspohja siis löytyy.

 

[Rinoa]

Itse olen aina ollut sitä mieltä, että jos niin onnellisesti pääsee käymään jonkun joskus saan alttarilla asti huijattua on avioehto aivan pakollinen. Kyse ei mielestäni ole missään nimessä minkäänmoisesta epäluottamus-lauseesta kumpaakaan kohtaan, eikös sitä itseasiassa voisi ajatella juuri toisella tavalla; jos nin epäonnekkaasti käy että liitto päättyy kaiken yrittämisen ja rakastamisen jälkeen eroon, haluaa toiselle silti vain hyvää ja sen joka hänelle kuuluu?

Valitettavasti en tarkemmin osaa sinua neuvoa noissa kysymyksissä joita heitit, mutta toivottavasti saatte homman hoidettua näppärästi : )

 

[Liverpooligan]

Alaa (en siis avioeroja) opiskevana muistaisin sellasia ohjeita, notta ei näissä asioissa turhaa juristeja vaivata, sillä moni itsetehty avioehto voi tuottaakin sitten eron ikävällä hetkellä suuriakin yllätyksiä, kun ehto ei täytäkään sille asetettuja vaatimuksia tai sitten puolisojen tarkoitus on mainittu avioehdossa virheellisillä termeillä ja siltä pohjalta se voidaan sitten kiistää.

Avioehtoja on muistaakseni erityyppisiä, eli puhutaan ns. toispuoleisista avioehdoista (vain jomman kumman osapuolen oikeus toisen omaisuuteen poistetaan) ja kokonaan poissulkevista avioehdoista (kummallakaan ei oikeutta toisen omaisuuteen) (kannattaa tarkistaa asiantuntijalta, tämän alan tentistä on jo kolmisen vuotta). Näillä on tällöin erilainen funktio ja tarkoitusperä. Ja näissä kannattaa siis olla tarkkana!

Näit valmiita sopimuskaavakkeita on kyllä saatavilla ja kyllähän nekin asian ajavat, jos itsellä on vain varma tieto siitä, mitä kyseisellä avioehtokaavakkeellaa kulloinkin ollaan sopimassa ja varmistetaan kyseisen kaavakkeen sopivuus tavoiteltavaan avioehtosopimukseen.

Tässä mielessä kehoittaisin kyllä itse kääntymään jonkun asiaa tuntevan puoleen, ihan vain varmuuden varmistamiseksi. Tuskinpa erotessa huvittaa ruveta riitelemään vielä avioehdostakin oikeutta myöten, siinä sitä vasta rahat meneekin.

Moraaliselta kannalta en kyllä itse oikein perusta avioehdoista. Mitä järkeä on yleensä mennä naimisiin, jos sitä jo varautuu eroon..? Tämä vain minun henkilökohtaisena kannaottonani.

 

[vetti]

Alaa (en siis avioeroja) opiskevana muistaisin sellasia ohjeita, notta ei näissä asioissa turhaa juristeja vaivata, sillä moni itsetehty avioehto voi tuottaakin sitten eron ikävällä hetkellä suuriakin yllätyksiä, kun ehto ei täytäkään sille asetettuja vaatimuksia tai sitten puolisojen tarkoitus on mainittu avioehdossa virheellisillä termeillä ja siltä pohjalta se voidaan sitten kiistää.

Moraaliselta kannalta en kyllä itse oikein perusta avioehdoista. Mitä järkeä on yleensä mennä naimisiin, jos sitä jo varautuu eroon..? Tämä vain minun henkilökohtaisena kannaottonani.

Suosittelen tosiaan juristia. Yllätyksiä pelkästään ymmärtämättömyyden takia tulee liiankin usein. Lisäksi verotuksen kannalta on yleensä järkevää tehdä avioehto (esim. omistusoikeus vrt. käyttö- ja hallintaoikeus).

Moraali sikseen - avioliitto päättyy aina, joko tavalla a tai b. Vaikka itsellä ei olisikaan mitään "ylimääräistä" omaisuutta, suvulla saattaa olla mökkejä tms, jotka myös halutaan pitää suvun sisällä. Muuten voi käydä niin, että nykyinen sekä tuleva vaimo/mies on kuolemasi jälkeen mökin näreen nokassa toisiaan katselemassa. Näin niinkun esimerkkinä elävästä elämästä.

