En uskaltanut edes alkaa vertaamaan Heiskaseen. Ero niin iso.
MG:hen vertasi puhtaasti sen takia, että vaikka pelavaat eri pelipaikkaa, niin on hyvin paljon samoja vahvuuksia ja puutteita.
Olisiko kuitenkin hedelmällisempää verrata Kiviharjua puolustajiin ja siihen, miten he ovat suoriutuneet samassa iässä? Hyökkääjän on aika paljon helpompaa ja turvallisempaa pelata out of the box -pelejä pakkeihin verrattuna.
Heiskanen pelaisi samanoloisen kauden 19-vuotiaana, kuin mitä Kiviharju nyt. N. 10 pinnaa n. 30 matsin jälkeen. Kiviharju toki 18-v. Ja täysin eri tyyppiset puolustajat, ainakin koutsin näkökulmasta.En uskaltanut edes alkaa vertaamaan Heiskaseen. Ero niin iso.
MG:hen vertasi puhtaasti sen takia, että vaikka pelavaat eri pelipaikkaa, niin on hyvin paljon samoja vahvuuksia ja puutteita.
Heiskanen teki 18 vuotiaana 30 peliin 23 pistettä ollen ylivoimaisesti HIFK:n ja jopa sarjan paras pakki. Siihen päälle olympialaiset ja MM-kisat. 19 vuotiaana 33 pisteen NHL-kausi jo.Heiskanen pelaisi samanoloisen kauden 19-vuotiaana, kuin mitä Kiviharju nyt. N. 10 pinnaa n. 30 matsin jälkeen. Kiviharju toki 18-v. Ja täysin eri tyyppiset puolustajat, ainakin koutsin näkökulmasta.
Miten siis vertasit?
Eli ainoa potentiaalinen vertailukohde Kiviharjulle on Heiskanen, jos puhutaan puolustajista?En uskaltanut edes alkaa vertaamaan Heiskaseen. Ero niin iso.
MG:hen vertasi puhtaasti sen takia, että vaikka pelavaat eri pelipaikkaa, niin on hyvin paljon samoja vahvuuksia ja puutteita.
Heiskanen pelaisi samanoloisen kauden 19-vuotiaana, kuin mitä Kiviharju nyt. N. 10 pinnaa n. 30 matsin jälkeen. Kiviharju toki 18-v. Ja täysin eri tyyppiset puolustajat, ainakin koutsin näkökulmasta.
Miten siis vertasit?
Itse ymmärsin Ikan kritiikin niin, että Kiviharju pelaa maajoukkueessa samassa moodissa kuin HIFK:ssa eli liian varovaisesti ja siitä pelitavastahan vastaa Peltonen, joka on tunnettu ylivarovaisesta peruuttelevasta prosenttikiekostaan jonka huipentuma oli kevään tappiollinen Pelsu-sarja.
Ika kyllä arvosteli Kiviharjun otteita leijonissa, mutta johtuen siitä ylivarmistelevasta Peltosen HIFK:lle luomasta pelitavasta josta Kiviharjun pitäisi pystyä päästämään irti.
En sitä Ikan kommenttia näe ainakaan mitenkään positiivisena heittona Peltosen suuntaan.
En sano noin nuorta pelaajaa pettymykseksi, varsinkaan, kun huomioidaan viime kausi. Se oli paljon enemmän kuin tippunut varausnumero ja tai missatut pelit. Loukkaantumisen vaikutukset näkyivät vielä kesällä, kun kertoi, että jalka on n. 80% kondiksessa. Onhan se ihan selvä, että jos on nyt vasta viimeiset 2-3 kuukautta vetänyt kahdella jalalla, kyllä sieltä takamatkalta lähdetään. Mutta se ei ole suurin ongelma.
Suurin ongelma on mun mielestäni se, että itseluottamus ei ole tapissa niin kuin pitäisi tuon ikäisellä kaverilla olla. Aron olisi varmaankin tarvinnut aivan superalun, jotta niin olisi käynyt, mutta ymmärrettävistäkin syistä niin ei käynyt. Aron on fiksu kentällä ja kentän ulkopuolella, mutta sen lisäksi myös äärimmäisen ankara itselleen. Hän tietää tasan tarkkaan, että parannettavaa on paljon. Oli sitä ekasta harkkapelistään lähtien ja sanoisin, että juuri nyt tämä on Aronin kannalta pahin mahdollinen tilanne.
Pelaaminen on mennyt liian varman päälle pelaamiseksi ja virheiden välttelemiseksi, jotta ei tulisi virheitä ja takaiskuja. Ja tämäkin on ymmärrettävää. Mutta samaan aikaan safetyn pelaaminen ei ole Aronin erityisosaamista. Hän on aina erottunut erinomaisella peliälyllään, mutta nyt hän ei uskalla täysin sitä hyödyntää, koska siihen sisältyy aina riski, että ne oivaltavat syötöt eivät onnistukaan ja silloin pitää mennä kovaa alaspäin ja just nyt itseluottamus ei näytä kestävän sellaista. Eikä ehkä nopeuskaan riitä.
