Astma ja liikunta

[Giba]

En löytänyt kyseistä kansansairautta koskevaa ketjua, joten ajattelin avata ketjun, kun itselleni hyvinkin ajankohtainen asia.

Syksyllä sählyä pelatessani huomasin, että hengästyn todella nopeasti ja oli vaikeaa saada kunnolla happea. Ajattelin, että tämä on jotain ohimenevää jälkitilaa jostain flunssasta. Sitten oli vähän helpompaa pari kuukautta mutta vieläkin lieviä oireita. Ensimmäisillä kunnon pakkasilla poljin normaalisti pyörällä kouluun ja töihin. Sitten homma paheni kerta kerralta, tuntui että taju lähtee kun ei perillä meinannut henkeä saada. Yskiminen yöllä lisääntyi ja henki pihisi kuin 50 vuotta polttaneella. Itse en käytä savukkeita. Kahteen keuhkoputkentulehdukseen antibiootit ja siinä välissä ravasin astmatutkimuksissa. Liikunnan harrastaminen oli hengitämisen takia täysin mahdotonta, vaikka sain avaavia lääkeitä suun kautta sumutteena otettavaksi. Helpotti lähinnä yöunta ja päivittäisiä toimintoja.

Eilen tuli sitten "tuomio" lääkäriltä, että olen sairastunut vaikeaan astmaan 10 päivän kortisonikuuri tabletteina ja hoitavaa lääkettä aamuin illoin tuli elämään. Eilen aamulla siis oikea lääkitys aloitettu ja jo nyt tuntuu henki kulkevan huomattavasti paremmin, mutta kunnon liikuntaan ei vielä mitään toivoa.

Ja sitten haluaisin muiden kohtalotovereiden tai asiasta muuten vaan hyvin perillä olevien kokemuksia ja mielipiteitä. Onko teillä vastaavaa kansansairautta riesanä ja miten liikkuminen sekä urheilu onnistuu? Huippu-urheilijoillahan on paljonin astmaa (etenkin hiihtajillä), mutta onko se vaan yksi tapa kiertää doping-aineita ja saada astmalääkkeillä keuhkoihin enemmän tilaa?

 

[Torsti]

Huippu-urheilijoillahan on paljonin astmaa (etenkin hiihtajillä), mutta onko se vaan yksi tapa kiertää doping-aineita ja saada astmalääkkeillä keuhkoihin enemmän tilaa?

Sellainen mutu on, että hiihtäjien selkävaivat ovat seurausta astmalääkkeen liiallisesta käytöstä. Jokin syy-seuraus -suhde näillä on.

Itsellä ollut astma pikkupojasta asti, silloin ei voinut olla pakkasella pihalla, kun ei henki kulkenut. Nykyään tulee lääkkeitä käytettyä oikeastaan vain sairaana, että saisi unta. Jääkiekon pelaaminen teki ilmeisesti hyvää pahalle astmalle, joka on iän myötä loiventunut todella paljon. Silti jos muistaa ennen jäille menoa ottaa henkoset tuntuu hapensaanti huomattavasti paremmalta. Ei vain meinaa muistaa lääkkeitä käyttää.

 

[Grainger]

Kuusivuotiaana todettiin vaikea astma, joka syystä tai toisesta on reilun 15 vuoden aikana kadonnut sen verran hyvin, etten ole ottanut lääkettä pariin vuoteen. Alkuunhan elämä oli pienelle miehelle aika tuskaista, mutta teini-iässä sairauden kunnolla havaitsi, kun henki ei vain kulkenut jääkiekkoa pelatessa. Tammismaisesti syy ja seuraus, kuntokin oli tuohon aikaan todella surkea, johtuen osittain astmasta, osittain omasta laiskuudesta. Ennen liikuntaa suositeltiin ottamaan avaava lääkitys, taisin yhden kerran ottaa, ei mitään vaikutusta.

Viitisen vuotta sitten otin itseäni niskasta kiinni, paino putosi todella reippaasti ja kunto parani, samalla astman oireet alkoivat hävitä. Pikkuhiljaa kunnon kohotessa liikuntaharrastus lisääntyi ja eräänä kauniina aamuna tajusin, etten ollut kärsinyt hengenahdistuksesta aikoihin. En tiedä, että oliko liikunnan lisääminen syynä astman helpottumiseen, mutta varmasti ainakin osasyynä. Aina painotettiin lääkärissä, että liikunta auttaa oireita, mutta en olisi uskonut, että ihan tällaista voi tapahtua.

