Viestin lähetti SÄLLI 85
Sanotaan ny vaikka niin että Aravirta haluaa vain ikäisiään pelaajia saunakavereiksi!!! Kyllä Raipe saa mun puolesta tulla vaikka seitsemäsiinkin olympialaisiin jos vauhti vielä riittää. Ku Raipe pääsee esim. läpiajoon se kirmaa kuin a-junnu. Se olis mahtavaa jos Raipe menis seitsemänsiin olympialaisiin sitte sitä ennätystä ei riko kukaan.
Kun ei Raipen vauhti riitä enää näissäkään karkeloissa. Onneksi kisat pelataan sentään isossa kaukalossa, ettei Raippea sinne ihan liisteröidä.
Oikeasti heikoin peruste, jolla pelaajan kisapaikkaa voidaan perustella on kisat joskus neljä vuotta sitten. Eihän Raipe ikinä ole mikään pikakiitäjä ollut, mutta kyllä nämäkin neljä vuotta ovat verottaneet Raipen liikkumista aika pahasti. Se että Raippea ollaan lähettämässä kisoihin vain ennätyksiä tekemään kertoo vain enemmänkin siitä, että suomalaiset ovat jo luopuneet kaikista toiveistakin menestymisen suhteen. "Pistetään Raipe kisoihin, saadaampahan edes siitä ennätys aikaan"- kylläpäs on hieno ajatusmalli.
Viestin lähetti varjo
Raipen&Ojasen todelliset taidot "maailman parhaina" ovat kyseenalaisia, väitän että esim. Larionov pesee kummatkin pelurit vaikka onkin vielä vanhempi/hitaampi.
Ei mitään merkittävää, mutta kalskahti vain pahasti tuo vanhempi/hitaampi. Vanhempi mies kyllä on, mutta jos olet yhtään nähnyt kyseisen miehen otteita NHL:ssä et kyllä voi tosissaan väittää että mies olisi hitaampi kuin kumpikaan mainitsemistasi suomalaisgentlemanneista. NHL:ssä ei Larionovin kokoinen kaveri hengissä selviä Raipen tai edes Ojasen liikkeellä. Siellä ei paina nimet paidan selässä ihan niin paljoa kuin SM-liigassa...
Mutta asiaan eli Aran toimintatapoihin. Joku (Anteeksi en jaksa etsiä nimimerkkiä) täällä JA:ssa sanoi viisaasti, että Ara on kerännyt vain Curren ajan hedelmiä. Mitä enemmän tuota pohdin, sitä järkevämmältä ajatus tuntuu. Mikä sitten on Aran legacy seuraavalle päävalmentajalle? Aran aikana ei ole Suomesta noussut uusia Koivuja ja Lehtisiä, voiko tällä asialla olla mitään tekemistä Aran toimintatapojen kanssa? Katsellaampa asiaa eräältä kantilta.
Ara on pelannut vuosien varrella erittäin turvallista peliä valintojensa kanssa. Omat "saunakaverit" ovat ajaneet vuodesta toiseen kisoihin varsin kyseenalaisillakin meriiteillä. Tosiasia kuitenkin on, että he ovat Aran luottomiehiä, eikä heitä todellakaan ihan helpolla näytetä syrjäyttävän. Monet puolustavat Aravirtaa mitaliputkella. Hieno suoritus sikäli mutta sanoisin, että 90-luvun lopun mm-kisat eivät ole olleet järin kovatasoisiakaan. Venäjällä, Ruotsilla ja Tsekillä parhaat pelaajat pelaavat play-offseja NHL:ssä ja vaikka kesäloma olisikin jo alkanut, ei heitä ole mm-kisat viime vuosina pahemmin kiinnostaneet. Tunnetusti sama asenne on ollut P-Amerikan ammattilaisilla jo aikojen alusta. Suomella ei sen sijaan ole NHL:n konferenssien finaaleissakaan pahemmin miehiä viime vuosina vilkkunut ja suurin osa parhaimmistostamme onkin tullut meren takaa talkoisiin Suomelle mitalia tuomaan. Oikeastaan ainoa meriitti onkin hieno pronssi Naganon olympialaisista. Tuosta aiheesta kirjoitin jo hieman tarkemmin toisessa ketjussa, mutta pääpiirteittäin sanoisin, että sielläkin Suomen mitali oli pääosin pelijärjestelmän ja onnen sekoitus. Totta kai myös kiekollisilla ansiolla oli suuri osuus, erityisesti Ruotsi voitto oli makea ja elintärkeä mitalin kannalta. Mielestäni Aran aikana on kuitenkin kaivettu samalla kuoppaa Suomalaisen jääkiekon tulevaisuutta ajatellen.
Miten sitten voin noin väittää? Selvennetäämpä hiukan. Jos katsellaan menneiden vuosien valintoja, huomataan, että nuoret lupaukset ovat lähinnä loistaneet poissaolollaan. Voidaan sanoa ettei kukaan ole ollut tarpeeksi hyvä, mutta voidaan myös sanoa, ettei joukkueenjohdolla ole ollut rohkeutta ajaa uusia nimiä sisään. Useimmiten jossitellut nimet ovatkin olleet nuorempia ja kokemattomampia kuin valitut "saunakaverit". Otetaan esimerkiksi vaikka viimeisimmät valinnat. Lindit, Helmiset ja Lumpeet jyräsivät nuorempia pelaajia kuten Hagman ja Lydman kuin ilmaa Aran valitessa joukkuetta Suolajärven kaupunkiin. Mikä minua sitten häiritsee tässä? Nyt kannattaa sitten SM-liigaa maailman parhaana sarjana pitävien pistää silmät kiinni.
