Bublikilla on alustasta riippuen vähän enemmän aina siitä pelipäivästä kiinni miten tai millä tavalla matsi menee. Se voi olla mitä tahansa Zverevin haastamisesta totaaliseen perseilyyn; mailan tupella lyömistä.
Mä en kyllä lämpene Runelle - vieläkään. Tappioasemassa lapsellista valitusta kaikesta, Sinneriä vastaan halusi lopettaa ottelun herrasmiesmäisesti "sateen takia" eräpallossa 5-1 (40-15). Kaksi kertaa omien paskojen pallojen jälkeen löi palautuspallon kohti Sinneriä tuomion jälkeen, yms. rottailua. Johtoasemassa taas on viihdyttävä pelaaja ottamalla yleisön mukaan Arne Sixin sanoin "kuin nyrkkeilijä".
Sixihän tuossa eilisessä matsissa oli mahtavasti elätäytyneenä mukaan taukojenkin aikana ja kertoi mm. tuosta viime vuoden Roland Garrosin tapahtumasta Ruudin matsin jälkeen.
Tennis lajinakin on viimeisten vuosien aikana ajautunut tietynlaiseen murrosvaiheeseen. Herrasmiespelaajat ovat eläköityneet suurimmalta osin, katsomoissa ihmispolvet nuorenevat ja vaihtuvat.
Kentällä on alkanut näkymään McEnroen tapaisia viihdyttäviä pelaajia enemmän ja enemmän, huumori ja ei niin vakavamielisyys on lisääntynyt otteluissa/turnauksissa.
Suurimpina esimerkkeinä tästä murrosvaiheesta esim. Kyrgios, Bublik, Rune, Rublev ja italiaanot Berrettini/Mussetti omilla draamailuillaan - ehkä Fognini tietyllä tasolla myös vanhana kettuna.
Kyrgioksen miellän koko jopa murroksen aikaanpanijaksi ja "hypen" laukaisijaksi viimeisen vuoden-kahden aikana. Kyllähän Kyrgioksen paluuta tennispiireissä odotetaan kuin kuuta nousevaa ja foorumeilla höpistään jopa niin rajuista asioista, että turnausjärjestäjät kilpailevat paluuturnauksen paikasta. Kyrgios lisää lipunmyyntiä ja hypeä turnauksen ympärillä niin radikaalisesti.
Tennis kaipaa yksilöitä. Tasaista pallon lätkimistä ei jaksa kukaan.