 

[Riistoporvari]

Avioehdon toteuttamispuolesta en tiedä mitään, mutta eiköhän tähän sovi yhtälailla se vanha kiinalainen sananlasku: Jos haluaa hyvän ja halvan, täytyy ostaa kaksi.

Asian moraalista puolta haluaisin kyllä pohtia enemmänkin. Jos ihmisen elämässä on edes yksi asia, joka pitäisi tehdä kaikkensa antaen ja täysin epäitsekkäästi, se on toisen rakastaminen ja siitä käytännössä seuraava avioliitto. Täysin henkilökohtaisena mielipiteenäni on, ettei ko. asiakirjaa harkitsevat edes tiedä mitä on todella rakastaa toista ihmistä. Avioliiton perustamiseen ei mielestäni kuulu etukäteen tehtävä suunnittelu eron varalta. Tällöin ei olla oikeasti valmiita eikä sitoutuneita. Sitä paitsi avioliittoon kuuluu joka tapauksessa erillisyyden periaate, jolla määritellään molempien osapuolien oma omaisuus eron sattuessa. Sitä ainoastaan kohtuullistetaan sitten, jos on erimerkiksi yhteisellä päätöksellä toinen jäänyt lapsia ja kotia hoitamaan. Mikä luonnollisesti on aivan oikein. Mahtaa siinä noin modernisti ajattelevilla ihmisillä olla aika ankeeta, kun koko ajan pitää miettiä mikä menee omaksi hyväksi ja, että kumpikin saa tienata yhtä paljon omaan pussiin. Kumpi jää kotiin lasta hoitamaan, kun toinen menee sillä aikaa vuosiksi tienaamaan vain itselleen. Tuollaisten pohdintojen jälkeen, ei ihme, että eroluvut ovat nousussa.

PS. Heh. Sadalla eurolla et taida päästä edes lakimiehen ovesta sisälle.

PSS. Sukutilojen yms. sellaisten eriyttämisen hyväksyisin toki itsekin, jotka eivät ole kokonaan toisen osapuolen hallinnassa. Eiväthän ne silloin edes ole sinun toiselle puoliksi lahjoitettavana.

 

[mixu]

Kun avioehdon tekee niin siinä annetaan ensimmäinen sormi avioerolle.
Juuri ollaan luvattu rakastaa toista koko ikä ja sitten aletaan ajatella mitenkä mammonan käy kun erotaan.
Ehkä ei tälläisten ihmisten kannattaisi mennä ollenkaan naimisiin.

 

[Liverpooligan]

Kun avioehdon tekee niin siinä annetaan ensimmäinen sormi avioerolle.
Juuri ollaan luvattu rakastaa toista koko ikä ja sitten aletaan ajatella mitenkä mammonan käy kun erotaan.
Ehkä ei tälläisten ihmisten kannattaisi mennä ollenkaan naimisiin.

Avioehdon toteuttamispuolesta en tiedä mitään, mutta eiköhän tähän sovi yhtälailla se vanha kiinalainen sananlasku: Jos haluaa hyvän ja halvan, täytyy ostaa kaksi.

Asian moraalista puolta haluaisin kyllä pohtia enemmänkin. Jos ihmisen elämässä on edes yksi asia, joka pitäisi tehdä kaikkensa antaen ja täysin epäitsekkäästi, se on toisen rakastaminen ja siitä käytännössä seuraava avioliitto. Täysin henkilökohtaisena mielipiteenäni on, ettei ko. asiakirjaa harkitsevat edes tiedä mitä on todella rakastaa toista ihmistä. Avioliiton perustamiseen ei mielestäni kuulu etukäteen tehtävä suunnittelu eron varalta. Tällöin ei olla oikeasti valmiita eikä sitoutuneita. Sitä paitsi avioliittoon kuuluu joka tapauksessa erillisyyden periaate, jolla määritellään molempien osapuolien oma omaisuus eron sattuessa. Sitä ainoastaan kohtuullistetaan sitten, jos on erimerkiksi yhteisellä päätöksellä toinen jäänyt lapsia ja kotia hoitamaan. Mikä luonnollisesti on aivan oikein. Mahtaa siinä noin modernisti ajattelevilla ihmisillä olla aika ankeeta, kun koko ajan pitää miettiä mikä menee omaksi hyväksi ja, että kumpikin saa tienata yhtä paljon omaan pussiin. Kumpi jää kotiin lasta hoitamaan, kun toinen menee sillä aikaa vuosiksi tienaamaan vain itselleen. Tuollaisten pohdintojen jälkeen, ei ihme, että eroluvut ovat nousussa.

