Tottakai toivon menestystä jne. ja osaahan kaveri laulaa, ei siinä mitään. Mutta kun kaveri ei osaa itse säveltää(?) saati sanoittaa niin ei sillä pitkälle pötkitä.
Arilla on mielestäni ihan OK ääni, mutta ns. heviuskottavuus on lähellä nollaa. Jotenkin vain olemus on niin pikkupoikamainen, ettei vakavasti otettavana hevilaulajana voi ottaa. Tietysti myös Idols-menneisyys vaikuttaa asiaan.
No mitä tähän sanoisi muuta kuin että paska laulaja näin yhden biisin perusteella (kuulin noin minuutin). Voi olla että olen väärässä mutta tuskin olen.
Tähän sama. Mikä siinä on että pitää sitä hevi-imagoa niin ihailla, Idolsissakin Arin parhaat coverit olivat Kirkan ja Phil Collinsin biiseistä.
Näin hevimiehenä(kin) voisinpa sanoa Ari Koivusesta : Tätä kaveria kukaan ei muista 2-3 vuoden päästä.
Tottakai toivon menestystä jne. ja osaahan kaveri laulaa, ei siinä mitään. Mutta kun kaveri ei osaa itse säveltää(?) saati sanoittaa niin ei sillä pitkälle pötkitä.
Kgz kirjoitti:Toivottavasti Ari ei jää pelkäksi tähden lennoksi.
Eiköhän ole selvää, että tähdenlento Arista tulee, jos hän ei ala esittää suuren yleisön musiikkia. Nyt valittu linja vaatisi vahvan ja särmän persoonan, eikä Arilla sellaista ole. Kivasti hän toki laulaa.
Paras esittämättä jäänyt kysymys: Miksi? Kuka tarvitsee "Hevi-Arin" versioita vanhoista biiseistä ja/tai banaaleja täsmäsävellettyjä uusia biisejä? Sinänsä aika vitun surullista että ihmiset menee mukaan tällaiseen. Toisaalta taas hienoa, niin elitistirunkkarit voi hykerrellä tyytyväisenä.
Tottakai kiritiikki perustuu siihen että itse ollaan niin helvetin fiksuja, että ymmärretään satunnaisesti peräjälkeen juntattujen nuottien ja sävelkuvioiden taustalla oleva nerokkuus.
Aamen.Nyt mennään todellakin off-topicin puolelle, mutta minua taas ärsyttää suunnattomasti "vaikeamman" rockin ystävänä se, että genre mielletään sitä kuuntelemattomien toimesta tyypillisesti "peräjälkeen arpomalla heitettyjen sävelien kombinaatioksi", joka on tehty vain ja ainoastaan sen takia, että "esitetään erikoista".
Todellisuus on kuitenkin se, että nerot säveltäjät saavat perus-sävel- ja sointukulultaan poikkeavista ratkaisuistaan huolimatta toimivia kokonaisuuksia. On totta, että jos vain yksinkertaista ja moneen kertaan tehtyä musiikkia kuuntelee, ei tuo vaikeampi rock hetkessä aukea. Mutta omaakin sävelkorvaa voi kehittää. Se on itseasiassa yllättävänkin helppoa.
En kohdistanut tätä sinuun, vaikka tekstiäsi lainasinkin. Samojen ennakkoasenteiden takia olen vaan joutunut menttämään hermojani lukuisia kertoja.
Nyt mennään todellakin off-topicin puolelle, mutta minua taas ärsyttää suunnattomasti "vaikeamman" rockin ystävänä se, että genre mielletään sitä kuuntelemattomien toimesta tyypillisesti "peräjälkeen arpomalla heitettyjen sävelien kombinaatioksi", joka on tehty vain ja ainoastaan sen takia, että "esitetään erikoista".
Todellisuus on kuitenkin se, että nerot säveltäjät saavat perus-sävel- ja sointukulultaan poikkeavista ratkaisuistaan huolimatta toimivia kokonaisuuksia. On totta, että jos vain yksinkertaista ja moneen kertaan tehtyä musiikkia kuuntelee, ei tuo vaikeampi rock hetkessä aukea. Mutta omaakin sävelkorvaa voi kehittää. Se on itseasiassa yllättävänkin helppoa.
En kohdistanut tätä sinuun, vaikka tekstiäsi lainasinkin. Samojen ennakkoasenteiden takia olen vaan joutunut menttämään hermojani lukuisia kertoja.
Mutta tämä ei poista sitä tosiasiaa, että elitistinen, toisten musiikkimaun/musiikin haukkuminen, perustuen omaan "muita parempaan" musiikkimakuun, on ihan perseestä.
Mutta joo, turha näitä sinänsä on verrata. Ari ja Kristian vetävät eri sarjoissa. Koivunen on hyvä hevilaulaja, mutta ei mitään muuta. Meurmanissa on potentiaalia vaikka mihin.
Hear My Call ja Hetki Lyö ihan asiallisia biisejä, muuten levy on täyttä kuraa.
Tehää niinku "hevilevy" ku se on nyt niin ihq ja kaikki mummotki diggaa siitä. Imetellä täytyy jos mummot jaksaa innostua vielä Arin seuraavastakin "hevilevystä".