Ei nyt varsinaisesti auttane Gibaa, mutta toivottavasti antaa toivoa, että kyllä sen kanssa elää ja pystyy liikkumaan. Aluksi varmasti hankalampaa, mutta pikkuhiljaa voi fyysistä rasitusta lisätä ja uskon vakaasti, että se auttaa myös oireidesi kanssa. Ihan heti ei tietenkään kannata rehkiä liikaa, kun astma on vasta sinulla todettu ja lääkkeet aloitettu.

Lääkkeinä oli Symbicort, Pulmicort ja kaikki muut cortit, mutta itse olen aika skeptinen niiden vaikutukselle. Olo oli välillä kaamea, otti lääkkeen tai ei. Välillä meni paremmin lääkkeiden kanssa, välillä olo oli yhtä tukala vaikka veti mitä piippuja.

 

[tutzba]

Onko teillä vastaavaa kansansairautta riesanä ja miten liikkuminen sekä urheilu onnistuu?

Aamulla ja illalla joudun vetämään tällaista ja sitten ennen urheilua jotakin avaavaa settiä. Ihan hyvin on astma ja urheilu onnistunut. En oikein osaa sanoa millaista ns. normaalielämä olisi, koska olen ollut tautinen koko elämäni. Lääkkeillä on kuitenkin pysynyt kurissa, vaikka silloin tällöin tekeekin tiukempaa.

 

[SamSpade]

Kovatempoinen urheilu on parasta lääkettä omalle astmalleni. Ainostaan talven kylmät ja kuivat ulko-olosuhteet ovat myrkkyä sille, joten urheilen sisällä talvella.
Joskus pitää ottaa avaavaa lääkettä ennen kovia treenejä kun tuntee että on vähän tukossa, mutta muuten urheilu noin yleisesti pitää astman aika kivasti kurissa.

 

[masaman]

ok

Ottaakaa nyt hyvät ihmiset se säännöllinen lääke, jos teille se on määrätty, koska astmahan on krooninen tulehdus, jota kortisonilla pidetään kurissa.

Teini-iässä monilla on niin hyvässä hapessa hormonit, että silloin voi jopa parantua. Itsellä oli lähes 2 vuoden lääketarpeeton ajanjakso ja pystyi urheilemaan ilman mitään. Nykyään, armeijan jälkeen, täytyy ottaa illoin aamuin kortisonia tai tulehdus pääsee hiljalleen kasvamaan.

Se onkin muuten huono paikka, tuo armeija. Huovinrinteellä oli ainakin sen verta hometta tai muuta ilmassa, että koko ajan sai hengitellä astmalääkettä. En suosittele astmaatikolle, vaikka olis kuinka patrioottinen. Ei siellä mitään voi tehdä, jos on koko ajan kipeenä:D

 

[Turder]

Minulla todettiin astma pienenä ja kyllähän se vähän haittaa normielämää, mutta kaikkeen tottuu ja osaa sopeutua ennakoivasti tilanteisiin. Lääkitys oli päällä jonnekin 15-16 ikävuoteen saakka, sitten lääkäri sanoi, että riittää ja itselläkin oli sellaiset tuntemukset, että oireet olivat enää todella pieniä. Tuon jälkeen en ole käyttänyt jatkuvaa lääkitystä. Bricanyl on kuitenkin olemassa kaiken varalta.

Minulla eniten ongelmia tuli ja edelleen tulee eläinpölystä (kissa, hevonen, jotkut koirarodut) sekä osin liikunnasta. Nykyisinkin jos menee taloon, jossa on kissa tai koira niin about minuutissa alkaa tuntumaan hengityksessä. Pienempänä varsinkin liikunta aiheutti enemmän ongelmia kuin nyt. Jääkiekkoharjoituksiin ja -peleihin sai ottaa etukäteen avaavaa lääkettä, muuten ei tullut mitään. Muistan sen yhden kerran kun kiireessä unohdin ottaa lääkkeen ja se fiilis kaukalossa kun ei henki kulje... sitä ei unohda. Valmentajakin kyseli, että mikäs on kun pihisin ja puhisin niin paljon, ettei pystynyt edes puhumaan kunnolla. Sittemmin kun tilanne parani teini-iässä (toki tuo em. ahdistus lähti pois jo samana iltana kun sai lääkettä) ja päivittäinen lääkitys jäi pois, pystyin myös urheilemaan ilman avaavaa lääkettä.

