Tuttuja koulutusmenetelmiä
Kovinpa kuulostivat tutulta nuo tarinat Järvestä. Niinisalossa pyöri tarinoita aivan vastaavista koulutusmenetelmistä. Nimenomaan tuota polkupyörät selässä katolle tapaista juttua kerrottiin ja lähes sanasta sanaan kuulostaa tutulta tuo pe-iltapäivän komennus mereen lomapuvut päällä ja sen seurauksena lomien palaminen. Tosin tietysti sillä erotuksella, että Nsalossa ei hypitty mereen vaan järveen. Ja lisäksi legendaa oli sen verran höystetty, että ajankohta oli lopputalvea/alkukevättä eli järvi oli hyisen kylmä ja jäitäkin oli jonkin verran jäljellä. Tiedä sitten ovatko nämä pelkkiä tornilegendoja joita kerrotaan jokaisesta mulkusta kapiaisesta vai onko käytössä tosiaan ollut samoja ehkä hieman kyseenalaisia koulutuskeinoja.
Kyseinen Nsalon kauhukapiainen oli/on yliluutnantti Punkari. Toivottavasti Järvi ja/tai Punkari eivät nyt haasta JA:ta oikeuteen kunnianloukkauksesta. Tai mitäs aihetta siinä on haastelle kun vain totuuksia lauotaan?
Punkaristakin liikkui monenlaisia muitakin tarinoita. Välillä oli siirtyminen ruokalaan tapahtunut ryömimällä, kun porukka ei muuten ollut ojennuksessa pysynyt. Ja vemppaosastot eivät kai oikein koskaan olleet herran suosiossa, vaan olivat kai nekin saaneet joskus reippailla ihan kunnolla vapautuksistaan huolimatta tai todennäköisesti niistä johtuen.
Kun itse astuin Niinisaloon tammikuussa -96, Punkari oli ylenemis- ja koulutuskiellossa. Koulutuskielto päättyi sitten silloin kesällä ja eiköhän vain tämä Punkari siirretty samassa yhteydessä kouluttamaan varusmiehiä juuri siihen patteriin missä itsekin vaikutin. Ne oli kuulkaa kauhunhetkiä kun kuulimme, että Punkari tulee meitä kaitsemaan. Äijä kun oli juuri niin natsin näköinenkin, että kaikki tarinat oli helppo uskoa. Ja Punkarin ensimmäiseksi tehtäväksi annettiin sissileirin vetäminen meikäläisille. Kyllä siinä yksi jos toinenkin mietti mitä vammoja tai sairauksia löytyisi ettei vaan tarvitse mennä Punkarin sissileirille simputettavaksi. Ja aika moni jonkun vamman itselleen kehittikin. Itse en tietenkään tosisissinä sellaiseen syyllistynyt. Muttamutta, pelot olivat aivan turhia, Punkari oli kai ottanut opikseen ja käyttäytyi kuin ihminen. Kasarmilta lähdön yhteydessä hän vähän päästeli paineita pihalle ja piti huolen, että kaikki tietää mistä kana pissii. Mutta metsään päästessämme kaveri oli todella rento ja jopa kaverillinen. Kertoi kaikenlaisia juttuja omista kovista koulutusajoistaan ja niin pois päin. Toki hän piti huolen, että kaikki sujuu niin kuin pitääkin, mutta mihinkään ylimääräiseen hötkyilyyn hän ei syyllistynyt. Päinvastoin, tuo taisi loppujen lopuksi olla inttiajan mukavin leiri. No, ehkäpä hän oli sen verran erikoistarkkailussa, että ei ollut varaa pienimpäänkään simputuksen tapaiseen. Tai ehkä leiri vain sujui niin hyvin ettei sellaiseen ollut aihetta. Joka tapauksessa tarinoiden mukaan äijä oli sitten seuraavalla leirillä, jossa minua ei onneksi tarvittu, pistänyt pojille ihan kunnolla vipinää kinttuihin.
Toivottavasti tulevat armeijaan lähtijät eivät tarinoista liikaa pelästy. Keskimäärin intti on kuitenkin ihan ok paikka, kun sen osaa oikein ottaa. Tornihuhuihin ja -tarinoihin ei kannata liikaa kiinnittää huomiota, yleensä se totuus on tarinoita inhimillisempää.