Pacific-divisioonan taistelupari kohtaa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2003 2. kierroksen, jolloin J-S Gigueren johdolla Mighty Ducks raivasi tieltään niin Detroitin kuin Dallasinkin ja itsensä aina loppuotteluun saakka. Tänä vuonna Ducks on hallitsevana mestarina ennakkosuosikki ja Giguere on paljon vartiana, muttei läheskään niin yksin kuin viisi vuotta takaperin: kivikova puolustus, muutama loistava hyökkääjä ja erittäin kovaan fyysiseen peliin pystyvä ja uskova joukkue sekä erittäin hyvä valmennus tekevät Ducksista varteenotettavan kandidaatin nostamaan pyttyä toisen kerran peräkkäin.
Runkosarjassa vähintäänkin ailahtelevasti esiintynyt Dallas Stars tullee kuitenkin tarjoamaan kovan vastuksen, eikä läpihuutojutusta voida puhuta. Runkosarjassa tulikuumaa jaksoa seurasi jääkylmä periodi, mutta mikäli Stars saa esim. helmikuisen hurmoksen päälle, voi jatkopaikka irrota. Paperilla katsottuna Ducksilla on heittää nimekkäämpiä, menestyneempiä ja tehokkaampia pelaajia lähes joka pelipaikalle ja penkinkin taakse, muttei tästäkään huolimatta Stars-fanien toinna masentua. Ei olisi ensimmäinen eikä toinenkaan kerta, kun hallitseva mestari on lähtenyt laulukuoroon ensimmäisellä kierroksella.
Maalivahtipeli
Giguere vs. Turco. Vuonna 2003 J-S Giguere juotti tappion karvasta kalkkia tehottomille Stars-hyökkääjille ja pokkasi Conn Smythen. Viime vuonna kanadalainen vei joukkueensa (Bryzkalovin tukemana toki) loppuun asti. Kokemusta tärkeiden otteluiden voittamisesta siis löytyy. Lisäksi Giguerella on paha taipumus olla hyvänä päivänä aivan maaginen ja saada vastustajan hyökkääjät epätoivoon. Vastapuolella on edelleenkin jonkinlaista playoff-luuserin viittaa kantava Marty Turco, jonka ainoa ottelusarjavoitto on vuodelta 2003. Viime vuonna upeat otteet kolmella nollapelillä Vancouver-sarjassa tukkivat monen epäilijän suut, mutta yhtä kaikki; Canucks meni siitä huolimatta jatkoon seitsemännen ottelun jälkeen. Etu Ducksille.
Puolustus
Mikä tahansa puolustus, johon on heittää kolmikko Pronger, Niedermayer & Schneider, on vahvempi kuin vastustajan puolustus. Piste. Kolmikko pystyy dominoimaan ylivoimaa, kiekot lähtevät avauksista lapaan ja puolustuksellisestikin he ovat äärettömän kovia ja vahvoja. Myöskään Beauchemin ja O'Donnell eivät ole mitään turisteja. Ainoa heikkous, joka Anaheimin puolustuksessa on, on hermokontrolli. Mikäli Dallas-laiturit Ottin johdolla pystyvät piinaamaan esim. Prongeria ja O'Donnellia typeriin jäähyihin, Dallas on vahvoilla. Stars tulee antamaan huomattavasti tasoitusta, koska on erittäin epätodennäköistä, että Zubov pystyisi pelaamaan tässä ottelusarjassa. Jos edes koko keväänä. Zubovin jälkeen tehokkain pakki on ollut Stephane Robidas, mikä kertookin aika karua kieltä, vaikkakin Robidas on pelannut uransa selvästi parhaan kauden, samoin Niskanen on ollut aika ajoin uskomattoman hyvä. Rookie-kolmikko Fistric, Grossmann & Niskanen pääsevät haistelemaan ensimmäistä kertaa pudotuspelimaailmaa ja luultavasti päällimmäiseksi muistikuvaksi jää jättimäiset Ducks-laiturit painamassa täydellä höyryllä kohti päätykiekon perässä luistelevia junnupakkeja. Selvä etu Ducksille.
