Lehkosessa on paljon samaa, mitä Jere Lehtisessä oli aikanaan. Lehtinen oli vielä pari napsua tuostakin merkityksellisempi jääkiekkoilija omalle joukkueelleen, mutta kuitenkin tosi paljon samaa heissä on nähtävissä. Ei ole mikään joukkueen suurin pistelinko, mutta ei ole mitään epäilystä siitä, etteikö olisi yksi joukkueen tärkeimpiä hyökkääjiä.
Hyvä esimerkki siitä, että joukkueelle voi olla todella tärkeä ja arvokas pelaaja, ja päästä kärkiketjuihin pelaamaan, vaikka ei paukuttaisikaan valtavia määriä pinnoja. Jos olet vaan niin perhanan hyvä siinä kaikessa muussa, mitä se voittava jääkiekko vaatii, niin isot peliajat voi ansaita niinkin.
Toki niitä pinnojakin pitää kärkiketjuissa tulla, mutta ei Lehkonen koskaan ole mikään pinna per peli pelaaja ollut. On vaan niin pirun hyvä ja työteliäs pelaaja noin muuten, että ei ole kahta kysymystäkään siitä, että eikö ansaitsisi TOP6-paikan hyökkääjistössä ja runsaasti erikoistilannevastuusta.
Lehkonen on mallipelaaja siitä, että se voittava jääkiekko on paljon muutakin, kuin pisteiden tekemistä. Tykkään todella paljon siitä, että tämmöiset pelaajat pärjäävät tässä pelissä noin hyvin, joka edelleen vielä tänäpäivänäkin onneksi tästä kaikesta yksilöiden korostamisesta huolimatta on joukkuepeli. Ja menestymisestä ja pyttyjen nostelusta on vielä nykyäänkin onneksi ihan turhaa edes haaveilla, jos se joukkue ei ole riittävän hyvä.
Tosi siistiä, että hänetkin pääsee vihdoin ja viimein näkemään tuossa helmikuussa leijonapaidassa aikuisten peleissä. Yksi kiinnostavimpia pelaajia Suomen joukkueesta.