Mielestäni ei voi nousta maailman huipulle ja tähdeksi jollei pelaa NHL:ssä. Ja tunnetusti NHL:ssä pelipaikan, ja jo näyttöpaikan, saaminen on kovan työn ja tuskan takana. En todellakaan väitä, että Aran valinnat olisivat pääsyy siihen, että Suomesta ei viime vuosina ole kovia nimiä noussut, mutta pohdin vain josko asioilla sitten saattaisi olla yhteyksiä toisiinsa. Otetaampa esimerkiksi pari suomalaista tähteä kuten Koivu ja Lehtinen. Koivuhan on ollut aina lupaava tähdenalku, mutta esimerkiksi Lehtisen kohdalla maajoukkueen näytöt ovat varmasti avanneet ovia myös NHL:n suuntaan. Vielä lähempää loytyy esimerkki Pärssinen-Kapanen-Hentunen ketjusta. Miehet pelasivat loistavaa kiekkoa niin sarja-, kuin maajoukkue tasolla ja saivat näytönpaikan NHL:ään. Pärssinenkin pääsi kokeilemaan siipiään mm. Paul Kariyan ketjussa. Valitettavasti tämän kauden näytöt eivät ole kuitenkaan ainakaan vielä riittäneet vakiinnuttamaan paikkaa NHL:ssä, mutta aika näyttää. Tälläisiä positiivisia piristysruiskeita suomalainen jääkiekko todellakin tarvitsee.
Lähinnä tarkoitan sitä, että onko tuo menestys ainot asia jota tulee ajatella noita valintoja tehdessä? Onko kokemus aina tärkeämpää vai tulisiko joskus ottaa joukkueeseen nuoria kavereita kokemusta hakemaan ja näyttöpaikkoja kyttäämään? Valmentajalla on totta kai kovat menestymisen paineet niinkin fanaattisessa jääkiekkomaassa kuin Suomi, mutta Ara on mielestäni ajatellut ehkäpä liikaakin vain tätä päivää. Ei uusien nimien valitseminen mielestäni poissulkisi myöskään samanlaisia menestymisen mahdollisuuksia. Ei koko joukkueen tarvitse olla nuoria täynnä, mutta noissa "avoimissa" paikoissa olen Aran kanssa hieman erilinjoilla.
Tiedän etteivät esimerkiksi mm-kisat aivan hirveitä paina tuolla rapakon toisella puolella, mutta mietitäämpä esimerkiksi nyt olympialaisia. JOS esimerkiksi nyt joukkueeseen valittu Olli Jokinen onnistuisi kisoissa, niin eikö se muka painaisi myös hänen asemassaan omassa NHL-joukkueessaan? NHL:ää seuraavat ovat varmasti huomanneet Mike Keenanin antaneen Ollille uuden mahdollisuuden breikata NHL:ssä. Kenties tämä uusi mahdollisuus ja näytönpaikka olympialaisille laukaisevat Ollissa kaiken sen potentiaalin, joka miehellä kieltämättä jääkiekkoilijana on, täyteen kukkaan. Mies on kuitenkin vielä nuori ja aikaa kehittymiseen niin kiekkoilijana kuin ihmisenä on vielä runsain mitoin. Kenties Olli voisi olla yksi suomalaisista tulevaisuuden tähdistä kaikesta huolimatta.
Tällä kaikella yritän vain painottaa sitä, ettei maajoukkue ole vain joukkue, joka yrittää voittaa mitaleita mm-kisoista tai olympialaisista, vaan se on yksilätasollakin näyteikkuna vielä isompiin ympyröihin. Mielestäni maajoukkueen ja tätä myötä myös sen päävalmentajankin tulisi ajatella myös hieman pidemmällä tähtäimellä. Kiistattahan suomalainen jääkiekko on jonkinasteisessa lamassa mm-kisojen menestyksestä huolimatta. Ruotsi, Tsekki, Venäjä ja molemmat P-Amerikan maat ovat huomattavasti edellä jos katsellaan pelaajia yksilätasolla. Jopa Slovakia alkaa tulla suomen ohi. On turhaa alkaa paasaamaan asukamäärästäkään, kunhan vain tarkastellaan mitä asioita voitaisiin tehdä meillä täällä Suomessa entistä paremmin. Uusia todellisia tähtiä ei ole syttynyt Suomessa enää moneen vuoteen. Tällä hetkellä kaikki suurimmat lupaukset ovat maalivahteja, mutta eipä heitäkään ole viime vuosina maajoukkueen tolppien välissä tosipeleissä pahemmin nähty.
Totta kai kaikki perustyö tehdään jo junioreissa, mutta useat esimerkit osoittavat, ettei menestykseen jääkiekkoilijana tarvita loistavaa junioriuraa ja korkeaa varausta NHL:n entry draftissa. Uskallan sanoa, että vikaa on suomalaisessa juniorivalmennuksessa, mutta kuten jo sanoin, loistava junioriura ei ole kaikki kaikessa. Mielestäni suomessa pelaa monia NHL-tason pelaajia, jotka sopivan paikan tullen voisivat breikata myös NHL-tasolla. Valitettavasti heitä ei vain tulla suoraan SM-liigasta NHL-joukkueiden ykkös- ja kakkoskenttiin hakemaan, eikä Aran toimintatavat tässä suhteessa mielestäni aja suomalaisen jääkiekon etua pidemmällä tähtäimellä.
Toivottavasti tuosta saa jotain tolkkua, tuli kirjoitettua sen verran paljon tekstiä näin äkikseltään, etten jaksa tuota sen tarkemmin tutkimaan. Toivottavasti siellä ei filmi ihan katkea jossain välissä. Hieman erilainen näkökanta näihin Aran valintoihin ainakin.
