Tennistä seurannut tässä sen noin 35 vuotta. Ja pitkälti aina selkeän suosikkipelaajan kautta. Ensin se oli Agassi ja noin vuodesta 2006 Nadal. Nyt tajuaa, että tämäkin aika tulossa päätepisteeseen jälleen. Tuliskohan sieltä joku uusi kaveri kenen kelkkaan voisi hypätä? Kai sitä Emiliäkin tässä voi seurata, mutta ei se herätä sellaisia tuntemuksia kuin seurata fanittamansa pelaajan Grand Slam finaaleja, kuten 22 Australian finaali, siinä päästiin kyllä jonnekin...
Itellä vähän samantyyppistä aikajaksoa ja historiaa. Erona se, että mulla se suosikki oli Agassin jälkeen Federer. Jos oikein muistan, niin kohtasivat vielä jossain Grand Slamissä silleen, että pidin peukkuja ja toivoin pala kurkussa ”vieläkö Agassilla voisi riittää!!!”, mutta niin vaan nuoruus voitti ja loppu onkin historiaa.
Silloin 80-luvun lopulla/ 90-luvun alussa tenniksen ”seuraaminen” tosin rajoittui lähinnä siihen, että legendaarisessa Sporttispurtti ohjelmassa näytettiin viikonloppuaamuisin pari klippiä ja maailmanlistat. Voi niitä aikoja never forget.
Ei oo tullut Federerin jälkeen uutta suosikkia. Voipi olla, että ei tulekaan. Ruusuvuorta nyt tietenkin kannatan minäkin suomalaisuuden takia, mutta se on ehkä vähän eri juttu.
Ja joudun tunnustamaan, että jollain kietoutuneella tavalla kannatan Djokoa. Tämä taas perustuu vain ja ainoastaan siihen, että on kiva nähdä kuinka kauan se muka pystyy aina vaan voittamaan uudet nousevat ”sukupolvet” ja superlahjakkaat ja taitavat pelaajat Slämeissä.
Tai no… emmä niistä Djokon voitoista mitään hyviä fiiliksiä saa. Silleen neutraalisti vaan joutuu aina toteamaan, että edelleen se on paras. Ei voi mitään.
Tarinaa on jokatapauksessa hieno seurata.