OSA I: Joukkueen peliesitykset kaukalossa ja organisaation toiminta
Pelilliset ongelmat ja onnistumiset
Erikoistilanteet on helppo nostaa Ilveksen suurimmaksi ongelmakohdaksi tällä kaudella. Sekä ylivoima- että alivoimatilastossa oltiin runkosarjassa sijalla 11. Nykyisessä Liigassa on hyvin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta nousta kuuden joukkoon runkosarjassa näin heikolla erikoistilannepelaamisella. Heikolle ylivoimapelaamiselle löytyy mielestäni jonkin verran enemmän päteviä perusteluja kuin heikolle alivoimalle. Ylivoimamiehistöstä puuttui koko kauden ajan hyvä kiekollinen puolustaja. Niin loistava kokonaisvaltainen puolustaja kuin Kivistö onkin, niin hän ei ole riittävän laadukas ykkösylivoimapakki. Salmela teki hyvin ylivoimamaaleja, mutta hänkään ei ollut mikään kummoinen ylivoiman pyörittäjä. Kessel toi jonkin verran apuja ylivoimaan loppukaudesta, mutta hänkin oli enemmän tyyppiä lopullinen ratkaisija kuin ylivoiman pyörittäjä. Ylivoimaa pyörittävien puolustajien puutteen lisäksi ylivoima kärsi myös siitä, että tärkeimmät ylivoimahyökkääjät (Polak, Sandell, Laakso) olivat loppukaudesta paljon loukkaantuneina.
Alivoimapelin surkeus oli sen sijaan jonkinlainen mysteeri. Alivoimapelin erikoismiehiä joukkueessa piti olla riittävästi. Kauden ensimmäistä kuukautta lukuun ottamatta alivoimapeli oli kuitenkin koko ajan sarjan häntäpäätä. Alivoimanelikko oli mielestäni yksinkertaisesti huonosti organisoitu läpi kauden. Vastustajat pääsivät liian helposti syöttämään kiekkoa alivoimanelikon läpi. Tästä osa-alueesta Tuokkola saa ottaa paljon omaan piikkiinsä.
Tasavoimin pelattaessa Ilves pärjäsi paremmin kuin erikoistilanteissa. Hieman yllättäen Tuokkola lähti kauteen selkeästi enemmän hyökkäyspelin kautta kuin viime kaudella. Viime kaudella kaikki perustui tiiviiseen oman pään pelaamiseen. Tälle kaudelle Tuokkola lähti kehittämään joukkueen hyökkäyspeliä. Aivan alkukaudesta aktiivisuus toimi vielä hyvin, kun muutkaan joukkueet eivät olleet saaneet viisikkopeliään vielä uomiinsa. Kauden keskivaiheilla alkoivat ongelmat. Ilves teki kiekollisessa pelissä karkeita virheitä ja ottelusta toiseen vastustajat pääsivät liian moniin ylivoimahyökkäyksiin. Tuokkolan kunniaksi on sanottava, että tämä asia saatiin hienosti kuntoon loppukaudesta. Välillä homma näytti omin silmin todella pahalta noiden lukuisten ylivoimahyökkäysten ja toisaalta myös oman alueen merkkausvirheiden takia. Hyökkäys- ja puolustuspeli eivät olleet tasapainossa. Tämä saatiin kuitenkin hiottua huomattavasti parempaan kuntoon loppukaudesta. Oman pään nukahduksia sattui toki loppukaudestakin hieman liikaa, mutta vastustajien ylivoimahyökkäykset saatiin sen sijaan hienosti minimoitua. Tasapaino hyökkäämisen ja puolustamisen välillä löytyi, mistä on hyvä jatkaa tulevalle kaudelle.
Maalivahtipeli oli pitkään melkeinpä Ilveksen suurin vahvuus. Sekä Korpisalo että Järvenpää pelasivat hienon syksyn. Järvenpään vire katosi ensin ja sitten lopulta myös Korpisalo alkoi runkosarjan lopussa päästää joka matsissa 1-2 helppoa selkänsä taakse. Syksyn maalivahtipelillä Ilves olisi taistellut ainakin huomattavasti pidempään suorasta pudotuspelipaikasta.