Aron elää lätkästä. Mä pidän jonkinasteisena uhkana Aronin psyykeelle sitä, että kaipuu jäälle on niin kova, että sinne jäälle pitää päästä myös vapaapäivinä. Vaikka "salaa", kuten Aron itse asian ilmaisi. Vapaapäivinä pitäisi miettiä jotain ihan muuta kuin kiekkoa, jotta päähän mahtuu sitten arkena lätkää ja mieli on kirkas.
Jos verrataan vaikka Nikke Nykyriin, Aronissa ja Nikessä on yksi aivan selkeä ero. Nykyrillä on itseluottamus kunnossa ja hänestä näkee, että lätkä on siistiä. Jokainen minuutti, jonka Nykyri pelaa, on hänelle vain plussaa. Ja se myös näkyy selvästi. Nikke uskaltaa pelata rohkeasti eikä näytä pelkäävän virheitä yhtään. Aronilla tilanne on vähintään omassa päässään toinen. Hänellä itsellään on niin kovat odotukset, että onkohan niiden saavuttaminen just nyt edes realistisesti mahdollista? Koska hänhän lähti isolta takamatkalta tähän kauteen missattuaan melkein koko viime kauden. Ja se on paljon. Paljon enemmän Aronille kuin vaikka Leksalle.
Mä väitän rohkeasti, että Aronin suurin uhka on Aron itse. Ja siis diggaan jäbästä paljon, enkä mä ole todellakaan kritisoimassa häntä. Mutta pahoin pelkään, että hän on sellaisessa tilanteessa, että hän ei ole peliesityksiinäs juuri nyt lainkaan oikeasti tyytyväinen, vaan joutuu väkisin etsimään positiivisia asioita. Ja niitäkin on ihan aidosti, mutta itselleen vaativalla ihmisellä on paljon muita korkeammat kriteerit itselleen. Musta Aronin pelistä paistaa selkeästi rentouden hakeminen väkisin ja itseluottamuksen kasvattaminen virheitä minimoimalla. Ja kuten aiemmin totesin, se ei ole aidointa Aronia.
Ika sanoi Kiviharjusta, että on tottunut pelaamaan Hifk:n Stiga-ukko lätkää. Ei puhunut Villestä sanallakaan.Siirsin toisesta ketjusta tänne. Sorit siitä.
Sanoiko Ika, että pelaa Villeä vai sanoiko, että pelaa IFK:ta? Meillä kotona käydään tästä aiheesta debattia ja tilanne on tasan.
Anyway, mä kirjoitin Aronista tähän ketjuun aiemmin näin:
Musta me ollaan nyt vähän vastaavanlaisessa tilanteessa kuin kirjoittaessani yo. viestiä joskus lokakuussa. Ja kun Aron sai sen ekan maalin, voisi melkein sanoa, että kaikki muuttui kentällä. Mun nähdäkseni tarkoitus on ollut ajaa maltillisella peliajalla tällä kaudella kunnolla sisään kolmospakkiparissa Lindbohmin kanssa pelaten, mutta vähemmän yllättäen sekään suunnitelma ei toteutunut.
Jos kuuntelitte BF-podijakson Aronista ja esim. Halttusen jonkun haastiksen kisoista, käy selväksi, että Aron välittää. Ja nyt hän on myös U20-joukkueen kapteeni ja on nuorempaa ikäluokkaa kuin moni muu. Lisäksi, Aronin liike ei edelleenkään ole kovin kaksista, mikä taas vaikuttaa siihen, että pelaa vähän turhan varman päälle. Ja se taas ei ole Aronin vahvuus. Mä näen, että Aronilla on hyvät tarkoitusperät =(pelata jengille, johtaa esimerkillä, keskittyä puolustamiseen, jne.), mutta toteutus ja lopputulos ovat toistaiseksi jääneet piippuun, koska Aron ei uskalla/halua ottaa riskejä.
Mikä on Marko Ojasen rooli HIFK:ssa, mikäli hän ei oikeasti vastaakaan puolustuspelaamisesta ja puolustajista?Nostaako hän siis vain pelkkää palkkaa. Miksi Aron pelaa maajoukkueessa HIFK:ta, jos se on hänelle itselleen oikeasti pakkopullaa ja kokee olevansa jotenkin kahlittu? Peltonen on toisella puolella maapalloa eikä varmasti ole kusemassa Kiviharjun muroihin ja rankaisemassa Aronia siitä, jos hän pelaa Suomen maajoukkueessa vaatimalla tavalla.
Voisiko kuitenkin ehkä olla niin, että kapteenius ja muut mainitsemani tekijät ovat ne syyt, miksi Aron on pelannut kuin olisi käsijarru päällä? Johtava pelaajahan voi olla ilman natsojakin. Tekikö maajoukkuevalmennus tässä virhearvion Aronin henkilökohtaisen pelin osalta, mutta hyvän valinnan muun jengin kannalta?
Onneksi on vielä pelejä jäljellä ja rohkaisen Aronia ottamaan vähän riskejäkin. Pahinta mitä voi tapahtua, on soida omissa. Ja sellaista sattuu aika monille.