Hyökkäys
Molempien joukkueiden hyökkäyksestä löytyy taitoa ja maalintekovoimaa yllin kyllin: Ribeiro, Morrow, Lehtinen, Richards, Modano, Hagman, Miettinen & Eriksson tulevat vastaamaan Stars-hyökkäysten päättämisestä Ducksien vastaavien ollessa Getzlaf, Perry, Kunitz, Weight, Selänne ja Bertuzzi. Jos Dallasilla onkin hieman leveämpi rintama paperilla, on miinukseksi sanottava, että kolme viimeistä nimeä ovat pudotuspeleissä olleet tähän asti urallaan aivan yössä. Hagmanin on pelattava sydäntalven tasolla, Ribeiron on pystyttävä jatkamaan ovelia syöttöjään ja Morrow'n lyömään niitä maalin edestä sisään, mikäli Stars aikoo voittaa. Kokonaan kysymysmerkki on Brad Richards, joka on tunnetusti loistava pudotuspelipelaaja, mutta joka on ensimmäistä Stars-otteluaan lukuunottamatta ollut hieman vaisu. Samuel Påhlsson saanee jomman kumman ketjun varjostettavakseen, kun taas Dallasin pääasiallista puolustavaa ketjua johtanee Modano. Steve Ottin panosta ei voi liikaa painottaa. Mies pelasi uransa parhaan runkosarjan ja sai mm. Iginlan ja Thorntonin aika ajoin hulluuden partaalle ja ottamaan todella typeriä jäähyjä, kuten esim. viime sunnuntain ottelu osoitti. Eri asia on, saako Ott haluamaansa reaktiota pudotuspeleissä, jossa hermojen on pidettävä tiukemmin. Uskoisin, että viilipyttynä tunnetun Bertuzzin hän nyt ainakin saa kuumennettua. Getzlafin mukana Ducks joko elää tai kuolee. Iso sentteri on loistava pelimies, mutta kovin suuri on tasonpudotus kakkosketjuun, jos Weight siinä pelaa. Perry, Kunitz ja Selänne lyövät kyllä kiekot sisään, jos sentteri heitä pystyy ruokkimaan. Lievä etu Starsille.
Erikoistilanteet
Mikäli Dallas meinaa voittaa tämän ottelusarjan, sen on pelattava edelleen koko liigan parasta alivoimaa ja nostettava ylivoima sille tasolle, millä se oli, kun Zubov vielä oli kehissä. Ylivoimapelissä edelleen Ribeiron ja Richardsin oveluus on arvossa arvaamattomassa. Mikäli alivoima toimii, Stars pystyy pelaamaan omaan pelityyliinsä nähden yliaggressiivisesti ja haastamaan Ducks fyysisessä pelissä, mikä tietysti tarkoittaa myös, että roiskuu kun rapataan. Sama pätee Ducksiin. Jos joukkueen alivoima toimii, se pystyy käyttämään koko pelityylinsä mukaisen kovuuden hyödykseen ja silloin Stars on vaikeuksissa, mutta mikäli alivoima yhtään önkää, Dallas vie. Ylivoimaan sillä on heittää loistavat viivamiehet ja Selänteen one-timer. Tasaista.
Muuta kivaa ja jännää
Usealta Stars-pelaajalta vaaditaan oman tasonsa parantamista (Miettinen, Hagman, Eriksson, Turco) aikaisempiin playoff-suorituksiin nähden, usealta vaaditaan venymistä runkosarjaan nähden (Richards, Boucher, Modano) ja loppujen pitäisi pitää runkosarjan taso ennallaan. Kaikki eivät toteudu. Jotkut floppaa, jotkut parantaa. Tärkein henkilö, jonka mielestäni pitäisi parantaa, on valmentaja Dave Tippett. Mies on hyvä runkosarjavalmentaja, mutta pudotuspelimenestys puuttuu täysin ja ketjuarpajaiset joka pelin välissä ja pari kertaa pelin sisällä eivät voi olla sekoittamatta pakkaa. Etenkin, kun tuntuu että lottoaminen tapahtuu ilman logiikkaa. Pahimpana esimerkkinä muutaman kauden takainen Colorado-sarja, jonka ensimmäisessä hävityssä ottelussa Niko Kapanen teki Starsin ainokaisen maalin. Kapanen oli healthy scratch loppusarjan. Ducks-miehistöltä vaaditaan hermojen pitämistä. Jäähyparaatiin ei luulisi olevan varaa, vaikka Stars-ylivoimasta Zubov puuttuukin.
Mitä jää käteen?
Mikä erottaa realistin ja pessimistin? Realisti sanoo, että Ducks on ennakkosuosikki, mutta pessimisti sanoisi, ettei Dallasilla ole mitään mahiksia. Näin se ei ole. Dallasilla on hyvät mahdollisuudet, jos se pääsee pelaamaan omilla vahvuuksillaan (mm. yli- & alivoima). Starsin olisi hinnalla millä hyvänsä otettava ensimmäisestä ottelusta voitto. 1-1 tilanteessa Dallasiin saapuminen olisi henkisesti iso juttu. Jos tilanne on 0-2 siinä vaiheessa, alkaa "joko taas" -epäusko ja lamaannus. Onnistumisia olisi pakko saada heti alusta lähtien.