Aktiivisuus, vastustajan häirintä ja kaksinkamppailuvoima kuuluivat myös joukkueen vahvuuksiin. Peli-ilme oli nälkäinen ja taisteleva läpi kauden. Vastustajan iholla pyrittiin olemaan jatkuvasti ja tässä onnistuttiin myös varsin hyvin. Aggressiivisuuden ja aktiivisuuden kääntöpuoli oli se, että jälleen kerran jäähyaition luukku kävi tiheästi. Alivoimaa jouduimme pelaamaan kolmanneksi eniten kaikista joukkueista ja kun tähän liittää tuloksellisesti yhden heikoimmista alivoimista niin yhtälö ei ole kovin herkullinen. Jäähyherkkyys on yksi osa-alue, johon tarvittaisiin parannusta ensi kaudeksi.
Organisaation toiminta
Ilveksen mittapuulla takana on harvinaisen seesteinen kausi. Yhtään isoa, organisaation aiheuttamaa kriisiä ei nähty. Ainakin näin ulkopuolelta seurattuna näytti siltä, että vihdoin ja viimein keskityttiin moton mukaisesti siihen tekemiseen. Edes keskustelupalstojen kautta ei mitään isoja luurankoja tuotu ilmi organisaation tämän kauden tekemisestä. Toki ne vanhat heikkoudet ja hämäryydet ovat edelleen kummittelemassa, mutta mitään uutta ja yllättävää ei tullut ilmi. Osakeanti tietenkin meni odotetusti aivan pieleen. Kun organisaatioon ei ole vanhojen näyttöjen perusteella luottamusta, niin muuta lopputulosta ei annin ehdoilla ollut edes näköpiirissä. Tähän luottamuksen palauttamiseen ei yksi seesteinen kausi vielä riitä.
Markkinointipuolella oli koko kauden ajan loistava tekemisen meininki. Kampanjoissa oli ideaa ja räväkkyyttä. Yrittämisen puutteesta ei ainakaan markkinointiosastoa voi tämän kauden osalta syyttää. Melkein kaikkea mahdollista koitettiin. Toki on samaan hengenvetoon todettava, että tulos ei ainakaan yleisömäärien osalta ollut erityisen hyvä. Katsojatavoitteesta jäätiin jälkeen. Vaikea on arvioida olisivatko yleisömäärät olleet vielä paljonkin karumpia ilman hienosti näkyvyyttä saaneita kampanjoita. Toivottavasti sama tekemisen meininki on ollut yrityspuolella ja sieltä saatu parempaa tulosta aikaiseksi kuin yleisömäärien osalta.
Isoksi onnistumiseksi on tällä kaudella laskettava reagointi joukkueen iskukykyyn kesken kauden. Hurtubise laitettiin nopeasti pois, kun hän ei täyttänyt vahvistuksen kriteereitä. Tilalle hankittu Polak oli hieno löytö. Keskellä kautta iskeneeseen hyökkääjäpulaan reagoitiin ehkä aavistuksen viiveellä, mutta reagoitiin kuitenkin. Lopulta hyökkääjäkalusto muodostui todella laajaksi. Viimeisenä kirsikkana kakun päälle hankittiin vielä puolustukseen se kaivattu rightin pakki ja Kessel osoittautuikin selkeäksi vahvistukseksi. Tällä kaudella joukkueeseen ainakin panostettiin riittävästi kesken kauden ja Tuokkolalle annettiin riittävät työkalut ainakin jonkinlaisen menestyksen saavuttamiseksi.
Toki kaikki yllä lueteltu positiivinen tekeminen on vahvasti riippuvainen taloudellisen tuloksen kanssa. Onko näennäinen hyvä tekeminen ja seesteisyys ollut oikeasti tuloksekasta ja järkevää tekemistä? Sen tulemme näkemään myöhemmin.
