Tottakai kaikkien on ansaittava se peliaikansa, mutta vittuako sitä taas niille paljon puhutuille junnuille sitä vastuuta kerätään kun tuota...sanon suoraan. Ettekö te näe. Ei niistä tule mitään. Meidän junnut on vittu tasoa Niko Nieminen ja Joni Töykkälä, joissa te puusilmät nyt näette taas sitä vitun potentiaalia, mutta ei niissä vaan sitä ole, ja parin vuoden päästä naureskellaan, että oltiinpas taas väärässä ja voihan niistä taas tulla näitä Tero Määtän tyylisiä kulttihahmoja, jotka nousevat suosioon ihan muiden avujensa takia.
En kyllä tätä Cannibalin purkausta allekirjoita lainkaan. Kun verrataan esimerkiksi HPK:hon tai Kärppiin ei Bluesissa ole annettu omille junnuille vastuuta juuri lainkaan. Bluesin/Kiekko-Espoon erinomainen juniorituotanto on tuottanut paljon potentiaalisia liigapelaajia, joita on sitten sössitty muualle. Hyviä esimerkkejä ovat Kimmo Kuhta, Jarkko A. Immonen, Antti Pihlström, Joni Lappalainen, Karo Koivunen, Niklas Hagman (joka ei tosin ole oma juniori, mutta hänellekään ei osattu löytää sopivaa paikkaa kokoonpanosta)... Arto Laatikainen on yksi äärimmäisen harvoista poikkeuksista. Toki ensimmäisten liigakausien aikana nousivat junnuista esille Lehterä, Lehtinen, Koivunen..., mutta sen aikaisessa joukkueessa oli juniorille myös selvästi suurempi rooli tarjolla kuin mitä yllä mainitut kaverit saivat.
Espoosta tulee vuosi vuoden perään hyviä junnuja, joista parhaat joko päästetään pois tai peluutetaan pienellä vastuulla nelosessa. Toki nelonenkin on hyvä paikka nuorelle A:sta nostetulle kaverille, mutta hänellä pitää olla käsitys ja usko siitä, että hyvien otteiden kautta on mahdollisuus nousta ylempiin ketjuihin saamaan suurempaa vastuuta.
Siinä vaiheessa, kun nuori kaveri huomaa, ettei liigatasolla vastuuta ole tulossa kuin jämäminuutteja pienessä ja rikkovassa roolissa, on houkutus vaihtaa maisemaa suuri. Kun kyseinen pelaaja kerran lähtee muualle, on häntä huomattavasti vaikeampi ja etenkin kalliimpaa saada enää takaisin.
Kerhossa on hyvin vuosien mittaan nähty kuinka suunnitelmallisella ja ennakkoluulottomalla nuorten sisäänajamisella voidaan yllättävän monesta juniorista kasvattaa yllättävän nopeastikin hyviä liigatason pelaajia.
Noista Cannibalin mainitsemista nuorista, jotka saivat rohkeasti vastuuta (Töykkälä ja Nieminen), voisi sanoa, että kyseessä ovat kuitenkin Bluesin juniorituotannon selvästi vähemmän lahjakkaat kaverit, jotka ovat alusta alkaen soveltuneet hyvin puolustavaan ja rikkovaan rooliin, joka nuorilla Bluesissa on ollut tarjolla. Sen sijaan pelaajat, kuten Karo Koivunen, Kimmo Kuhta tai Jarkko Immonen, joiden olisi täytynyt saada kiekollisesti luovampi rooli, eivät ole saaneet kunnon mahdollisuutta Bluesissa.
Voi siis sanoa, että aika heikosti Bluesissa ovat nuoret saaneet vastuuta. Toki lyhyellä tähtäimellä kokeneiden kaverien hankkiminen ylempiin ketjuihin on houkuttelevampaa. Kuitenkin pitkässä juoksussa nuorten pelaajien määrätietoinen sisäänajaminen on selvästi taloudellisesti järkevin ratkaisu. Voihan Cami Miettinenkin pelata tällä kaudella pienemmällä peliajalla kolmosessa tai nelosessa, koska hänenkin tulee lunastaa paikkansa siinä missä kaikkien muidenkin. Silti mielestäni valmennusjohdon tulisi uskaltaa antaa Camille hieman enemmän vapauksia käyttää luovuuttaan kiekon kanssa. Näin muutaman vuoden päästä meillä voi olla erinomainen kotimainen sentteri, joka on oman juniorimyllyn kasvatti. Sitomalla Miettinen ensi kesänä pitkällä sopimuksella Bluesiin, voi parin vuoden päästä kerätä sen sijoituksen hedelmät.
Näiden lahjakkaiden nuorten ympärille sitten rakennetaan joukkue niin, että tarvittavat palaset hankitaan ulkopuolelta. Olennaista onkin, että hankittavat palaset ovat omassa roolissaan erinomaisia liigassa (kuten Kuki), jolloin he antavat nuorille mahdollisuuden keskittyä omiin vahvuuksiinsa, sen sijaan että nämä löisivät kiekkoa päätyyn heti punaisen jälkeen.
Toki tämä kaikki keskustelu voi olla aivan turhaa, mikäli Matikaisella ja Marjamäellä on kanttia antaa nuorille ja kannuksiaan vasta hankkiville pelaajille vastuuta oikeassa roolissa. Tähän eivät ole kuitenkaan uskaltaneet aiemmat Bluesin päävalmentajat. Itse lasken aika paljon sen varaan, että etenkin Marjamäki pitää tiukasti viime kauden suojattiensa puolia.