PS. Heh. Sadalla eurolla et taida päästä edes lakimiehen ovesta sisälle.

PSS. Sukutilojen yms. sellaisten eriyttämisen hyväksyisin toki itsekin, jotka eivät ole kokonaan toisen osapuolen hallinnassa. Eiväthän ne silloin edes ole sinun toiselle puoliksi lahjoitettavana.

En voi muuta kuin yhtyä edellisiin mielipiteisiin koko sydämestäni.

Erään määritelmän mukaan avioliitto on varallisuusoikeudellinen oikeustoimi eli siis varallisuusoikeudellinen sopimus. Toisen määritelmän mukaan avioliitto on Jumalan asettama miehen ja naisen välinen liitto. Jokaisen oma suhtautuminen avioehtoon lienee sidoksissa siihen näkökulmaan, kumpaa avioliiton määritelmää pitää oikeampana. Oma näkökulmani menee jälkimmäisen määritelmän mukaan ja avioon neljä ja puoli vuotta sitten mennessäni ei avioehto käynyt mielessäni kertaakaan.

Noista sukutiloista yms. on usein määräyksiä testamentissa. Testamentilla voi nimittäin rajata perinnöksi annettavan sukutilan pysyvän suvussa ja estää näin tulevan/nykyisen puolison avio-oikeus siihen.

 

[Dynamo]

Kun avioehdon tekee niin siinä annetaan ensimmäinen sormi avioerolle.
Juuri ollaan luvattu rakastaa toista koko ikä ja sitten aletaan ajatella mitenkä mammonan käy kun erotaan.
Ehkä ei tälläisten ihmisten kannattaisi mennä ollenkaan naimisiin.

Jos puolisoiden varallisuuksien arvot ovat kovin eri luokkaa, voidaan kysyä myös toisinpäin: Onko (köyhempi) puoliso valmis avioliittoon, vaikka mahdollisen eron tullessa ei saisikaan puolta sen rikkaamman omaisuudesta? Ai ei? Minkäs takia on sitten avioon menossa? Hmm...

Avioehto on sikäli järkevä toimenpide, että mahdollisen eron tullessa asiat on sovittu etukäteen yhteisymmärryksessä. Avioerotilanteissa on neuvotteluyhteys toiseen osapuoleen poikki.

Riitaisissa avioeroissahan käy niin, että vaimo pitää lapset, mies auton, ja juristit vievät asunnon, mökin, sekä elinikäiset säästöt. :)

 

[heki]

Jotenkin minusta aika naivia ajatella, ettei naimisiin ehkä kannattaisi mennä, jos kerran valmistautuu eroon jo alkumetreillä. Itselläni ei avioehtoa ole, mutta
se johtuu siitä, että varallisuudessa ei juurikaan ollut eroa ennen avioliittoa, ja avioliiton aikana hankittu omaisuus on kuitenkin yhteistä.

Mutta jos jompikumpi olisi ollut varakkaampi, niin minusta avioehto olisi ollut ehdottomasti tarpeellinen. Avioerot nyt vaan sattuvat olemaan ihan arkirealismia, ja eroprosessi on aivan tarpeeksi kivulias ilman epämääräisiä riitoja omaisuudesta. Avioehto helpottaa monin osin näitä ongelmia, etenkin jos varallisuudessa on eroja. Avioehtoahan ei koskaan tarvita, jos kaikki menee hyvin, mutta n. 50 % kohdalla näin ei tapahdu ja avioehto on silloin ihan paikallaan.

