Hetken on saanut huokaista ja jäsennellä ajatuksia kevätkaudesta kasaan. Laitellaas jotain.
Maalivahteihin ei kojoottilauma kaatunut. Mike Smith pelasi pitkästä aikaa tasapainoisen kauden ja antoi lähes jokaisessa pelissä mahdollisuuksia taistella pisteistä. Louis Domingue kokosi kuitenkin itsensä viimeisellä neljänneksellä ja ehkä tätä osastoa ei tarvitse muutella.
Puolustus petti ja pahasti. Luke Schenn ja etenkin Alex Goligoski olivat kaikkea muuta, mitä sopi odottaa. Anthony DeAngolo väläytteli, mutta välillä oli täysi hasardi omissa. Ei oikein sopinut kenenkään rinnalle. Connor Murphy taas heikensi merkittävästi viime kaudesta. OEL:n vaisuun kauteen onneksi löytyi selittävä tekijä. Ainoa onnistuja on siten draft-ryöstö Jakob Chychrun. Tästä pojasta on varmasti iloa jatkossa.
Hyökkäyksessä kevätkauden valopilkut olivat Christian Dvorak ja Brendan Perlini. Ensin mainittu petrasi siihen malliin, että 2C lie ensi kauden asetelma ja Perlini puolestaan osoittautui kovaksi maalintekijäksi. Max Domi pelasi loukkaantumisensa jälkeen mukavasti. Hän ja Tobias Rieder kun omaisi edes hieman paremman laukauksen, niin maalitilasto olisi aivan toisenlainen. Etenkin Riederille siunaantui valtavasti läpiajoja, joista sisään meni heikko prosentuaalinen osuus. Radim Vrbata jäi vähän varjoon Hanzalin lähdettyä, mutta tämän miehen kiinnitys hyökkäykseen olisi mielestäni tärkeää.
Ongelmanuori Anthony Duclair on tapaus kerrakseen. Nauttii HFBoardsilla suunnatonta fanitusta, mutta omaan mieleen on turhan vajaa pelikäsitykseltään eikä löydä kemiaa kuin Domin kanssa. Tuskin hänestä ollaan luopumassa, kun arvo on alimmillaan. Antaisin vielä yhden näytönpaikan ensi syksynä. Sitten tämä mitä vittua -osasto. Peter Holland, Teemu Pulkkinen, Josh Jooris. Äijiä poimitaan waivereista ja olihan näiden taso kamala. Okei, Pulkkinen ei saanut mahdollisuutta, minkä olisi luullut tulevan tuossa tilassa olevassa joukkueessa. Yhden pelin näin ja oli hän kyllä aivan ulkona pelistä.
Säännön vahvistustama poikkeus oli Alexander Burmistrov. Todella kapean keskikaistan vuoksi minä näkisin hänet ensi kauden rosterissa kolmossentterin tontilla. Juonikkuutta ja taitoa ei liikaa tuosta ryhmästä löydy. Parempaan päin toki koko ajan nuorten kanssa mennään. Clayton Keller oli sen sijaan niin poikanen kahdessa näkemässäni, etten usko hänen vielä ensi kaudella saavan isoa ruutua, eikä kyllä pidäkään.
Sitten Shane Doan. Olihan kausi vaikea ja liike kankeaa. Mutta tuo jengi kyllä kaipaa kokenutta johtajaa, hienoa ihmistä. Minä toivoisin hänen jatkavan vielä yhden kauden, jos suostuu pienempää rooliin, mikä varmasti helpottaisi hänen peliään. B2B:t voisi selännemäisesti jopa lepuuttaa.
Kaikkein suurin floppi onkin sitten kaksikko Dave Tippett - Ice Arizona, eli omistajaporras. Tippett pitäisi ihan ensimmäisenä työnä potkia hiuksista vittuun. Muulloin joukkue ei kyllä menesty, mutta silloin kun pitäisi hävitä oikeat pelit ja tankata pari matsia, niin eiköhän huuhkaja löydä voitollisia eväitä. Tämä on saattanut maksaa jo kovia nimiä. Omistajat on HF:n mukaan niin pihalla, että pahimmassa tapauksessa heidän temppuilu on kuulema vaarantanut jopa koko ensi kauden Arizonassa. Ketjun otsikkoon viitaten, oliko se valo tunnelin päässä juna?
