Olen itsekkin pistänyt merkille saman. Maradona menee halaamaan pelaajaa jonka ottaa kentältä pois ja pelaaja halaa Maradonaa. Ei todellakaan mitään läpäytyksiä vaan aito kunnon heterohalaus. Tuo kertoo siitä, että Maradona elää joka solullaan joukkueen kanssa ja joukkuen palvoo Maradonaa. Myös muiden valmennustiimiin kuuluvien reaktiot ovat vilpittömiä. Pelin jälkeen Maradona ensimmäisenä menee kentälle onnittelemaan sotrureitaan. On hienoa katsoa kun totuttuun jäykkään valmentaja-pelaaja hierarkiaan on tullut tämä tsemppaava ja lämmin Maradona-tyyli.
Tuolla joukkuehengellä ollaan jo 4 parhaan joukossa.
Nyt tulee fanipojan vastine asioista. Suosikeissani on futiksen puolelta vain Brasilia, mutta oikeastaan Argentiina on melkein yhtä suuri suosikki, eikä vähiten ole kulunut aikaa veivaillessa dvd:ltä ja kirjoista Maradonan juttuja menneiltä vuosikymmeniltä. Kentän ulkopuolinen sähläys on säälittävää, harmi, ettei oikein koskaan ole osannut elää itsensä kanssa.
Argentiinan peli kentällä on sekä vakuuttavaa että huolestuttavaa. Hetkittäin nähdään kunnon latinotemppuja, jopa komeita lyhyillä syötöillä luotuja paikkoja. Parhaimmillaan peli on ollut aivan kelpo suoritus ainakin hyökkäyssuuntaan. Ainoa miinus siitä, että välillä liikaa pelataan peliä Messille, ei tulostaululle. Messi osuu vielä, Etelä-Koreaa vastaan oli loistavaa peliä, ja mukana oli joka maalissa.
Puolustus on enemmän kysymysmerkki, Gutierrezia kierretään yiitse, alta, oikealta ja vasemmalta. Ei todellakaan ole vakuuttanut tontillaan. Zanettia kaipaa koko palloileva maailma, ja jos Samuel ei pysty jatkamaan, niin karu totuus on, että paikkaajia ei löydy. Tai siis löytyy joku kentälle, mutta ei oikeaa paikkaajaa.
Maalivahtipeli ei ole joutunut kovaan testiin, mutta ei toisaalta ole mitään syytä vielä olla luottamatta siihen sektoriin. Epäluottamusta herättää fanipojassakin se Maradona. Valinnoista jauhaminen on jo ehkä turhaa, mutta menestyvää joukkuetta ei voi kasata omista suosikeista, kyllä parhaiden pitäisi päästä mukaan. Vävypoika teki näyttävän sisääntulon, olen ihmetellyt oikeasti, että miksei Agüero ole vaihtoehto Diegolle.
Ihme kyllä näyttää tosiaan siltä, että maajoukkueen ikuisen riitapukarin valmentajakaudella voidaan puhua hyvästä joukkuehengestä. Liekö tässä sitten syytä myös valintoihin? Diego saattaa kuitenkin jo tuntea itseään sen verran, että jos jonkun naama rasittaa, se tulee myös ilmi. Mediapelistä Pelén kanssa annan plussaa, vaikka myös Pelé kuuluu suosikkeihini.
Sitten päästään kysymykseen Gonzalo Higuain. Hattutemppu on aina kova juttu arvokisoissa, piiruakaan en halua siitä riistää. Silti mieluummin katselisin siellä kärjessä Militoa, potentiaalia ratkaisijaksi on kuitenkin aivan toisella tavalla. Higuain tarvitsee sen 25 maalipaikkaa yhteen maaliin, yksi hattutemppu vain vahvistaa säännön.
Messissä on ratkaisijan kykyjä ja Higuain nyt onneksi osui tolppien väliin, mutta verrattuna aiempaan ratkaisupotentiaalia on kokonaisuutena vähemmän. Loukkantumisia en toivo ikinä kenellekään, mutta jotenkin tuntuu siltä, että siinä on kuitenkin mahdollisuus sille, että Veron istuu penkillä. Carlito Tevez osuu varmaan vielä, mutta ennen kaikkea ihailtavaa on työmäärä, mitä tekee joukkueen eteen.
Vieläkään en käsitä, miksi Cambiasso katselee kisat tv:stä. Menestystä silti toivon argoille ihan sydämestäni. Oi niitä aikoja, kun maajoukkueessa vilisivät Batistuta, Riquelme, Zanetti, Ayala, Ortega, Caniggia...