Lämäreiden äiti ja isä
Arto Javanainen, tuo uskomaton tykittäjä on ehdottomasti maan paras laukoja mitä Suomen jääkiekkokentillä on koskaan nähty. Vuonna 85 (kauan on aikaa siis) Java kuritti Jokereita 6 maalilla ja totesikin haastattelussa että joka kolmas taisi mennä sisään, eli lauottua tuli nykymatematiikalla 18 kertaa siinä pelissä. Siinä olisi toistakymmentä syytä mitä nykypelaajien tulisi oppia yläpesäkuninkaalta.
Saavillisen kun laukoo kiekkoja treenien päätteeksi niin eiköhän ala laukaus parantua. Tietysti pitää olla myös tahtoa laukomiseen, sitä Javalta ei puuttunut.
Tuo kyseinen narrinöyryytys on niitä ensimmäisiä muistikuviani Javan aikaansaannoksista ja olenkin siitä asti ollut täydellisesti koukussa jääkiekkoon ja tietysti numero 4:ään.
Matkalla Javan kiekkomaailmassa sattui ja tapahtui mitä uskomattomimpia reissuja ja mieleenpainuvimpia tapahtumia:
Turun Kupittaalla joskus 80- luvun lopussa pelatussa Säästöpankki-turnauksessa Java otti Aleksei Frolikovin kanssa vaihtoaitiossa hieman lämmikettä koskenkorva-pullosta ja siitäkös yllä oleva Ässien kannattaja-ryhmä sai mukavat naurut. Kyseessä taisi olla divarivuosi, koska mukana oli useita satoja faneja. Se oli sitä aikaa että mukaan reissuun oli päästävä vaikka olisi polkupyörä tai auto myytävä.
Javanaisen nopeus ei ollut aivan laukauksen veroinen. Taisi olla joku Ässät-Lukko peli tilanteessa 7-0, kun Java pääsi jäähyaitiosta jäälle, sai syötön punaviivalle päästen yksin läpi. Lähtönopeuden ollessa lähes olematon lukkopakki tavoitti nopeasti Javaa, samalla kun lukon molari (Sami Lehtinen ?) lähti vastaan ja löi käsillään patjat tiukasti kiinni toisiinsa. Siniviivalta lähti sitten Arton aivan uskomaton pommi ja vaikka molari piti patjoistaan käsillään kiinni niin kiekko vaan meni ”mallujen” välistä maaliin.
Alivoimapelaajana Javanaisen Arto ei ollut niin kuuluisa kuin ylivoimapelaajana, mutta mieleen muistuu tapahtuma jostain pelistä Hifk:ta vastaan, jossa oli pieni ruuhkatilanne Ässämaalin kulmalla ja jostain seasta Java pääsi näpäyttämään kiekkoa ja yleisön ja Sakari Lindforsin katsellessa että menikö se katsomoon, kiekko osuukin yllättäen IFK-maalin ylähirteen ja siitä kanaverkkoon. Eipä tainnut Sakke odottaa että kiekko yltäisi toiseen päähän asti, sen verran pieni oli Javan mailan liike. Purkukiekot usein myös napsahtelivat vastustajan plekseihin. Samalla kaudella taisi Japa Levonen, Tapio Levo ja Arto Javanainen lämätä kolmea ifk molaria (Lindfors,Lehmusmies,Karagötz?)päähän, mutta se onkin jo eri juttu se.
Ylivoimapelissä Java ”asennettiin” b-pisteen kehälle odottamaan kiekkoa, polvet tutusti kiinni toisissaan ja maila 4-5 senttiä irti jäästä. Usein se kiekko yläpesään löysi tiensä. Javanaisen suureen maalimäärään on varmasti myös osittainen ”syy” upeilla keskushyökkääjillä V-P Ketola, Mario Lemieux, Janne Virtanen, Esa Keskinen , Kari Jalonen, Aleksei Frolikov…….
Ässät- Tps pelissä tilanteen ollessa 3-5 turkulaisille astui kuvaan muuan Arto Javanainen naputellen aivan ottelun lopussa 2 täysi identtistä lämäri maalia b- pisteen kaarelta, vieden ottelun jatkoajalle jossa Fandul iski 6-5 loppulukemat.
Divarivuosina Java taisikin naputella lähes 3 pistettä pelissä. Suurimmat tehot taisivat olla joskus Imatralla Ketterää vastaan hankitut 4+5 pistettä, pelin päättyessä 6-20 Ässille. Silloinen ykköskenttä pakit mukaan laskettuna taisi tehdä ko. pelissä yli 30 pistettä. Vaasan Sportin vieraillessa Porissa ei juuri Sportin maalivahteja käynyt kateeksi kun ensin Levo lämmäsi ykkösmolkea päähän joka raahattiin sairaalaan ja maaliin istutettiin joku todella nuori noin 16-vuotias (Salokangas) kloppi. Ensimmäisestä hyökkäyksestä Levo lämmäsi 3 metristä yläpesään niin paljon kuin vaan lavasta lähtee. Seuraavassa vaihdossa Javalle pelattiin aivan avoin paikka lämmätä vastakiekkoon 2 metristä, hirmulämäri iskeytyi yläkulmaan maalivahdin kyyhöttäessä ja täristen pienessä mytyssä maalin sisällä vielä keskialoituksen aikaan.
Pienen keskustelun jälkeen Sportin pelaajat saivat molken jatkamaan peliä, loppulukemien ollessa tyyliä 19-2.
Uransa Suomessa mestari päätti niin kuin mestarin pitääkin. Muistaakseni ottelu oli Kalpaa vastaan ja Java tykitti uransa 39 hattutempun.
Paljon jää vielä ”helmiä” kertomatta, palataan niihin kun muisti palautuu , mutta eiköhän niitä tarinoita löydy muiltakin.
Äärimmäinen kiitos Arto Javanaisella suurista tunteista, teoista ja yksinkertaisesti siitä että taitosi opastivat minut jääkiekon pariin. Niin ja tietysti paljon onnea valitsemallesi tielle vaikka Turussa työskenteletkin. :)