Minusta avioehtoa tekemättömät ihmiset (mikäli varallisuudessa on suuria eroja) ovat joko a)naiveja, b) tyhmiä, tai c)sekä että.

 

[Riistoporvari]

Jos puolisoiden varallisuuksien arvot ovat kovin eri luokkaa, voidaan kysyä myös toisinpäin: Onko (köyhempi) puoliso valmis avioliittoon, vaikka mahdollisen eron tullessa ei saisikaan puolta sen rikkaamman omaisuudesta? Ai ei? Minkäs takia on sitten avioon menossa? Hmm...

Avioehto on sikäli järkevä toimenpide, että mahdollisen eron tullessa asiat on sovittu etukäteen yhteisymmärryksessä. Avioerotilanteissa on neuvotteluyhteys toiseen osapuoleen poikki.

Riitaisissa avioeroissahan käy niin, että vaimo pitää lapset, mies auton, ja juristit vievät asunnon, mökin, sekä elinikäiset säästöt. :)

Jotenkin minusta aika naivia ajatella, ettei naimisiin ehkä kannattaisi mennä, jos kerran valmistautuu eroon jo alkumetreillä. Itselläni ei avioehtoa ole, mutta
se johtuu siitä, että varallisuudessa ei juurikaan ollut eroa ennen avioliittoa, ja avioliiton aikana hankittu omaisuus on kuitenkin yhteistä.


Minusta avioehtoa tekemättömät ihmiset (mikäli varallisuudessa on suuria eroja) ovat joko a)naiveja, b) tyhmiä, tai c)sekä että.

Kuten jo todettua ja myös nimimerkki Hekin sanoin:"avioliitossa hankittu omaisuus on yhteistä", köyhempi osapuoli toki suostuu naimisiin mennessään siihen ettei saa 'penniäkään' erossa. Ainoastaan kohtuullistamisperiaatteen mukaisesti voi toinen osapuoli jotain saada, mutta jos se alunperin köyhempi on käynyt töissä ja kasvattanut 'omaa' omaisuuttaan, se osuus ei ole lähelläkään puolta, ei sinne päinkään. Se on amerikkalaisten TV-sarjojen luoma myytti.

Nimimerkki Hekin vaihtoehdoista valitsen itseäni lähinnä olevan c:n. Ja samaan hengenvetoon totean, että mahtaa ihmisen elämä olla köyhää, ilman tietoutta todellisesta rakkaudesta, epäitsekkyydestä ja uhrautumisesta.

 

[mixu]

Heki, miksi mennä naimisiin jos ei edes alussa ole luottoa toiseen osapuoleen?

 

[Osmo Rapeli]

Heki, miksi mennä naimisiin jos ei edes alussa ole luottoa toiseen osapuoleen?

Mixu, mixi mennä naimisiin jos toinen osapuoli ei ole rikkaampi kuin sinä itse?

Tärkein ominaisuus naisessa.

*************

Mites tuo avioehto muuten vaikuttaa mahdollisiin perintäasioihin kuolemantapauksissa, olettaen että menehtyneellä puolisolla on lapsia aiemmasta parisuhteesta/avioliitosta?

 

[heki]

Heki, miksi mennä naimisiin jos ei edes alussa ole luottoa toiseen osapuoleen?

Mitä tekemistä tällä on luottamuksen kanssa?
On perkuleen naivia olettaa, etteivät ihmiset voisi muuttua vuosien saatossa. Ihmiset voivat olla alussa hyvinkin onnellisia, mutta silti todeta muutamien vuosien jälkeen, että nyt on ehkä molempien kannalta parempi katsella maailmaa yksin tai jonkin toisen ihmisen kanssa.

Ei varmasti kukaan naimisiin mennessään ajattele eroavansa. Eroon kuitenkin päädytään/ajaudutaan/joudutaan mitä erilaisimmista syistä, ja minusta on järkevämpää varautua niin, että jos kaikki menee hyvin, niin ehto ei tule koskaan voimaan, mutta jos jotain menee pieleen, niin sitten on helpompi erota kun on selvät sävelet siitä, miten omaisuus jakaantuu. Lisäksi silloin välttyy siltä, että katkeruutta ei tule ainakaan siitä, että köyhempi vie vielä mennessään vielä puolet omaisuudesta (joka on hankittu jo ennen avioliittoa).

