Arvostus
Itse arvostan joitain vastustajia paljon. Se on kunnioitusta, jossain määrin pelkoakin. Saarikoski, Sahlstedt ja Helminen tulevat ensimmäisinä mieleen ratkaisumaalien tekijöinä/syöttäjinä.
Suurinta arvostustani nauttivat kuitenkin jossain yhteydessä valmentajien ihannepelaajiksikin mainitut:
1.) Juha Ylönen. Ollut suosikki about vuodesta -93. Mielestäni KUKAAN toinen suomalainen ei ole päivästä ja vuodesta toiseen pelannut yhtä ihailtavan varmasti, omalla huipputasollaan
(ja -asenteellaan) kuin Ylönen. Onnistuminen kevään MM-kisoissa olivat palkinto tälle työmiehelle, joka sai arvostusta myös SLC:n valintojen kautta. Tosin mediassa ihmeteltiin tätä ratkaisua... :S Eräs tuntemattomimmista ja aliarvostetuimmista maailmanmestareista.
2.) Rami Alanko. Toinen narri. Aivan. Alanko on huippupuolustaja. Pepen ja Jeren poistuttua liigan vaikeimmin kierrettävä pakki. Varma, kova, pää kunnossa. Sai A:n rintaansa, hyvä niin. Jokerifanit eivät hehkuta turhaan. Arvostus nousussa. NHL kutsuu.
3.) Juha Ikonen. Taistelija, aloittaja, puolustaa ja vääntää. Varma suorittaja, jonka ainut miinuspuoli on pienehkö koko. Muilta osin vertailukumppaniaan Sihvosta lähes kaikessa parempi. Olisi hienoa nähdä Ikonen taas liigassa, oli paita sitten punainen, sininen tai valkoinen...
Tämä kolmikko on niitä kiekkoilijoita, joita diggaa, vaikkeivat ole koskaan punapaitaa pukeneetkaan. Punaisten lasieni läpi olen osannut iloita heidän onnistumisistaan, vaikka oma joukkue siitä kärsisikin. Koko kolmikkoa on jossain vaiheessa myös huhuiltu siirtyvän "meille", ja innostukseni on ollut kova. Samoin kuin pettymys, kun pelaaja ei nenän eteen ilmestynytkään.
Mutta kaikilla on vielä vuosia jäljellä...
-Pojka-