JATKUU...
Pelilliset ongelmat ja onnistumiset
Erikoistilanteet on helppo nostaa Ilveksen suurimmaksi ongelmakohdaksi tällä kaudella. Sekä ylivoima- että alivoimatilastossa oltiin runkosarjassa sijalla 11. Nykyisessä Liigassa on hyvin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta nousta kuuden joukkoon runkosarjassa näin heikolla erikoistilannepelaamisella. Heikolle ylivoimapelaamiselle löytyy mielestäni jonkin verran enemmän päteviä perusteluja kuin heikolle alivoimalle. Ylivoimamiehistöstä puuttui koko kauden ajan hyvä kiekollinen puolustaja. Niin loistava kokonaisvaltainen puolustaja kuin Kivistö onkin, niin hän ei ole riittävän laadukas ykkösylivoimapakki. Salmela teki hyvin ylivoimamaaleja, mutta hänkään ei ollut mikään kummoinen ylivoiman pyörittäjä. Kessel toi jonkin verran apuja ylivoimaan loppukaudesta, mutta hänkin oli enemmän tyyppiä lopullinen ratkaisija kuin ylivoiman pyörittäjä. Ylivoimaa pyörittävien puolustajien puutteen lisäksi ylivoima kärsi myös siitä, että tärkeimmät ylivoimahyökkääjät (Polak, Sandell, Laakso) olivat loppukaudesta paljon loukkaantuneina.
Alivoimapelin surkeus oli sen sijaan jonkinlainen mysteeri. Alivoimapelin erikoismiehiä joukkueessa piti olla riittävästi. Kauden ensimmäistä kuukautta lukuun ottamatta alivoimapeli oli kuitenkin koko ajan sarjan häntäpäätä. Alivoimanelikko oli mielestäni yksinkertaisesti huonosti organisoitu läpi kauden. Vastustajat pääsivät liian helposti syöttämään kiekkoa alivoimanelikon läpi. Tästä osa-alueesta Tuokkola saa ottaa paljon omaan piikkiinsä.
Tasavoimin pelattaessa Ilves pärjäsi paremmin kuin erikoistilanteissa. Hieman yllättäen Tuokkola lähti kauteen selkeästi enemmän hyökkäyspelin kautta kuin viime kaudella. Viime kaudella kaikki perustui tiiviiseen oman pään pelaamiseen. Tälle kaudelle Tuokkola lähti kehittämään joukkueen hyökkäyspeliä. Aivan alkukaudesta aktiivisuus toimi vielä hyvin, kun muutkaan joukkueet eivät olleet saaneet viisikkopeliään vielä uomiinsa. Kauden keskivaiheilla alkoivat ongelmat. Ilves teki kiekollisessa pelissä karkeita virheitä ja ottelusta toiseen vastustajat pääsivät liian moniin ylivoimahyökkäyksiin. Tuokkolan kunniaksi on sanottava, että tämä asia saatiin hienosti kuntoon loppukaudesta. Välillä homma näytti omin silmin todella pahalta noiden lukuisten ylivoimahyökkäysten ja toisaalta myös oman alueen merkkausvirheiden takia. Hyökkäys- ja puolustuspeli eivät olleet tasapainossa. Tämä saatiin kuitenkin hiottua huomattavasti parempaan kuntoon loppukaudesta. Oman pään nukahduksia sattui toki loppukaudestakin hieman liikaa, mutta vastustajien ylivoimahyökkäykset saatiin sen sijaan hienosti minimoitua. Tasapaino hyökkäämisen ja puolustamisen välillä löytyi, mistä on hyvä jatkaa tulevalle kaudelle.
Maalivahtipeli oli pitkään melkeinpä Ilveksen suurin vahvuus. Sekä Korpisalo että Järvenpää pelasivat hienon syksyn. Järvenpään vire katosi ensin ja sitten lopulta myös Korpisalo alkoi runkosarjan lopussa päästää joka matsissa 1-2 helppoa selkänsä taakse. Syksyn maalivahtipelillä Ilves olisi taistellut ainakin huomattavasti pidempään suorasta pudotuspelipaikasta.
