Hiljaiseksi vetää ja olo on todellakin tyhjä. Kaikkein paras, ässätykki #4, on poissa. Suurin yksittäinen syy, jonka takia aikanaan Ässiä aloin kaudella 1990–1991 kannattaa siirtyi sitten taivaan lätkäkaukaloihin.
Tästä tuli sittenkin todella musta päivä – onneksi nykyjoukkue kunnioitti tietämättään legendan muistoa tekemällä neljä maalia ja ottamalla jatkoaikavoiton.
Kepeät mullat Java ja osanotot omaisille sekä meille kaikille Ässien kannattajille.
Harvoin vetää niin sanotusti "tuntemattoman" ihmisen menehtyminen näin hiljaiseksi. Muistan vielä hyvin ottelun, jossa Javanainen meni Matti Hagmanin ohi kaikkien aikojen pistepörssissä. Osanottoni "Javan" läheisille.