Kyllä varmasti moni ihminen on katkerasti elämänsä aikana katunut sitä, että ehtoa ei ole tullut tehtyä, mutta tuskin kovin moni on katunut sitä, että ehto on tehty! Minun mielestä ehto on "ei hävittävää"- tyylinen toimenpide.

Jotenkin vaan tilastot (avioero) tuntuvat olevan sitä mieltä, että ehto kannattaisi tehdä! Ja turha sanoa, että erot johtuvat tästä asenteesta! Kukaan ei mene naimisiin ero mielessä, vaikka ehto olisikin tehty.

 

[pernaveikko]

Minusta avioehtoa tekemättömät ihmiset (mikäli varallisuudessa on suuria eroja) ovat joko a)naiveja, b) tyhmiä, tai c)sekä että.

Haluaisinpa kuulla kaikesta huolimatta eronneiden ihmisten tarinoita tilanteista, joissa avioehtoa ei sitten ollutkaan.

Ai niin, mutta ettehän te eroa, kun te rakastatte jotenkin enemmän ja puhtaammin ja mitä ikinä te itsestänne kuvittelettekaan.

Joku mainitsi jo jumalankin. Avioliittoa ei mitenkään tarvitse solmia jonkun mielikuvitusolennon edessä, älkää sitä unohtako. Älkääkä tulko myöskään kertomaan, että ainoa oikea ja rakastava avioliitto on tuolla tavalla solmittu.

Menkää vaikka nukkumaan.

 

[heki]

Ja samaan hengenvetoon totean, että mahtaa ihmisen elämä olla köyhää, ilman tietoutta todellisesta rakkaudesta, epäitsekkyydestä ja uhrautumisesta.

Joo näin varmaan on! Enää pitäisi keksiä, että miten tuo asia liittyy tähän asiaan mitenkään

 

[Twite]

Heki, miksi mennä naimisiin jos ei edes alussa ole luottoa toiseen osapuoleen?

Miten ihmiset jotka eivät pysty keskustelemaan siitä miten toimisivat mahdollisen eron aikana voivat kuvitella avioliittonsa kestävän?

 

[Kyylä]

Keskustelun viestit olivat aika ennalta-arvattavissa. Avioehtoa pidetään siis epäluottamuksen osoituksena. Miksi siis edes solmia avioliittoa, kun luotta toisen pysymiseen rinnallaan niin vuorenvarmasti.

Korostan edelleen omaa kantaani avioehtoon. Itse ajattelen tekeväni sen täysin puolisoni turvaksi ja hänen takiaan:

A) En ole aviossa hänen rahojen takiaan, vaan koska rakastan häntä
B) Nyt on kaikki hyvin, mutta jos joku päivä päässäni naksahtaa ja karkaan kotoa jonkun pimun perään, suutun vaimooni ja haluaisin viedä samalla tuhkatkin pesästä se ei tulisi onnistumaan sillä olen turvannut hänen omaisuutensa avioehdolla.
C) Jos kuolen, en halua kyllä ketään äijää kuokkimaan perintökesämökilleni, vaan se jääkön lapsilleni.

On todella naivia ajatella, että avioehdolla varauduttaisiin avioeroon. Yhtä typerää olisi jättää tekemättä henkivakuutus ajatellen, etten kuitenkaan kuole nuorena.

 

[Riistoporvari]

Mitä tekemistä tällä on luottamuksen kanssa?
On perkuleen naivia olettaa, etteivät ihmiset voisi muuttua vuosien saatossa. Ihmiset voivat olla alussa hyvinkin onnellisia, mutta silti todeta muutamien vuosien jälkeen, että nyt on ehkä molempien kannalta parempi katsella maailmaa yksin tai jonkin toisen ihmisen kanssa.

