En kyllä tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Kun oma suosikkijoukkueeni seuratasolla ei tarjoa kuin vitutusta ja kerran, pari vuosisadassa tapahtuvia otatuksia pronssista, niin Leijonat on rakastamani jääkiekon saralla, sen jälkeen kuin oppivat voittamaan, onnistuneet tuomaan sitä voitonhuumaa kosolti myös kotisohvalle. Ja totta kai rakkaussuhdetta on syventänyt myös "yhdessä" koetut katkerat tappiot niissä peleissä, missä oikeasti pelataan muustakin kuin puolivälieräsarjan voitosta. Voin sanoa, että maajoukkue on minulle helvetin tärkeä muodostaen peruskiven kaikelle muullekin urheiluseuraamiselle. Viimeiset vuodet, tai reilu vuosikymmen onkin ollut leijonafanille, tai NHL-osiolaisittain "Karjala-lippikselle" hienoa aikaa. Ai tältä se tuntuu, kun oma suosikki jossain joukkuelajissa voittaa.
Pettymys oli suuri, kun johtuen koronasta ja Kiinan dystooppisesta valtiojärjestelmästä, NHL kiitti liiasta vitsihuumorista jääden huippupelaajineen kotiin. Suomi tästä parhaiden pelaajien mittelöksi aiotusta kamppailuista tuli kultamitalit kaulassa ja olihan se upea turnaus, mutta tunnustettakoot se tässä kaiken kansan edessä, että joku aivosolu tuolla kuitenkin koko ajan miettii, että jos Milanosta tulee kultaa, niin silloin Leijonat on vasta valmis. Turnaukseen on siis minulla hirvittävät odotukset, vaikka vastuskin muodostaa hirvittävän pelillisen haasteen. Leijonat voi siis olla vaikka kuinka hyvin valmennettu, roolitettu ja kurinalainen, mutta ottaa silti käkättimeen, koska maailman urheilullisesta geenipoolista tulee vain liikaa taitoa vastaan.
Jalosesta lienee kaikki jo sanottu, mutta minun maalikon silmiin hän vaikuttaa sellaiselta koutsilta, joka voi rosteriinsa laittaa myös markoanttiloita tietäen, että pelitapa ja ennen kaikkea joukkue luo sellaisen ympäristön, että kun kaikki puhaltaa yhteen hiileen, niin ratkaisija voi olla kuka tahansa. HPK-eran Pennanen oli sellainen, vai oliko? Jalonen ei päässyt Vancouverin jälkeen enää kokeilemaan miten Suomen absoluuttinen huippupelaajisto taipuu työkaluiksi valmennuksen käsissä olkoonkin, että altavastaajana Suomi lähtisi barkovrantasineen aina. Nyt Pendo on saanut kaksi kautta koittaa kokonoaisuudessaan liigan parhaimmistoon kuuluvalla rosterilla ja tuloksena yksi pronssi ja tippuminen puolivälierissä. Sopiiko hänelle siis paremmin se, että saa möttösistä tehdä ratkaisijoita? Jos jälkimmäinen, niin sitten en olisi huolissani, vaikka vähän kyllä olenkin.
edit: tautologiaa