On muuten jännä miten elimistö sopeutuu tuohon avaavaan lääkkeeseen. Jos aloitan vaikka kesällä jalkapallon pelaamisen avaavan lääkkeen kanssa, menee kaikki hyvin. Kun lääkkeen jättää pois, on seuraavat pelikerrat aika tuskaista kun keuhkot tuntuvat toimivan vain puolella teholla, mutta parin viikon jälkeen keuhkot sopeutuvat ja henki kulkee jo normaalisti eikä hengitysvaikeuksia tule. Sitten jos "douppaa" yhden kerran pidemmän lääkkeettömän jakson jälkeen, tulee kummallinen tunne kun ei tahdo hengästyä millään. Muu elimistö on jo ihan hapoilla mutta keuhkot pelaa kuin huippu-urheilijalla konsanaan. Lääkäri toki sanoi, että mielellään ei kannata jatkuvasti kokeilla tuota vaan mielummin koko ajan lääkkeen kanssa tai ilman.

 

[Torsti]

En muista koskaan ottaneeni avaavaa lääkettä teini-ikäisenä lätkää pelatessani. En mä tiedä mikä siinä on, mutta jotenkin unohdan noi astmalääkkeet. Viimeksi sain astmakohtauksen ehkä 5 vuotta sitten pyöräillessäni kesällä mökille. Puolessa matkassa ei meinannut henki kulkea, mutta kun väkisin runttasi, niin kohta taas helpotti. Pyörälenkin jälkeen oli kyllä poikkeuksellisen huono olo.

 

[pak]

Itselläni kiinnitti hoitaja huomiota puhallusarvoihini työterveystarkastuksessa noin viisi vuotta sitten. Passitti jatkotutkimuksiin.
Tutkimuksissa kävi selkeästi ilmi, että minulla on astma.

No, jälkikäteenhän oli ilmeistä, että sairastin astmaa, koska liikuntaa harrastaessa ja varsinkin luistelessa, oli hankala hengittää. Luulin sen johtuvan vain siitä, että kunto oli huonontunut. Tässä oli siis mennyt pari aiempaa vuotta tavallista vähemmällä liikunnalla.

Sain lääkkeet, jotka auttoivatkin.
Vedin muistaakseni sellaisen puolisen vuotta kortisonia jauheena.
Sitten tablettina suunnilleen saman ajan.
Itse koin tabletin helpompana ottaa, mutta testit osoittivat, ettei pillerinä otettu kortisoni kohdallallani tehonnut niin hyvin kuin jauheena otettuna.

Sitten olin väärinymmärryksen takia ilman mitään lääkkeitä varmaan vuoden verran. Tänä aikana astma hankaloitti oloani aika merkittävästi.
Kymmenen minuutin kävelyn jälkeen puuskutin kuin vanha ukko. Voimat oli ihan loppu pienestäkin ponnistelusta. Liikuntaa ei pysynyt ahdistuksen takia harrastamaan juuri lainkaan.

Hakeuduin vointini vuoksi työterveyslääkäriin, joka järkyttyi puhallusarvoistani.
Puhalsin PEF-mittariin 230, kun arvon pitäisi olla yli 500. Mielellään siellä 600.
Lääkäri sanoi, että tuollaisia arvoja puhaltaessa olisi pitänyt jo tilata ambulanssi paikalle.

Pahimmillaanhan olo oli todellakin sellainen ettei saa henkeä ja se oli todella pelottavaa.

Siitä lähtien on kortisonilääkitys ollut jatkuvaa. Ensin rajumpana ja nyt vähäisempinä määrinä.

Arkielämässä en koko astmaa edes huomaa. Mutta viikonkin jos on ilman kortisonia, niin alkaa avaavaa taas tarvita.

Normaalia liikuntaa voi harrastaa ihan huoletta. Voi pelata sulkapalloa, salibandyä, käydä juoksemassa ja tehdä ihan mitä tahansa astman vaivaamatta. Ainoastaan kun käyn pelaamassa kaukalopalloa tai kiekkoa, niin otan avaavaa lääkettä, koska kylmä halli-ilma hieman vaikeuttaa hengittämistä.

 

[Timbit]

Ja sitten haluaisin muiden kohtalotovereiden tai asiasta muuten vaan hyvin perillä olevien kokemuksia ja mielipiteitä. Onko teillä vastaavaa kansansairautta riesanä ja miten liikkuminen sekä urheilu onnistuu? Huippu-urheilijoillahan on paljonin astmaa (etenkin hiihtajillä), mutta onko se vaan yksi tapa kiertää doping-aineita ja saada astmalääkkeillä keuhkoihin enemmän tilaa?

Minulla astma todettiin ollessani niin pieni natiainen, etten muista elämästäni mitään ennen sitä. Muistaakseni lapsena jouduin välillä lääkettä käyttämään, mutta joskus varhaisteininä päätin, että loppuelämä vedetään ilman lääkkeitä. Kilpauintia tuli harrastettua, ja siitä siirryin uppopalloon. Lajivalinnat olivat siis sellaisia, että keuhkoilla ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin olla hyvässä kunnossa.

Vanhemmiten lajit ovat vaihtuneet rauhallisempiin, mutta liikunta/urheilu on pysynyt olennaisena osana elämäntapaa. Lääkkeisiin ei ole tarvinnut koskea yli kahteenkymmeneen vuoteen. En tiedä, muuttuisiko tilanne, jos antaisin fyysisen kunnon rapistua. Välillä olen huomannut kovassa rasituksessa, että hengitys on muuttunut hankalammaksi, mutta huilaamalla noista on selvitty.

Tilannettani ei sikäli voi verrata Giban tilanteeseen, koska hänelle tuo tuli aikuisena. Kuitenkin uskon, että oikein mitoitetulla liikunnalla lääkkeiden käyttö saadaan hyvin pieneksi ja urheilla voi melko normaalisti.

 

[Himos]

Mulla todettiin keskivaikea astma 2007. Keväällä joutuu ottamaan Airomir autohaleria, koska mulla on pahat siitepölyallergiat.Heinät, koivu ja pujo.Talvella kun menen Himokseen laskettelemaan, niin jätän astmalääkkeen säilytyslokeroon. Olen pari kertaa joutunut kesken laskettelun käymään lokerolla ottamassa lääkettä.Flunssat ovat myös pahat mulla, silloin joudun ottamaan melkein joka kerta Prednisolon 5 mg kuurin.

 

[Flu]

Lajivalinnat olivat siis sellaisia, että keuhkoilla ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin olla hyvässä kunnossa.

Tähän verrattuna WinCapitakin tuntuu Nobelistien hommalta. Ihan oikeasti krooninen tulehdus ei omalla tahdolla parane edes siellä hämiksessä. Jos tälläistä omaan suggestiota haluaa muille myydä on se jo aika edesvastuutonta. Liikunta on tietysti hyvä niille jotka sitä voivat tehdä ilman merkittäviä ongelmmia. Nykyään kun on kuitenkin hyvät lääkkeet niin sopiva liikunta on yhdistettävissä astmaan.

 

[tzuiz]

Itsellä on helpottanut astma kun aloitin karppaamisen. Lisäaineet, viljat ja sokerit aiheuttivat tulehdustasojen nousun(astma ja suolistosairaudet). Nämä kun karsi pois niin astma, mahavaivat ja 10kg vyötärölihavuutta katosivat.
Kannattaa kokeilla, ei maksa kuin kaupasta ostamasi liha,kala ja kasvisruokien verran. D-vitamiinia kannattaa nappailla säännöllisesti lisänä.

 

[Torsti]

Ihan oikeasti krooninen tulehdus ei omalla tahdolla parane edes siellä hämiksessä. Jos tälläistä omaan suggestiota haluaa muille myydä on se jo aika edesvastuutonta. Liikunta on tietysti hyvä niille jotka sitä voivat tehdä ilman merkittäviä ongelmmia. Nykyään kun on kuitenkin hyvät lääkkeet niin sopiva liikunta on yhdistettävissä astmaan.

Totta tämäkin, mutta mielestäni pikkulapsena saatu astma käyttäytyy eri tavalla kuin aikuisiällä saatu astma. Oireet helpottuvat iän myötä ja liikunta auttaa asiaa paljon. Itsekään en voinut olla pikkupoikana pakkasella ulkona, mutta 7-vuotiaana aloitettu jääkiekkoharrastus helpotti myös astmaoireita. Aktiivisen jääkiekonpelaamisen loputtua ja kunnon heikentyä alkoivat astmaoireetkin jälleen hieman häiritä.

 

[Konsta Kepuli]

Tämä astma kai jakaa vieläkin lääkärikuntaa. Osa pitää sitä kroonisena tulehdustilana ja toiset näkevät sen jonkinlaisena allergiana. Molempia selityksiä olen lääkäreiltä kuullut. Ja tavallaan asiaa myös kuvaa se kuinka eri-asteisina tämä sairaus ilmenee. Tosilla on toistuvia rajuja kohtauksia ja joillain se ilmenee lähinnä aamu-iltavaihteluna plus kohonneena alttiutena saada flunssan jälkitautina keuhkoputken tulehdus. Jälkimmäinen oireyhtymä on omani.

Itselläni tämä "sairaus" todettiin armeijassa*. Alkoi "pilli viheltämään" pidemmissä juoksusuoritteissa. Lääkkeeksi antoivat avaavat tropit. Taisi olla Ventoline siihen aikaan. Näillä eväillä sitten noin viisi vuotta mentiin.

Myöhemmin alkoivat nuo ongelmat flunssan jälkitautien kanssa. Lopulta rupesi oikeasti veto loppumaan pitkiksi venyneiden jälkitautien kanssa. Onneksi yksi fiksu terveyskeskuslääkäri sitten passitti tarkempiin tutkimuksiin Meilahteen. Siellä asiaa tutkittiin ja tasapainotettiin tilannetta pysyvällä Pulmicort (kortisoni) ja Cetirizin (allergialääke) -lääkityksellä. Nämä ovat sittemmin olleet minulla pysyvänä ja apukin on ollut pysyvä. Arki sujuu mukavasti ja urheillakin jaksaa (minkä vaan ehtii). Ainoastaan kylmä ja/tai erittäin kuiva ilma (kosteuttamamaton koneellinen ilmanvaihto sisäliikuntatiloissa) saa keuhkot valittamaan.

Muutamankin astmasta kärsivän tutun kanssa juteltua on käynyt ilmi että tässäkin sairaudessa on aika paljon eroja oireissa. Kaikilla on vähän erilaisia oireita ja lääkityksessäkin eroja. Vähän vaikea on antaa toiselle mitään ohjeita tämän vuoksi. Ainoastaan se että jos/kun yleiskunto alkaa menemään huonoksi, niin lekurin puheille mars.

Itselläni onneksi homma on nykyään, ja ollut jo 25 vuotta, mukavasti hanskassa. Ei tämä tappavalta taudilta tunnu.


*
Armeijan "astmatesti" oli kyllä hupaisa tapahtuma. Meitä taisi olla neljä jantteria, jotka komennettiin juoksemaan myötäpäivään n. 10 minuuttia Tilkan rakennusta ympäri "parasta mahdollista vauhtia." Ajatus oli että ennen raveja puhalletaan pef-mittariin ja sitten juoksun jälkeen uudestaan. Vedettiin sitten oikein viimeisen päälle tuhatta ja sataa minkä jaksettiin. Ukkoja oli sitten pillin vihellyksen jälkeen kaksinkerroin, puolitajuttomina maassa makaamassa ja happea haukkoen. Eipä jäänyt diagnoosista epäselvyyttä...

 

[Ruutuässä]

On pitänyt tähän ketjuun kirjoittaa alusta lähtien, mutta kirjoitetaan nyt. Mulla on todettu astma ehkä noin kolmevuotiaana, eli se on vaivannut lapsesta asti. Tai vaivannut on ehkä väärä sana, sillä säännöllisellä lääkityksellä mitään isompia oireita ei ole ollut. Kohtausta en ole saanut koskaan, enkä avaaviakaan lääkkeitä juuri käyttänyt. Itse asiassa niihin ei ole tainnut olla edes reseptiä yli viiteen vuoteen. Hoitavana lääkkeenä sen sijaan käytän aamuin illoin Seretide 50/500 mg:a, joka on kai kohtalaisen vahva lääke. Joskus kokeiltiin 50/250 mg:a, mutta se ei ollut riittävä.

Liikuntaa kertyy nykyisin keskimäärin 10 tuntia viikossa. Pääosin se on kestävyyspainotteista, eli pyöräilyä, juoksua, melontaa, hiihtoa jne. Liikkunnallinen elämäntapa varmasti vaikuttaa siihen, että astma pysyy kurissa. Hengitysvaikeuksia ei ole ollut enää oikeastaan edes pakkasilla, ainakaan astmasta johtuvia. Kyllä kisoissa vauhdin puute johtuu muista asioista.

Toisin sanoen liikaa ei astmasta kannata stressata eikä se kovinkaan usein elämää häiritse.

Hiihtäjillä astman aiheuttaa yleensä kova harjoittelu kylmässä. Se altistaa keuhkoja kovemmalle rasitukselle, joka saattaa aiheuttaa astman puhkeamisen. Lääkkeiden käyttö terveillä ihmisillä tuskin mitään auttaisi muutenkaan.

 

[Giba]

Nyt on "astma-tuomiosta" kulunut vajaa kolme viikkoa. Prednisolon-kuuri (kortisonia tablettina) takana ja hoitavaa lääkettä aamuin illoin ja päivällä avaavaa tarvittaessa. Pakkaset paukkuu ja paljon tulee oltua ulkona koiran kanssa. Jopa pari kevyttä juoksulenkkiäkin koiran kanssa tullut tehtyä. Ensi viikolla pääsen taas juoksemaan sählypallon perässä tai siis pyörittelemään muita kanssapelaajia. Varovasti siis palannut taas liikunnan pariin usean kuukauden pakollisen tauon jälkeen.

Pointtina se, että en ole varmaan vuoteen tuntenut itseäni näin terveeksi. Tuntuu kuin olisin hankkinut kaupasta uudet ja paremmat keuhkot. En olisi ikikuuna päivänä uskonut, että vaikutus on näin nopeaa. Toki johtuu myös siitä, että PEF-mittauksissa arvot olivat jo hälyttävän alhaalla eli olin sairastunut äkilliseen vaikeaan astmaan. Eli siis arvojen suuri nousu oli luonnollista lääkkeiden vaikutuksesta johtuen. Mutta kyllä on niin iso kivi poissa sydämeltä ja eläminen on taas helppoa. Ja tulen käyttämään lääkkeitä säännöllisesti pitkän aikaa ettei tule takapakkia omasta tyhmyydestä. Kiitin myös omalääkäriäni, jonka toimintaan olen todella tyytyväinen. Hänen kanssaan keskustellessa ja asioidessa tuntui, että hän välitti aidosti tilanteestani. Hän on lääkäri joka on ihminen, jopa asiakaspalvelija.

 

[ipa rules]

Meillä tuo menee oikeen suvussa miespuolisilla henkilöillä vaikka ei muka pitäisi olla periytyvä. Itsellä astma jo kolmannessa polvessa ja tosiaan ainoastaan miehillä. Tosin oman pojan kohdalla näyttäisi hyvältä, kun 9kk jo mennyt eikä pikkumiehellä ole mitään astman oireita.

Nuorena astma oli todella paha, mutta hivenen helpotti teinivuosina. Sitten 2000 jouluussa sain flunssan yhteydessä niin pahan kohtauksen, että jouduin sairaalaan. Tuon jälkeen ollut kortisonihoito avaavien lisäksi aina saatavilla.

Itse olen merkittänäv ylipainoinen, mutta esim 60 min sulkapalla kohtuu kovalla tempolla menee ilman lääkkeitä. Flunssa aiheuttaa sitten aivan helvetillisen kohtauksen joka kerta ja kortisonia on pakko vetää. Usein vielä flunssan jälkeen pari viikkoa joutuu kuuria jatkamaan ennenkun tilanne normalisoituu (pahimmillaan jopa toista kuukautta).

Kissan läheisyys aiheuttaa myös kohtauksen noin minuutissa ja avaava Bricanyl on aina taskussa sen takia, että jos jotain joutuu väärään kurkkuun iskee kohtaus myös välittömästi.

 

[Locksmith]

Meillä tuo menee oikeen suvussa miespuolisilla henkilöillä vaikka ei muka pitäisi olla periytyvä. Itsellä astma jo kolmannessa polvessa ja tosiaan ainoastaan miehillä. Tosin oman pojan kohdalla näyttäisi hyvältä, kun 9kk jo mennyt eikä pikkumiehellä ole mitään astman oireita.

Astmahan ei ole periytyvä tauti. Alttius astmaan on sitten kyllä ilmeisesti periytyvää, kuten itsellänikin oli. Se on sitten elinympäristöstä ja henkilöstä ja muista ulkoisista tekijöistä riippuvainen että altistuuko henkilö astmaan, koska se alttius on siellä piilossa periytyvänä. Itselläni tuo altistuminen tapahtui sitten lopulta kun vanhempien asuntoon tuli kissa.