Osmo Rapeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kuusijuhla - Sex Festival
Aika mah~tawaa huumaa. Kerkesi vielä Prahassa vetää pari bisheä ja shottia ennen paluuta Hlinnaan.
Musiikillisesti ja älyllisesti arvosteltuna harmillista oli se että esim. Shadow on the sun-biisin kertsi laahasi aivan käsittämättömän pahasti...toisena se, että vaikka kuinka kovia biisejä vedettiin ja vaikka kuinka mies veti tiukat biisit mahtavasti (paljon paremmin kuin joillain aiemmilla keikoilla ja livetaltioinneilla jne., jolloin ääni on ollut paikoin jopa hukassa), Cornell kuulosti silti parhaalta akustisissa numeroissa, kun mies todella LAULOI...ja se että varsinkin ensimmäisen levyn täytteet ovat kaavamaisen latteahkoja verrattuna äijien aiempien bändien parhaimmistoon, jotka tänäänkin saivat aikaan suurinta huumaa.
Mutta hei. Mulla oli ai~wan helwetin hauskaa ja nautin suunnattomasti. Päätypaikka oli persheeshtä, vaikka keikka kuului loistavasti, jo toisen biisin aikana teki mieli rynnätä pomppimaan areenalle...sinne pitää päästä energiaa tuhlaamaan!
Arvostelette täällä Out Of Exile-levyä turhaan. Nyt bändi kuulostaa enemmän bändiltä eikä osiensa summalta, ja soundissa on oma, Hesarin kriitikkoa luvatakseni tämä on jonkinlaista uudenlaista bluesia...ensimmäisellä levyllä on hetkensä mutta kyllähän tämä uusi pesee vanhan kokonaisuutena ja biisien monipuolisuudellaan selvästi. Paras levy odottaa silti vielä itseään...mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa!
Minulle suurin hetki keikalla oli kuulla Outshined. Vihdoin. Livenä levyä vielä paremmalta kuulostivat etenkin Set it off, The Worm (se massiivinen soundi kitarassa), I am the highway ja Be yourself. Lisäksi lempibiisin uudelta levyltä - Doesn't remind me - perkele, biisissä on mah~tawa, jotenkin leikittelevä soundi, tulee mieleen joku VIIDAKKOKIRJA!
Ja kukaan ei voi väittää ettei jalka olisi noussut ilmaan Cochisen, RATM-biisien, Spoonmanin ja Your time has come:n aikana. Vittu että tuli huudettua.
Mah~tawaa. Tilitän episodistani Nylon Beatin Jonnan kanssa sitten naisasiaketjussa.
Musiikillisesti ja älyllisesti arvosteltuna harmillista oli se että esim. Shadow on the sun-biisin kertsi laahasi aivan käsittämättömän pahasti...toisena se, että vaikka kuinka kovia biisejä vedettiin ja vaikka kuinka mies veti tiukat biisit mahtavasti (paljon paremmin kuin joillain aiemmilla keikoilla ja livetaltioinneilla jne., jolloin ääni on ollut paikoin jopa hukassa), Cornell kuulosti silti parhaalta akustisissa numeroissa, kun mies todella LAULOI...ja se että varsinkin ensimmäisen levyn täytteet ovat kaavamaisen latteahkoja verrattuna äijien aiempien bändien parhaimmistoon, jotka tänäänkin saivat aikaan suurinta huumaa.
Mutta hei. Mulla oli ai~wan helwetin hauskaa ja nautin suunnattomasti. Päätypaikka oli persheeshtä, vaikka keikka kuului loistavasti, jo toisen biisin aikana teki mieli rynnätä pomppimaan areenalle...sinne pitää päästä energiaa tuhlaamaan!
Arvostelette täällä Out Of Exile-levyä turhaan. Nyt bändi kuulostaa enemmän bändiltä eikä osiensa summalta, ja soundissa on oma, Hesarin kriitikkoa luvatakseni tämä on jonkinlaista uudenlaista bluesia...ensimmäisellä levyllä on hetkensä mutta kyllähän tämä uusi pesee vanhan kokonaisuutena ja biisien monipuolisuudellaan selvästi. Paras levy odottaa silti vielä itseään...mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa!
Minulle suurin hetki keikalla oli kuulla Outshined. Vihdoin. Livenä levyä vielä paremmalta kuulostivat etenkin Set it off, The Worm (se massiivinen soundi kitarassa), I am the highway ja Be yourself. Lisäksi lempibiisin uudelta levyltä - Doesn't remind me - perkele, biisissä on mah~tawa, jotenkin leikittelevä soundi, tulee mieleen joku VIIDAKKOKIRJA!
Ja kukaan ei voi väittää ettei jalka olisi noussut ilmaan Cochisen, RATM-biisien, Spoonmanin ja Your time has come:n aikana. Vittu että tuli huudettua.
Mah~tawaa. Tilitän episodistani Nylon Beatin Jonnan kanssa sitten naisasiaketjussa.