Veit sanat suusta. Ruusuvuoren suurin ongelma on korvien välissä, ei niinkään teknisessä suorittamisessa. Kuten aiemminkin tuolla Ruusuvuoren threadissa kirjoittanut, niin epätasasuus varjostaa kehitystä.
Ruusuvuorella on todella hyvä kämmen ja rystylyönti, painava ja erinomainen pituus. Kuitenkin ratkasuhetkillä alkaa mailaa puristamaan selkeästi ja tulee amatöörimäisiä virheitä ihan helpoissakin paikoissa.
Kyllä kaikki tekniset taidot ja lahjakkuus löytyy Ruusuvuorelta menestykseen, mutta epätasasuus on pakko saada pois ja pidettyä suorituksissa varma linja ilman nitkahduksia.
Rublevia vastaan kolmannen erän voitto olisi pitänyt kääntää voitoksi. Rublev oli silminnähden vittuuntunut ottelun venymiseen ja muutenkin tulisieluisena kaverina siinä olisi ollut iskun paikka. Rublev pääsi kuitenkin heti murtamaan alkuun ja matsi oli selvä.
Oletteko kiinnittäneet huomiota tuohon Ruusuvuoren kakkossyöttöön? Lähinnä sen puolesta, että se on vastustajan puolesta kyllä jäätävän hyvin skoutattu. Purcell ja Rublev tulivat säännöllisesti takarajan jopa sisäpuolelle vastaanottamaan löysää kakkosta.
Se on kyllä suoraan sanoen jopa säälittävä.
Minut ja mielipiteeni luultavasti ammutaan rankasti alas, mutta silläkin uhalla esitän sen! :)
Ruusuvuoren ongelmat eivät isossa kuvassa johdu pään kestävyydestä, vaikkakin se saattaa siltä aina välillä näyttää. Esim eilen kyse ei ollut siitä. Jos ajatellaan eilisen ratkaisua, eli 4. erän alkua, niin kyllähän Rublev pelasi sen aivan jäätävän hyvin.
Mutta avataan hieman ajatustani siitä yleisesti, miksi tenniksessä niin kovin usein väärin ymmärretään pelin tapahtumat ja laitetaan ne sulamisen tai pään kestävyyden piikkiin. Ensinäkin pisteen ja ottelun yleensäkin voi voittaa vain toinen. Joten hyväkin suoritus saattaa päättyä tappioon. Federer parhaimpina vuosinaan, kun voitti käytännössä kaikken mahdollisen, voitti kaikista pelaamistaan pisteistään n. 53 %. Marginaalit ovat todella pieniä, eikä vaadi paljoa että ottelu kääntyy suuntaan tai toiseen. Hävinnyt ei aina sula. Vaan usein kyse on siitä, että toinen pelaa juuri sen riittävän marginaalin verran paremmin kuin toinen ne ratkaisupisteet.
Miksi sitten helppo virhe tuntuu pään pettämiseltä. Okei, no kaksoisvirhe breikkipallossa voikin olla sitä. Mutta esim eilisessä pelissä, 4. erän alku ja Emilin "helpohkot" virheet. Rublev nosti tempoa, mikä lisäsi Emilin painetta ja kiirettä. Emil ei olisi oikein voinut varmistellakaan lyöntejään, koska Rublev pelasi niin aggressiivisesti, että löysemmistä olisi mättänyt läpi. Hän yritti pysyä temmossa mukana, mutta nyt ei ihan pysynyt. Yleisesti ottaen, paremmassa vireessä oleva pelaaja voittaa useimmat tärkeät pisteet. :)
Ruusuvuorella on mielestäni paljon kehitettäviä asioita, mm tuo kakkossyöttö. Ja pelin kehittämisessä on myös paljon taktisia asioita joitan hänen ja hänen tiiminsä pitäisi kehittää. Mutta tämä tosiaan minun ajattelua, saa haastaa. :)