Dallas-fanin veikkaus: Ducks 1 - Stars 4
Realistin veikkaus: Ducks 4 - Stars 2
Runkosarjassa vähintäänkin ailahtelevasti esiintynyt Dallas Stars tullee kuitenkin tarjoamaan kovan vastuksen, eikä läpihuutojutusta voida puhuta. Runkosarjassa tulikuumaa jaksoa seurasi jääkylmä periodi, mutta mikäli Stars saa esim. helmikuisen hurmoksen päälle, voi jatkopaikka irrota. Paperilla katsottuna Ducksilla on heittää nimekkäämpiä, menestyneempiä ja tehokkaampia pelaajia lähes joka pelipaikalle ja penkinkin taakse, muttei tästäkään huolimatta Stars-fanien toinna masentua. Ei olisi ensimmäinen eikä toinenkaan kerta, kun hallitseva mestari on lähtenyt laulukuoroon ensimmäisellä kierroksella.
Maalivahtipeli
Giguere vs. Turco. Vuonna 2003 J-S Giguere juotti tappion karvasta kalkkia tehottomille Stars-hyökkääjille ja pokkasi Conn Smythen. Viime vuonna kanadalainen vei joukkueensa (Bryzkalovin tukemana toki) loppuun asti. Kokemusta tärkeiden otteluiden voittamisesta siis löytyy. Lisäksi Giguerella on paha taipumus olla hyvänä päivänä aivan maaginen ja saada vastustajan hyökkääjät epätoivoon. Vastapuolella on edelleenkin jonkinlaista playoff-luuserin viittaa kantava Marty Turco, jonka ainoa ottelusarjavoitto on vuodelta 2003. Viime vuonna upeat otteet kolmella nollapelillä Vancouver-sarjassa tukkivat monen epäilijän suut, mutta yhtä kaikki; Canucks meni siitä huolimatta jatkoon seitsemännen ottelun jälkeen. Etu Ducksille.
Puolustus
Mikä tahansa puolustus, johon on heittää kolmikko Pronger, Niedermayer & Schneider, on vahvempi kuin vastustajan puolustus. Piste. Kolmikko pystyy dominoimaan ylivoimaa, kiekot lähtevät avauksista lapaan ja puolustuksellisestikin he ovat äärettömän kovia ja vahvoja. Myöskään Beauchemin ja O'Donnell eivät ole mitään turisteja. Ainoa heikkous, joka Anaheimin puolustuksessa on, on hermokontrolli. Mikäli Dallas-laiturit Ottin johdolla pystyvät piinaamaan esim. Prongeria ja O'Donnellia typeriin jäähyihin, Dallas on vahvoilla. Stars tulee antamaan huomattavasti tasoitusta, koska on erittäin epätodennäköistä, että Zubov pystyisi pelaamaan tässä ottelusarjassa. Jos edes koko keväänä. Zubovin jälkeen tehokkain pakki on ollut Stephane Robidas, mikä kertookin aika karua kieltä, vaikkakin Robidas on pelannut uransa selvästi parhaan kauden, samoin Niskanen on ollut aika ajoin uskomattoman hyvä. Rookie-kolmikko Fistric, Grossmann & Niskanen pääsevät haistelemaan ensimmäistä kertaa pudotuspelimaailmaa ja luultavasti päällimmäiseksi muistikuvaksi jää jättimäiset Ducks-laiturit painamassa täydellä höyryllä kohti päätykiekon perässä luistelevia junnupakkeja. Selvä etu Ducksille.
