Aika nostaa vaihteeksi tätäkin ketjua ylös. Maaliskuu alkaa ja joukkue on aidosti mukana kamppailussa viimeisistä playoff-paikoista. Eteenpäin on siis viime kausista menty! Edelliset kymmenen ottelua tuonut seitsemän voittoa ja esitykset noin muutoinkin ovat olleet varsin kelvollisia. Tätä voinee pitää kaikin puolin erittäin hyvänä suorituksena kun otetaan huomioon lukuisat loukkaantumiset joiden kanssa joukkue on saanut oikeastaan koko kauden taistella.
Jos positiivisia asioita nostetaan esiin niin Kuemper on onnistunut täyttämään ykkösvahdin roolin enemmän kuin hyvin. Takuuvarmaa suorittamista illasta toiseen. Kuemperilla on sopimusta myös ensi kaudeksi, joten jos Raanta onnistuisi pysymään kunnossa ensi kaudella olisi maalivahtiosasto oikein hyvissä kantimissa.
Myös koko joukkueen puolustuspelaaminen on saatu tälle kaudelle kuntoon ja päästettyjen maalien määrä sille tasolle, että joukkueella on useimpina iltoina mahdollista taistella pisteistä. Ja onhan puolustuksen materiaali myös se joukkueen selkeä vahvuus jo pelkästään nimilistaa katselessa. Puolustuksessa Jordan Oesterlen kanssa solmittiin jokin aikaa sitten muutaman vuoden jatko, joten ensi kaudeksi puolustuksen ydinrunko tulee pysymään luultavimmin muuttumattomana. Vielä kun Jason Demers palaa loukkantumisen jäljiltä kaukaloon löytyy puolustuksesta todellista kilpailua pelipaikoista, joka on pelkästään positiivinen asia. Suurin pettymys puolustuksen puolelta on ollut Kevin Connauton, joka antoi viime kauden lopussa hyviä näyttöjä siihen suuntaan, että pystyisi nousemaan vakiopelaajaksi kokoonpanoon, mutta tällä kaudella syystä tai toisesta herra ei ole löytänyt omaa rooliaan. Myös Goligosken ajoittaiset aivopierut saavat välillä ruudun äärellä haromaan hiuksiaan, mutta vastapainoksi herra kykenee myös erinomaisiin kiekollisiin oivalluksiin joiden myötä panos jää kuitenkin useimpina iltoina positiivisen puolelle.
Hyökkäykksestä ilahduttavaa on ollut Galchenyukin otteet, jotka ovat olleet tasaisesti noususuunnassa. Myös Stepan on löytänyt hieman tehokkuttaa hyökkäyspäässä, joka on luonnollisesti elintärkeä asia mikäli joukkue haluaa jatkaa taistelua playoff-paikasta. Kellerillä on varaa sekeästi parempaan vaikka joukkueen sisäistä pistepörssiä johtaakin. Mielenkiintoista nähdä myös mikä tulee olemaan Dvorakin panos loppukauden suhteen. Herra pelasi kauden ensimmäisen pelinsä viikolla Floridaa vastaan ja nousi ottelun aikana samantien ketjuhierarkiassa Kellerin rinnalle.
Hyökkäyksen positiivisin yllättäjä on kuitenkin ollut Conor Garland. Mies joka iski aikanaan hurjia pisteitä QMJHL:ssa, mutta siirtyminen ammattilaiskaukaloihin otti aikansa. Kaksi edellistä kautta menivät AHL:ssa varsin vaatimattomin tehoin, mutta tällä kaudella Coyotesin loukkaantumishuolet avasivat paikan NHL:n puolelle ja mies iski tilaisuuteensa kiinni. 12 maalia tähän mennessä on enemmän kuin hyvä suoritus ottaen huomioon joukkueen vaatimattomat hyökkäystehot. Garland solmi myös kahden kauden, todella halvan, jatkosopimuksen ja on siis kisaamassa rosteripaikoista ensi kaudellakin.
Noin ylipäätään joukkueen selvimmät ongelmat liittyvät hyökkäyspeliin ja sen tehokkuuteen. Maalintekeminen on hyvin haasteellista, josta jotain kertoo sekin, että joukkueen parhaalla maalintekijällä kasassa on vain 14 maalia. Jos loppukauden aikana joukkue onnistuu nostamaan hyökkäyspään tehokkuuttaan jonkin verran en näe mahdottomana, että Coyotes pujahtaisi mukaan playoffseihin.
Sunnuntaina oli myös Shane Doanin paidan jäädytysseremonia. Upea tilaisuus vieläkin upeammalle pelaajalle. Voin kuvitella etten ole ainoa, jonka suosikiksi Coyotes valikoitui nimenomaan Doanin takia. Laitetaan vielä linkkikin seremoniaan vaikka varmasti kaikki vannoutuneet kannattajat ovat kyseisen tilaisuuden katsoneetkin.
https://www.youtube.com/watch?v=4ofGpF3bBLg