Aktiivisuus, vastustajan häirintä ja kaksinkamppailuvoima kuuluivat myös joukkueen vahvuuksiin. Peli-ilme oli nälkäinen ja taisteleva läpi kauden. Vastustajan iholla pyrittiin olemaan jatkuvasti ja tässä onnistuttiin myös varsin hyvin. Aggressiivisuuden ja aktiivisuuden kääntöpuoli oli se, että jälleen kerran jäähyaition luukku kävi tiheästi. Alivoimaa jouduimme pelaamaan kolmanneksi eniten kaikista joukkueista ja kun tähän liittää tuloksellisesti yhden heikoimmista alivoimista niin yhtälö ei ole kovin herkullinen. Jäähyherkkyys on yksi osa-alue, johon tarvittaisiin parannusta ensi kaudeksi.
Organisaation toiminta
Ilveksen mittapuulla takana on harvinaisen seesteinen kausi. Yhtään isoa, organisaation aiheuttamaa kriisiä ei nähty. Ainakin näin ulkopuolelta seurattuna näytti siltä, että vihdoin ja viimein keskityttiin moton mukaisesti siihen tekemiseen. Edes keskustelupalstojen kautta ei mitään isoja luurankoja tuotu ilmi organisaation tämän kauden tekemisestä. Toki ne vanhat heikkoudet ja hämäryydet ovat edelleen kummittelemassa, mutta mitään uutta ja yllättävää ei tullut ilmi. Osakeanti tietenkin meni odotetusti aivan pieleen. Kun organisaatioon ei ole vanhojen näyttöjen perusteella luottamusta, niin muuta lopputulosta ei annin ehdoilla ollut edes näköpiirissä. Tähän luottamuksen palauttamiseen ei yksi seesteinen kausi vielä riitä.
Markkinointipuolella oli koko kauden ajan loistava tekemisen meininki. Kampanjoissa oli ideaa ja räväkkyyttä. Yrittämisen puutteesta ei ainakaan markkinointiosastoa voi tämän kauden osalta syyttää. Melkein kaikkea mahdollista koitettiin. Toki on samaan hengenvetoon todettava, että tulos ei ainakaan yleisömäärien osalta ollut erityisen hyvä. Katsojatavoitteesta jäätiin jälkeen. Vaikea on arvioida olisivatko yleisömäärät olleet vielä paljonkin karumpia ilman hienosti näkyvyyttä saaneita kampanjoita. Toivottavasti sama tekemisen meininki on ollut yrityspuolella ja sieltä saatu parempaa tulosta aikaiseksi kuin yleisömäärien osalta.
Isoksi onnistumiseksi on tällä kaudella laskettava reagointi joukkueen iskukykyyn kesken kauden. Hurtubise laitettiin nopeasti pois, kun hän ei täyttänyt vahvistuksen kriteereitä. Tilalle hankittu Polak oli hieno löytö. Keskellä kautta iskeneeseen hyökkääjäpulaan reagoitiin ehkä aavistuksen viiveellä, mutta reagoitiin kuitenkin. Lopulta hyökkääjäkalusto muodostui todella laajaksi. Viimeisenä kirsikkana kakun päälle hankittiin vielä puolustukseen se kaivattu rightin pakki ja Kessel osoittautuikin selkeäksi vahvistukseksi. Tällä kaudella joukkueeseen ainakin panostettiin riittävästi kesken kauden ja Tuokkolalle annettiin riittävät työkalut ainakin jonkinlaisen menestyksen saavuttamiseksi.
Toki kaikki yllä lueteltu positiivinen tekeminen on vahvasti riippuvainen taloudellisen tuloksen kanssa. Onko näennäinen hyvä tekeminen ja seesteisyys ollut oikeasti tuloksekasta ja järkevää tekemistä? Sen tulemme näkemään myöhemmin.
JATKUU...