Päätinpä laittaa pystyyn kokonaan oman ketjun tälle, kun ei ollut kuin Revelationsista ja ajattelin, että täällä voi sitten keskustella vanhoista ja jatkaa keskustelua myös kolmosesta kun se saadaan ulos.
Itselläni siis menossa ykkönen vasta. Ykkösessähän pelattava hahmo on Altair. Altairin tarina jääkin vain tuohon ensimmäiseen osaan ja odottelen jo hieman, että pääsisin aloittamaan Eziolla, koska tuo kakkonen ja Brotherhood, sekä Revelations vaikuttaa todella kovilta peleiltä. Aloitin itse hieman jälki käteen tämän sarjan kun ostin alesta ykkösen Classic version. Sen olen nyt pelannut kerran läpi ja toinen menossa, koska yritän saada vielä puuttuvat achievementit. Tosiaan ykkösen ongelma on se, että se toistaa, niin paljon itseään ja tarina on todella ennalta arvattava, koska Al Mualin, niin sanottu pomosi on viimeinen kohde, jonka arvasin käytännössä heti alkuun. Muutoin oikein mainio peli ja kakkonen on varmaan ottanut jo aika ison harppauksen tuosta eteenpäin. Ainakin videoiden perusteella se vaikuttaa huomattavasti hienommalta peliltä. Tosiaan kun saan ykkösen loppuun, niin ajattelin vetää Ezion tarinan läpi ennen kuin ostan sitten Kolmosta. 2, Brotherhood ja Revelations siis vedettävänä läpi ennen kolmosta.
Ajattelin laittaa tän ketjun pystyyn myös vähän sen takia, että jos täällä vaikka olis sen verran väkee, jotka olis nää pelannut läpi, niin vois sitten kysyä vähän neuvoa jos tulee vaikeita kohtia tai achievementeja.
Sitten plussat ja miinukset peleistä.
Assassin's Creed
+Helpot taistelut
+Kaupungit
+Hahmo
+Vähän nykyaika tarinaa.
Tosiaan ykkösessä se oli plussaa, että noi taistelut olivat todella helppoja, koska pelasi peliä ekaa kertaa, niin oli hyvä opetella kun taso oli noin alhainen vastustajilla. Myöhemmissä osissa varmasti rupeaa vituttamaan jos niissäkin on yhtä helppoa. Altair sopi hahmona loistavasti tähän peliin. Siitä plussaa. Kaupungit menivät lopulta plussalle, koska oli hyvä, että yksi peli sijoittui tuohon aikakauteen ja oli nuo kaupungit ihan hienojakin. Oli lähellä mennä miinukselle, koska kuitenkin jokainen kaupunki oli aika tylsä ja liput ainoina lisäsälänä todella rasittavia. Tuo, että tuota nykyaika tarinaa oli todella vähän, niin se oli iso plussa.
-Itsensä toistaminen
-Vähän sivutehtäviä
-Tarinattomuus
-Loppu
-Ennalta arvattavuus
-Liput
-Achiviementit
Isoin miinus oli tottakai tuo itsenä toistaminen. Aina sama kaava uudestaan ja uudestaan ja vielä kolmesti jokaisessa kaupungissa. Sivutehtävät vielä siihen päälle oli niin olemattomia, että niistäkään virkistystä ei saanut. Koska peli toisti itseään niin paljon, niin olisi ollut kiva, että olisi ollut edes hieman isompi tuo tarina, mikä oli nyt lähinnä olematon. Loppu olisi voitu toteuttaa normaalilla taistolla Al Mualimia vastaan, koska nyt se oli todella outo ja tosiaan itse jostakin syystä arvasin tai päättelin heti alussa, että Al Mualim on viimeinen kohde ja sen takia laitoin miinukseen ennalta arvattavuuden. Liput olivat ainoana lisä sälänä lähinnä rasittavia. Sitten vielä achiviementit olivat pettymys, vaikka olivatkin helppoja, mutta silti olisi toivonut edes niistä hieman lisää pelaamista, mutta ei ja sen takia peli jäi aika nopeaksi pelata läpi ja pelaamista oli todella vähän.
Assassin's Creed 2
+Upeat kaupungit. Venetsia ja muut olivat mahtavia paikkoja pelata.
+Ezion tarina oli mielenkiintoinen alusta loppuun ja eiköhän se jatku sellaisena seuraavassa osassa.
+Hahmot olivat hyvin tehtyjä ja oli mukava, että oli omallakin puolella jengiä vähän enemmän.
+Vuorokausi rytmi, vaikka ne menikin välillä miten sattuu.
+Musiikit
Voisi lisätä plussiin vaikka, mitä koska oli sen verran loistava peli, mutta laitetaan ne pienet miinukset. Myös Desmondilla pelattiin taas todella vähän, mikä oli hyvä juttu.