Hyökkäys
Molempien joukkueiden hyökkäyksestä löytyy taitoa ja maalintekovoimaa yllin kyllin: Ribeiro, Morrow, Lehtinen, Richards, Modano, Hagman, Miettinen & Eriksson tulevat vastaamaan Stars-hyökkäysten päättämisestä Ducksien vastaavien ollessa Getzlaf, Perry, Kunitz, Weight, Selänne ja Bertuzzi. Jos Dallasilla onkin hieman leveämpi rintama paperilla, on miinukseksi sanottava, että kolme viimeistä nimeä ovat pudotuspeleissä olleet tähän asti urallaan aivan yössä. Hagmanin on pelattava sydäntalven tasolla, Ribeiron on pystyttävä jatkamaan ovelia syöttöjään ja Morrow'n lyömään niitä maalin edestä sisään, mikäli Stars aikoo voittaa. Kokonaan kysymysmerkki on Brad Richards, joka on tunnetusti loistava pudotuspelipelaaja, mutta joka on ensimmäistä Stars-otteluaan lukuunottamatta ollut hieman vaisu. Samuel Påhlsson saanee jomman kumman ketjun varjostettavakseen, kun taas Dallasin pääasiallista puolustavaa ketjua johtanee Modano. Steve Ottin panosta ei voi liikaa painottaa. Mies pelasi uransa parhaan runkosarjan ja sai mm. Iginlan ja Thorntonin aika ajoin hulluuden partaalle ja ottamaan todella typeriä jäähyjä, kuten esim. viime sunnuntain ottelu osoitti. Eri asia on, saako Ott haluamaansa reaktiota pudotuspeleissä, jossa hermojen on pidettävä tiukemmin. Uskoisin, että viilipyttynä tunnetun Bertuzzin hän nyt ainakin saa kuumennettua. Getzlafin mukana Ducks joko elää tai kuolee. Iso sentteri on loistava pelimies, mutta kovin suuri on tasonpudotus kakkosketjuun, jos Weight siinä pelaa. Perry, Kunitz ja Selänne lyövät kyllä kiekot sisään, jos sentteri heitä pystyy ruokkimaan. Lievä etu Starsille.
Erikoistilanteet
Mikäli Dallas meinaa voittaa tämän ottelusarjan, sen on pelattava edelleen koko liigan parasta alivoimaa ja nostettava ylivoima sille tasolle, millä se oli, kun Zubov vielä oli kehissä. Ylivoimapelissä edelleen Ribeiron ja Richardsin oveluus on arvossa arvaamattomassa. Mikäli alivoima toimii, Stars pystyy pelaamaan omaan pelityyliinsä nähden yliaggressiivisesti ja haastamaan Ducks fyysisessä pelissä, mikä tietysti tarkoittaa myös, että roiskuu kun rapataan. Sama pätee Ducksiin. Jos joukkueen alivoima toimii, se pystyy käyttämään koko pelityylinsä mukaisen kovuuden hyödykseen ja silloin Stars on vaikeuksissa, mutta mikäli alivoima yhtään önkää, Dallas vie. Ylivoimaan sillä on heittää loistavat viivamiehet ja Selänteen one-timer. Tasaista.
Muuta kivaa ja jännää
Usealta Stars-pelaajalta vaaditaan oman tasonsa parantamista (Miettinen, Hagman, Eriksson, Turco) aikaisempiin playoff-suorituksiin nähden, usealta vaaditaan venymistä runkosarjaan nähden (Richards, Boucher, Modano) ja loppujen pitäisi pitää runkosarjan taso ennallaan. Kaikki eivät toteudu. Jotkut floppaa, jotkut parantaa. Tärkein henkilö, jonka mielestäni pitäisi parantaa, on valmentaja Dave Tippett. Mies on hyvä runkosarjavalmentaja, mutta pudotuspelimenestys puuttuu täysin ja ketjuarpajaiset joka pelin välissä ja pari kertaa pelin sisällä eivät voi olla sekoittamatta pakkaa. Etenkin, kun tuntuu että lottoaminen tapahtuu ilman logiikkaa. Pahimpana esimerkkinä muutaman kauden takainen Colorado-sarja, jonka ensimmäisessä hävityssä ottelussa Niko Kapanen teki Starsin ainokaisen maalin. Kapanen oli healthy scratch loppusarjan. Ducks-miehistöltä vaaditaan hermojen pitämistä. Jäähyparaatiin ei luulisi olevan varaa, vaikka Stars-ylivoimasta Zubov puuttuukin.
Mitä jää käteen?
Mikä erottaa realistin ja pessimistin? Realisti sanoo, että Ducks on ennakkosuosikki, mutta pessimisti sanoisi, ettei Dallasilla ole mitään mahiksia. Näin se ei ole. Dallasilla on hyvät mahdollisuudet, jos se pääsee pelaamaan omilla vahvuuksillaan (mm. yli- & alivoima). Starsin olisi hinnalla millä hyvänsä otettava ensimmäisestä ottelusta voitto. 1-1 tilanteessa Dallasiin saapuminen olisi henkisesti iso juttu. Jos tilanne on 0-2 siinä vaiheessa, alkaa "joko taas" -epäusko ja lamaannus. Onnistumisia olisi pakko saada heti alusta lähtien.
Dallas-fanin veikkaus: Ducks 1 - Stars 4
Realistin veikkaus: Ducks 4 - Stars 2
Viimeksi muokattu: