Viestin lähetti Iceman
Dessut ovat toki näyttäviä mutta toimintavarmuudeltaan vähän epäluotettavia, varsinkin jo jonkin aikaa käytössä olleet.
Viestin lähetti Tobias
Tosiasia kuitenkin on, että kaikennäköisiä ja -karvaisia hörhöjä, paskiaisia ja kusipäitä vaeltaa joukossamme
Viestin lähetti pernaveikko
Itsehän sinä juuri käyttäydyt kuvaamallasi tavalla. Yritit kertoa asian fiksusti, mutta epäonnistuit siinä surkeasti.
Ase pöytälaatikossa, että saa leikkiä sheriffiä. Vetää kyllä sanattomaksi.
Viestin lähetti Tobias
Kyse oli vaan ihan siitä, että mitä jos joku joskus tunkeutuisi kotiin? Miten siinä tilanteessa tulisi toimia? Heitellä kävyillä?
Viestin lähetti pernaveikko
Mielestäni kyse on samasta kuin, että hankkisi pyörätuolin kotiin valmiiksi, jos sattuu jäämään auton alle ja halvaantumaan.
Aivan varmasti se on todennäköisempää kuin, että joku tunkeutuisi kotiisi.
Jokaisella mielipiteensä, ja jollain tasolla jopa ymmärrän perustelut aselle itsepuolustusmielessä.Viestin lähetti Tobias
Pitää olla oikeus puolustaa omaa kotiaan tarpeen vaatiessa voimakeinoin.
Viestin lähetti Tobias
Olen viime aikoina alkanut miettimään aseen hankkimista itsepuolustusnäkökulmasta.
...
Niin, että mikä on varmatoiminen, hyvä pistooli?
Viestin lähetti Panzerfaust
sellaiselle henkilölle, joka ei muuten aseita harrasta.
Viestin lähetti bisnesman
Jokaisella mielipiteensä, ja jollain tasolla jopa ymmärrän perustelut aselle itsepuolustusmielessä.
Mutta mites sitten suu pannaan jos ase eksyy lapsen, tai vaikkapa sen tunkeilijan käteen?
Eikä tuommoinen luvaton ase nosta kenenkään statusta poliisien silmissä, mikäli jostain syystä asia tulee ilmi.
Itse en lähtisi ilmapistoolia järeämpää hankkimaan ilman lupaa.
Viestin lähetti Panzerfaust
Jos varmatoimisuus on prioriteetti yksi(ja tapauksessasi hyvin perustellusti sitä onkin), niin älä hanki pistoolia(=puoliautomaattia), vaan revolveri. Vaikka nykyiset pistoolit voivatkin toimia moiteettaa kymmeniä tuhansia laukauksia, niin satavarmoja ne eivät koskaan ole. Revolveri on myös varmistuksen ja helppokäyttöisyyden kanssa varmin ratkaisu etenkin sellaiselle henkilölle, joka ei muuten aseita harrasta.
Lisäksi ne ovat myös niin samankaltaisia, ettei merkillä ja tyypillä ole juurikaan väliä, kun haluttu kaliberi ja piipun pituus on tiedossa. Revolverit ovat myös selvästi halvempia kuin puoliautomaatit.
Hanki myös kunnon kahva. Aseen pitää tuntua luonolliselta kädessäsi ja se riippuu pitkälti sormiesi pituudesta. Ja muista treenata samoilla ammuksilla radalla kuin oletetussa tosipaikassa.
Muista myös, että Suomen lainsäädännössä selviät tunkeilijan ampumisesta ilman tuomiota 100% vain, jos myös vastustajallasi on tuliase. Tosin, jos on vaimoa, skidejä sekä muuta perhettä suojeltavana, niin lakikirjoilla voi pyyhkiä tosipaikassa persettä.
Asia selvä. Olemme siis tämän asian osalta samoilla linjoilla.Viestin lähetti Tobias
HEI! En minä ala mitään luvattomia aseita hankkimaan! En todellakaan aio alkaa rikolliseksi.
...
Luvattomia aseita en todellakaan hyväksy. Sellaisia ei saa olla mielestäni kenelläkään, ei missään olosuhteissa.
Viestin lähetti bisnesman
Asia selvä. Olemme siis tämän asian osalta samoilla linjoilla.
Hanki koira, siitä on iloa muutenkin, ja on varmasti paljon vaarattomampi vaihtoehto kaikille osapuolille.
Voiko suomessa käytännössä kuka vain saada luvat pistooliin liittymällä ampumaseuraan?
Itsellä ensimmäiset paukut tuli aikanaan ammuttua halkoliiterissä Tauruksen 22:lla. Olihan se jännää kun sai rullalippaalla leikkiä, eikä se ollut enää ihan se perinteinen nallipyssy.Avataanpa tällainen ketju koska aihepiiri tuntuu kiinnostavan. Minä olen siitä merkillinen punavihreä ituhippi että olen ollut aseista kiinnostunut pikkupojasta lähtien. Ilmakivääristä kaikki sai alkunsa kuten varmasti monella muullakin. Ensimmäisen ruutiaseen eli Vostok 22 pienoiskiväärin hankin heti kun se lain puitteissa oli mahdollista eli kun täytin 16 vuotta. Vostok valikoitui siksi koska se oli edullinen ja silti kohtuu laadukas pulttilukkokivääri. Aseen ostin Oy K. Hjorth Ab:n myymälästä Tampereelta, yritys on edelleen olemassa mutta keskittyy nykyään maahantuontiin ja tukkumyyntiin. Pikku knoppitieto, Pispalan haulitorni on Oy K. Hjortin rakentama jossa se valmisti hauleja aina vuoteen - 73 asti.
Toinen aseeni oli Walther kilpapistooli, tämäkin 22 kaliiberia. Ostin sen käytettynä Ylöjärven Asetarvikkeesta, maksoi muistaakseni noin 3000 markkaa. Kävin usein ampumassa kaupallisella ampumaradalla joka sijaitsi Finlaysonin kellaritiloissa. Kun nämä tilat muutettiin parkkihalliksi yritys taisi lopettaa koska en ainakaan muista että olisi muuttanut muualle. Yhdessä vaiheessa mietin liittymistä PHA:n kun kävimme futisporukan kanssa ampumassa heidän radallaan joka sijaitsee syvällä Osmonkallion alapuolella olevassa väestösuojassa. Liittyminen on kuitenkin tehty melko mutkikkaaksi, jotta voi anoa jäsenyyttä pitää olla kahden vanhan jäsenen suositus. Ajattelin että pitäkää tunkkinne ja myin aseet pois. No tämä ei ole ihan koko totuus, heikompi astia oli sitä mieltä että aseet joutavat lähteä koska poika alkoi olla siinä iässä että olisi saattanut niihin kajota, mitään lukittavaa asekaappiahan minulla ei ollut koska sellaista ei noihin aikoihin vaadittu.
Mutta aseet ja ammunta kiinnostavat edelleen vaikka en enää aseita omistakaan. Jatkoajan pyssymiehille voin suositella Ian McCollumin Youtube-kanavaa Forgotten Weapons jossa hän purkaa ja esittelee vanhoja tai muuten mielenkiintoisia aseita.
Finnish Mosin Nagant Overview (M91/24, M27, M28, M28/30, M39) - YouTube
Itsellä ensimmäiset paukut tuli aikanaan ammuttua halkoliiterissä Tauruksen 22:lla. Olihan se jännää kun sai rullalippaalla leikkiä, eikä se ollut enää ihan se perinteinen nallipyssy.
Tuli mieleen tuosta videosta että poikasena kun metsällä aloin liikkumaan niin porukassa näkyi meilläkin käytössä noita Mosin Nagant johdannaisia (7,62x53R tai 54R). Nykyisin on aika harvinaista jos niihin törmää metsästyskäytössä. Itse taisin pari vuotta sitten radalla nähdä harjoituskäytössä yhden joka kuulemma vielä myös metsällä kulkee. Eikä tuo niin ihme ole kun tuollaisen vanhan pystykorvan paino on jotain 4,5kg ja nykyisten Tikkojen huitelee alle kolmessa kilossa. Samoin avotähtäinten käyttö on harventunut olemattomiin ja käsittääkseni noihin vanhempiin vehkeisiin on ollut haastava kiinnittääkään mitään optiikkaa päälle.
Minkähänlaista lienee tuo ampumaseuroihin hakeminen nykyisin täällä pk-seudulla on..? Muutaman kerran miettinyt liittymistä ja sitä kautta mahdollisuuksia treenailla lähempänä kotoa kevyemmillä aseilla. Metsähommia pääsee kyllä hyvin treenaamaan keväästä syksyyn oman riistanhoitoyhdistyksen radalla mutta siihen laittaa vähän rajoituksia nuo harrastuksia haittaavat työt ja reilut parisataa kilometriä päälle.
Aseita löytyy toki luvan varaisena paljon. Itsekin entinen maajoukkue ampuja joten näiden otsikoiden kanssa vähän varpaillaan...
Uskaltaako näihin kommentoida nykyään enää mitään?