Taidetaan katsella asiaa aika eripuolilta, kun minun mielestäni näissä kahdessa asiassa nimenomaan on ehkä tärkeimmät syyt sille, miksi ero ei ainakaan minusta tule johtumaan. En olisi alunperinkään mennyt naimisiin jollen olisi täydellisen naivin tyhmästi luottanut vaimooni täydellisesti, joten avioero ja mikään siihen liittyvä ei tullut lähellekään mieltä, eikä itselleni ole tullut 15v:n aikaan mieleenkään tehdä mitään mikä vähentäisi hänen luottoansa minuun. Toiseksi juuri siinä, että ymmärtää toisen ihmisen ja koko suhteen kasvavan ja muuttuvan ja, että haluaa nähdä koko ihmiselämän moninaisuuden yhdessä toisen kanssa on siemen sille, ettei asiat pääse yllättämään. Koitan hoitaa syytä enkä seurausta.

Ai niin, mutta ettehän te eroa, kun te rakastatte jotenkin enemmän ja puhtaammin ja mitä ikinä te itsestänne kuvittelettekaan.

Yhtään muita ihmisiä arvostelematta, mutta niin minusta todella tuntuukin, kun katselee tätä nykymenoa.

Tämä keskustelu taitaa langeta samaan kategoriaan uskonnosta tai kahvauskiekosta keskustelun kanssa. Haluan vain todeta, että ymmärrän toki avioehdon tekijöitä ja syyt siihen. Minulle tuo vain on asia, joka ei tullut mieleenkään eikä mielestäni kuulu avioliittoon.

Ehkä mielipiteeni muuttuu, kun eroan ja voitan sitten lotossa. Who know's.

 

[heki]

Miten ihmiset jotka eivät pysty keskustelemaan siitä miten toimisivat mahdollisen eron aikana voivat kuvitella avioliittonsa kestävän?

En ole varma mitä tarkoitat, mutta erotilanteessa valitettavan usein suhde on siinä tilassa, etteivät siinä kauniit puheet menneisyydestä enää paljoa paina. Jos vaikka toinen on löytänyt uuden kumppanin, niin tuskin siinä vaiheessa enää kovin lämminhenkisiä keskusteluja käydään. Ainoa varma keino tuossa tilanteessa on juristin viimeistelemä avioehto.

 

[Riistoporvari]

Keskustelun viestit olivat aika ennalta-arvattavissa. Avioehtoa pidetään siis epäluottamuksen osoituksena. Miksi siis edes solmia avioliittoa, kun luotta toisen pysymiseen rinnallaan niin vuorenvarmasti.

Korostan edelleen omaa kantaani avioehtoon. Itse ajattelen tekeväni sen täysin puolisoni turvaksi ja hänen takiaan:

A) En ole aviossa hänen rahojen takiaan, vaan koska rakastan häntä
B) Nyt on kaikki hyvin, mutta jos joku päivä päässäni naksahtaa ja karkaan kotoa jonkun pimun perään, suutun vaimooni ja haluaisin viedä samalla tuhkatkin pesästä se ei tulisi onnistumaan sillä olen turvannut hänen omaisuutensa avioehdolla.
C) Jos kuolen, en halua kyllä ketään äijää kuokkimaan perintökesämökilleni, vaan se jääkön lapsilleni.

On todella naivia ajatella, että avioehdolla varauduttaisiin avioeroon. Yhtä typerää olisi jättää tekemättä henkivakuutus ajatellen, etten kuitenkaan kuole nuorena.

Ajattelin jo lopettaa tämän, mutta tähän nyt oli vielä pakko vastata. Ensiksi korostan, että kaikki saavat tehdä mitä haluavat lain puitteissa ja halusin itse vain keskustella asian moraalisista puolista omalta kannaltani, vaikkakin ne ovat eriäviä. Sitä kaiketi ketjun alkuviesteissä tarkoitettiin, eikä vain vaihdettu sopimuspohjalinkkejä. Ehkä toin omaa näkemystäni liian voimakkaasti esille ja provosoiduin asiattomiin kommentteihin, mutta minkäs sitä rakkaudenhuumassa 15:n vuoden jälkeen voi.

Sitten haluaisin vielä kommentoida noita esilleottamiasi kohtia.

A) Toisen rahat eivät lähtökohtaisesti avioerossa ole kumminkaan toisen rahoja. Ainoastaan niitä voidaan kohtuullistaa perustelluista syistä.
B) Kts. kohta A, jolloin kohtuullistamispykälää vielä kaiken lisäksi varmasti tulkittaisiin puolison hyväksi.
C) Pahoittelen lakituntemukseni vähyyttä, mutta väittäisin, että ko. ulkopuoliset henkilöt voidaan rajata testamentilla perinnön ulkopuolelle.

 

[heki]

Taidetaan katsella asiaa aika eripuolilta, kun minun mielestäni näissä kahdessa asiassa nimenomaan on ehkä tärkeimmät syyt sille, miksi ero ei ainakaan minusta tule johtumaan. En olisi alunperinkään mennyt naimisiin jollen olisi täydellisen naivin tyhmästi luottanut vaimooni täydellisesti, joten avioero ja mikään siihen liittyvä ei tullut lähellekään mieltä, eikä itselleni ole tullut 15v:n aikaan mieleenkään tehdä mitään mikä vähentäisi hänen luottoansa minuun. Toiseksi juuri siinä, että ymmärtää toisen ihmisen ja koko suhteen kasvavan ja muuttuvan ja, että haluaa nähdä koko ihmiselämän moninaisuuden yhdessä toisen kanssa on siemen sille, ettei asiat pääse yllättämään. Koitan hoitaa syytä enkä seurausta.
QUOTE]

Good for you, ja toivon todella, että myös näin säilyy. FAKTAA VAIN ON, ETTEIVÄT n. 50 % avioliittoon päätyneistä ole yhtä onnellisia. Oletko oikeasti sitä mieltä, että ehdon tekeminen korreloisi avioerotodennäköisyyden kanssa?
Väittäisin, että kaikki avioliittoon menevät solmivat liiton siinä uskossa, että juuri se avioliitto kestää. Näin ei kuitenkaan ole! Kyllä mahtaisi vituttaa, jos esim. köyhempi osapuoli tapaisi uuden rakkaan, ja veisi samalla puolet omaisuudesta, jonka hankkimisessa hänellä ei ole osaa eikä arpaa. Ja ei tällaiset tapaukset ole mitään marginaali-ilmiöitä, niitä tapahtuu ihan oikeasta, ja joka päivä (jossain).

1. Mitä hävittävää ehdon tekemisessä on?
2. Mitä hävittävää ehdon tekemättä jättämisessä on?

Kysymyksessä 1 ei ole mitään hävittää, kysymyksessä 2 on tapauksesta riippuen mahdollisesti erittäin paljonkin hävittävää. Miksi siis ehtoa ei kannattaisi tehdä, JOS osapuolilla on huomattava ero varallisuudessa ENNEN avioliittoa?

 

[Hartza]

1. Mitä hävittävää ehdon tekemisessä on?
2. Mitä hävittävää ehdon tekemättä jättämisessä on?

Kysymyksessä 1 ei ole mitään hävittää, kysymyksessä 2 on tapauksesta riippuen mahdollisesti erittäin paljonkin hävittävää. Miksi siis ehtoa ei kannattaisi tehdä, JOS osapuolilla on huomattava ero varallisuudessa ENNEN avioliittoa?

Mielestäni köyhemmällä osapuolella on hävittävää kohdassa 1 ja yhtä paljon on hävittävää rikkaammalla osapuolella kohdassa 2.

 

[Realcowboy]

Mites tuo avioehto muuten vaikuttaa mahdollisiin perintäasioihin kuolemantapauksissa, olettaen että menehtyneellä puolisolla on lapsia aiemmasta parisuhteesta/avioliitosta?

Tästä tuli mieleen keskinäisen testamentin teko, joka on ehdottoman välttämätöntä, jos harjoitetaan jonkinlaista yhteistä yritystoimintaa, kuten maataloutta ja pariskunnalla on alaikäisiä lapsia. Muuten voi tulla hankalat paikat, kun viranomaiset sotkeentuvat asioihin.
Täällä lisää:
http://www.agronet.fi/dcforum/Agronet/DCForumID8/275.html

 

[sampio]

Huvittavaa, että jengi provosoituu toisten onnesta.