-Aika hyppelyt
-Loppu Borgian tappelun jälkeen
Tosiaan nuo aika hyppelyt olivat toisaalta huonoja, koska välillä jossain kuvauksessa huomasi, että onkin näköjään kymmenen vuotta mennyt eteenpäin. Toki se oli hyvä, että tarinaan kuului monia vuosia, mutta ei tuossa mukana pysynyt. Ainoastaan välillä kuvauksien kohdalla huomasi ne. Ei kuitenkaan iso haitta. Huivttavaa oli myös se, että Ezion systeri ja äiti oli samassa paikassa missä silloin, kun ensimmäisen kerran Marion luokse mentiin. Lopussa ei voinut ihmetellä, kuin että mitä vittua, niinkuin Desmond sanoi myös tuossa ennenkuin lopputekstien aikana hänellä pelattiin vielä vähän aikaa.
Assassins Creed: Brotherhood
+Kokonaisuus. Toimi hyvin jatkona kakkoselle.
+Brotherhood. Toimiva idea, että sai omia jengiläisiä mukaan tappeluihin.
+Virtual Training. Mukavaa pelattavaa sopivissa väleissä.
-Rooma. Olihan se aika iso, mutta jotenkin todella tylsä.
-Joka tehtävässä erikseen 100% systeemi, mikä tarkoitti, että tehtäviä ei aina voinut tehdä haluamallaan tavalla. Toki pakkohan ei ole sadalla vetää, mutta toki haluaa parhaalla tavalla kaiken tekaista. Viimeinen tehtävä isoin odotuksin oli pettymys.
-Ehkä tuota lisä tekemistä oli jopa liikaa, koska alkoi niiden tekeminen puuduttaa. Aarteet, liput yms. Samalla katolla crosbow sällit oli rasittavia, kun vain keräili kamaa. Itse pelin aikana ei haitannut.
Assassins Creed: Revelations
+Tarina
+Ykkösen sivuaminen
+Guildit oli edelleen mukana
+zip line eteneminen, vaikka muuten koukku oli hieman typerä.
-Hieman liian lyhyt.
-Edelleen nuo sadan prosentin systeemit joka tehtävässä.
-Ykkösen sivuamista olisi voinut olla enemmänkin.
-Ezio vanhana kuulosti ihan samalta kuin ennenkin. Muutenkin toisinaan tuo patu hahmo toimi ja toisinaan ehkä ei.
Ezio on kyllä se ainoa oikea hahmo tähän sarjaan. Vaikea kuvitella parempaa uudemmissa peleissä.
Itselläni siis menossa ykkönen vasta. Ykkösessähän pelattava hahmo on Altair. Altairin tarina jääkin vain tuohon ensimmäiseen osaan ja odottelen jo hieman, että pääsisin aloittamaan Eziolla, koska tuo kakkonen ja Brotherhood, sekä Revelations vaikuttaa todella kovilta peleiltä. Aloitin itse hieman jälki käteen tämän sarjan kun ostin alesta ykkösen Classic version. Sen olen nyt pelannut kerran läpi ja toinen menossa, koska yritän saada vielä puuttuvat achievementit. Tosiaan ykkösen ongelma on se, että se toistaa, niin paljon itseään ja tarina on todella ennalta arvattava, koska Al Mualin, niin sanottu pomosi on viimeinen kohde, jonka arvasin käytännössä heti alkuun. Muutoin oikein mainio peli ja kakkonen on varmaan ottanut jo aika ison harppauksen tuosta eteenpäin. Ainakin videoiden perusteella se vaikuttaa huomattavasti hienommalta peliltä. Tosiaan kun saan ykkösen loppuun, niin ajattelin vetää Ezion tarinan läpi ennen kuin ostan sitten Kolmosta. 2, Brotherhood ja Revelations siis vedettävänä läpi ennen kolmosta.
Ajattelin laittaa tän ketjun pystyyn myös vähän sen takia, että jos täällä vaikka olis sen verran väkee, jotka olis nää pelannut läpi, niin vois sitten kysyä vähän neuvoa jos tulee vaikeita kohtia tai achievementeja.
Sitten plussat ja miinukset peleistä.
Assassin's Creed
+Helpot taistelut
+Kaupungit
+Hahmo
+Vähän nykyaika tarinaa.
Tosiaan ykkösessä se oli plussaa, että noi taistelut olivat todella helppoja, koska pelasi peliä ekaa kertaa, niin oli hyvä opetella kun taso oli noin alhainen vastustajilla. Myöhemmissä osissa varmasti rupeaa vituttamaan jos niissäkin on yhtä helppoa. Altair sopi hahmona loistavasti tähän peliin. Siitä plussaa. Kaupungit menivät lopulta plussalle, koska oli hyvä, että yksi peli sijoittui tuohon aikakauteen ja oli nuo kaupungit ihan hienojakin. Oli lähellä mennä miinukselle, koska kuitenkin jokainen kaupunki oli aika tylsä ja liput ainoina lisäsälänä todella rasittavia. Tuo, että tuota nykyaika tarinaa oli todella vähän, niin se oli iso plussa.
-Itsensä toistaminen
-Vähän sivutehtäviä
-Tarinattomuus
-Loppu
-Ennalta arvattavuus
-Liput
-Achiviementit
Isoin miinus oli tottakai tuo itsenä toistaminen. Aina sama kaava uudestaan ja uudestaan ja vielä kolmesti jokaisessa kaupungissa. Sivutehtävät vielä siihen päälle oli niin olemattomia, että niistäkään virkistystä ei saanut. Koska peli toisti itseään niin paljon, niin olisi ollut kiva, että olisi ollut edes hieman isompi tuo tarina, mikä oli nyt lähinnä olematon. Loppu olisi voitu toteuttaa normaalilla taistolla Al Mualimia vastaan, koska nyt se oli todella outo ja tosiaan itse jostakin syystä arvasin tai päättelin heti alussa, että Al Mualim on viimeinen kohde ja sen takia laitoin miinukseen ennalta arvattavuuden. Liput olivat ainoana lisä sälänä lähinnä rasittavia. Sitten vielä achiviementit olivat pettymys, vaikka olivatkin helppoja, mutta silti olisi toivonut edes niistä hieman lisää pelaamista, mutta ei ja sen takia peli jäi aika nopeaksi pelata läpi ja pelaamista oli todella vähän.
Assassin's Creed 2
+Upeat kaupungit. Venetsia ja muut olivat mahtavia paikkoja pelata.
+Ezion tarina oli mielenkiintoinen alusta loppuun ja eiköhän se jatku sellaisena seuraavassa osassa.
+Hahmot olivat hyvin tehtyjä ja oli mukava, että oli omallakin puolella jengiä vähän enemmän.
+Vuorokausi rytmi, vaikka ne menikin välillä miten sattuu.
+Musiikit
Voisi lisätä plussiin vaikka, mitä koska oli sen verran loistava peli, mutta laitetaan ne pienet miinukset. Myös Desmondilla pelattiin taas todella vähän, mikä oli hyvä juttu.
-Aika hyppelyt
-Loppu Borgian tappelun jälkeen
Tosiaan nuo aika hyppelyt olivat toisaalta huonoja, koska välillä jossain kuvauksessa huomasi, että onkin näköjään kymmenen vuotta mennyt eteenpäin. Toki se oli hyvä, että tarinaan kuului monia vuosia, mutta ei tuossa mukana pysynyt. Ainoastaan välillä kuvauksien kohdalla huomasi ne. Ei kuitenkaan iso haitta. Huivttavaa oli myös se, että Ezion systeri ja äiti oli samassa paikassa missä silloin, kun ensimmäisen kerran Marion luokse mentiin. Lopussa ei voinut ihmetellä, kuin että mitä vittua, niinkuin Desmond sanoi myös tuossa ennenkuin lopputekstien aikana hänellä pelattiin vielä vähän aikaa.
Assassins Creed: Brotherhood
+Kokonaisuus. Toimi hyvin jatkona kakkoselle.
+Brotherhood. Toimiva idea, että sai omia jengiläisiä mukaan tappeluihin.
+Virtual Training. Mukavaa pelattavaa sopivissa väleissä.
-Rooma. Olihan se aika iso, mutta jotenkin todella tylsä.
-Joka tehtävässä erikseen 100% systeemi, mikä tarkoitti, että tehtäviä ei aina voinut tehdä haluamallaan tavalla. Toki pakkohan ei ole sadalla vetää, mutta toki haluaa parhaalla tavalla kaiken tekaista. Viimeinen tehtävä isoin odotuksin oli pettymys.
-Ehkä tuota lisä tekemistä oli jopa liikaa, koska alkoi niiden tekeminen puuduttaa. Aarteet, liput yms. Samalla katolla crosbow sällit oli rasittavia, kun vain keräili kamaa. Itse pelin aikana ei haitannut.
Assassins Creed: Revelations
+Tarina
+Ykkösen sivuaminen
+Guildit oli edelleen mukana
+zip line eteneminen, vaikka muuten koukku oli hieman typerä.
-Hieman liian lyhyt.
-Edelleen nuo sadan prosentin systeemit joka tehtävässä.
-Ykkösen sivuamista olisi voinut olla enemmänkin.
-Ezio vanhana kuulosti ihan samalta kuin ennenkin. Muutenkin toisinaan tuo patu hahmo toimi ja toisinaan ehkä ei.
Ezio on kyllä se ainoa oikea hahmo tähän sarjaan. Vaikea kuvitella parempaa uudemmissa peleissä.
Viimeksi muokattu: