Amerikanihme
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Laitetaanpa alulle tämänkin sarjan ketju, jollei muuten, niin omaksi "iloksi"
Vastakkain ovat siis kaksi Teemun entistä "pääseuraa". Tietääkseni tämä pari tapaa toisensa ensimmäistä kertaa NHL:n historiassa playoffeissa. Asetelmat ovat sellaiset, että Anaheimin Ankat jyräsivät NHL:n keulilla melkein koko kauden, ja hyytyivät lopussa sitten sen verran, että tippuivat President Trophy -kisasta, joka ei kuulemma olisi valmentaja Boudreauta voinut vähemmän kiinnostaa (siis tuo trophy). Winnipeg puolestaan pelaili koko kauden käsittääkseni aika tasaisen hyvin ja kiikkui mukana playoffs-kamppailussa loppuun asti, ja otti lopulta toisen Wild Card paikan mm. viime kauden mestarin, Los Angeles Kingsin, nokan edestä.
Runkosarjassa totuttuun tapaan Ryan Getzlaf johti joukkuettaan, joskin oli loukkaantuneena mm. pari peliä lopun tuntumassa poissa. Getzlaf oli pitkään taistelemassa melkein pistepörssinkin voitosta, mutta lopussa hyytyi ja tuli loukkaantumista tai muuta kiusaa sen verran, että hän putosi siitä taistelusta pois. Mutta hän on edelleen joukkueen ehdoton keulahahmo. (S)Corey Perry skoorasi jälleen kerran yli 30 maalin kauden, vaikka oli ajoittain täysin näkymätön. Ryhmään oli hankittu Ryan Kesler ennen kautta, joka aloittikin hyvin, hävisi sitten vähän kuvasta, mutta oli kuitenkin selvä vahvistus tälle joukkueelle. Puolustuksessa pari Beauchemin - Lindholm jatkoi oikeastaan siitä mihin viime vuotena jäi, ja oli koko kauden koossa ja ehdoton ykköspari. Sami Vatanen ja Cam Fowler olivat sitten hyökkäyspään kanuunat siniviivalta. Maalissa Frederik Andersen aloitti vahvasti, mutta otteen alkaessa lipsua John Gibson pääsi näyttämään osaamistaan, välillä häikäisevän hyvin, välillä taas vähän heikommin. Andersen kuitenkin kokeneempana aloittaa pleijarit (ja jotain pientä loukkaantumistakin on muka Gibsonilla nyt). Valmennuspuolella Bruce Boudreau jatkaa runkosarjamenestystään.
Kuten sanottu, Winnipeg näkyi olevan playoffs-vireessä lähes koko vuoden. Hyökkäyspäässä oli aina hauska seurata Evander Kanen tempauksia (lähinnä kaukalon ulkopuolella) hänen poistreidaamiseensa saakka, mutta joukkuetta on kannatellut kuitenkin ketju Andrew Ladd - Bryan Little - Blake Wheeler. Ajoittain hyvää taustatukea tulee sitten Mark Scheifelelta. Puolustuksessa lähes kaikki kaikessa taitaa olla Dustin "Big Buff" Byfuglien, joka siirtyi kauden vanhetessa ja puolustuksen loukkaantumisten takia takaisin puolustajaksi. Fyysinen pelityyli yhdistettynä taitoon tuo tulosta ja pitää vastustajat kurissa. Taustatukea sitten tulee Trade Deadlinella tulleesta Tyler Myersista ja nuoresta Jakob Troubasta, ja pitäähän jokaisella kunnon NHL-joukkueella olla oma svedu-puolustajansa, Winnipegillä se on Toby Enström. Maalissa Winnipegillä on sitten kaksipäinen monsteri Ondrej Pavelec - Michael Hutcinson, jotka ovat vuorotellen loistaneet. Pleijareihin lähdetään kuitenkin Pavelecin avulla. Valmennuksessa on sitten ryhtiä joukkueen pelaamiseen tuonut hienoa työtä tehnyt Paul Maurice.
Sarjan ratkaisijatekijät ovat Ducksien puolelta 1) tähtien syttyminen. Jolleivat Getzlaf ja Perry sekä Kesler ole todella kiinnostuneita pelaamisesta, on Ankkojen rantapalloilun aika hyvinkin nopeasti, 2) ketjujen vakiintuminen. BB tykkää pelata ketjulottoa, mutta sellainen tuskin enää pleijareissa tuo haluttua tulosta. Kaiken pitäisi nyt olla valmiina ja lotot pelattu, mutta onko tilanne näin? 3) yllätys, yllätys, maalivahtipeli. Andersen/Gibson ovat ajoittain olleet loistavia, mutta toisaalta taas on tullut vähän liikaa suvantojaksoja. Jos esim. Andersen pystyy pelaamaan jatkuvasti alkukauden tasollaan, niin Duckseilla on hyvät saumat jatkoon.
Sarjan ratkaisijatekijöiden Winnipegin puolelta uskon olevan 1) Dustin Byfuglien. Jos Big Buff pystyy pelaamaan fyysisesti koko ajan ja saa tehoja mukaan pisteiden muodossa, niin Anaheim on tutisemassa. 2) maalivahtipeli. Pavelec on edellisinä kausina ollut aikamoinen Hoover ajoittain. Pystyykö hän pelaamaan kiitettävästi pleijareissa? 3) Nostaisin tähän fanaattisen kotiyleisön, joka tuo kentälle varmaan sen "kuudennen kenttäpelaajan" kotimatseissa. Anaheim voi olla ihmeissään, kun joutuu aika hiljaisen kotihallinsa ulkopuolella varmasti kauan playoffeja odotelleen hullaantuneen kanadalaisyleisön syliin Winnipegissä. Jos Jetsit jollain tavalla onnistuvat voiton napsimaan Anaheimissa, ovat Ankat kovan paikan edessä.
Loukkaantumiskatsaus: Duckseilla on Nate Thompsonilla ja John Gibsonilla ainakin jotain pientä pipiä. Winnipegillä on vissiin Matthieu Perrault ainakin saikulla.
En jaksa pistepörssin kärkinimiä sen tarkemmin tilastoida tähän, jokainen löytää ne netistä hetkessä. Kai ne kovimmat pistesiepot tulivat jo edellä lueteltua. Sarja alkaa siis torstaina 19.30 Anaheimin aikaa (Suomessa on vierähtänyt jo perjantaiaamun puolelle) ja siitä jatketaan joka toinen päivä sitten kunnes toisella joukkueella on neljä voittoa koossa. Tiukkaa sarjaa odotellessa...
Vastakkain ovat siis kaksi Teemun entistä "pääseuraa". Tietääkseni tämä pari tapaa toisensa ensimmäistä kertaa NHL:n historiassa playoffeissa. Asetelmat ovat sellaiset, että Anaheimin Ankat jyräsivät NHL:n keulilla melkein koko kauden, ja hyytyivät lopussa sitten sen verran, että tippuivat President Trophy -kisasta, joka ei kuulemma olisi valmentaja Boudreauta voinut vähemmän kiinnostaa (siis tuo trophy). Winnipeg puolestaan pelaili koko kauden käsittääkseni aika tasaisen hyvin ja kiikkui mukana playoffs-kamppailussa loppuun asti, ja otti lopulta toisen Wild Card paikan mm. viime kauden mestarin, Los Angeles Kingsin, nokan edestä.
Runkosarjassa totuttuun tapaan Ryan Getzlaf johti joukkuettaan, joskin oli loukkaantuneena mm. pari peliä lopun tuntumassa poissa. Getzlaf oli pitkään taistelemassa melkein pistepörssinkin voitosta, mutta lopussa hyytyi ja tuli loukkaantumista tai muuta kiusaa sen verran, että hän putosi siitä taistelusta pois. Mutta hän on edelleen joukkueen ehdoton keulahahmo. (S)Corey Perry skoorasi jälleen kerran yli 30 maalin kauden, vaikka oli ajoittain täysin näkymätön. Ryhmään oli hankittu Ryan Kesler ennen kautta, joka aloittikin hyvin, hävisi sitten vähän kuvasta, mutta oli kuitenkin selvä vahvistus tälle joukkueelle. Puolustuksessa pari Beauchemin - Lindholm jatkoi oikeastaan siitä mihin viime vuotena jäi, ja oli koko kauden koossa ja ehdoton ykköspari. Sami Vatanen ja Cam Fowler olivat sitten hyökkäyspään kanuunat siniviivalta. Maalissa Frederik Andersen aloitti vahvasti, mutta otteen alkaessa lipsua John Gibson pääsi näyttämään osaamistaan, välillä häikäisevän hyvin, välillä taas vähän heikommin. Andersen kuitenkin kokeneempana aloittaa pleijarit (ja jotain pientä loukkaantumistakin on muka Gibsonilla nyt). Valmennuspuolella Bruce Boudreau jatkaa runkosarjamenestystään.
Kuten sanottu, Winnipeg näkyi olevan playoffs-vireessä lähes koko vuoden. Hyökkäyspäässä oli aina hauska seurata Evander Kanen tempauksia (lähinnä kaukalon ulkopuolella) hänen poistreidaamiseensa saakka, mutta joukkuetta on kannatellut kuitenkin ketju Andrew Ladd - Bryan Little - Blake Wheeler. Ajoittain hyvää taustatukea tulee sitten Mark Scheifelelta. Puolustuksessa lähes kaikki kaikessa taitaa olla Dustin "Big Buff" Byfuglien, joka siirtyi kauden vanhetessa ja puolustuksen loukkaantumisten takia takaisin puolustajaksi. Fyysinen pelityyli yhdistettynä taitoon tuo tulosta ja pitää vastustajat kurissa. Taustatukea sitten tulee Trade Deadlinella tulleesta Tyler Myersista ja nuoresta Jakob Troubasta, ja pitäähän jokaisella kunnon NHL-joukkueella olla oma svedu-puolustajansa, Winnipegillä se on Toby Enström. Maalissa Winnipegillä on sitten kaksipäinen monsteri Ondrej Pavelec - Michael Hutcinson, jotka ovat vuorotellen loistaneet. Pleijareihin lähdetään kuitenkin Pavelecin avulla. Valmennuksessa on sitten ryhtiä joukkueen pelaamiseen tuonut hienoa työtä tehnyt Paul Maurice.
Sarjan ratkaisijatekijät ovat Ducksien puolelta 1) tähtien syttyminen. Jolleivat Getzlaf ja Perry sekä Kesler ole todella kiinnostuneita pelaamisesta, on Ankkojen rantapalloilun aika hyvinkin nopeasti, 2) ketjujen vakiintuminen. BB tykkää pelata ketjulottoa, mutta sellainen tuskin enää pleijareissa tuo haluttua tulosta. Kaiken pitäisi nyt olla valmiina ja lotot pelattu, mutta onko tilanne näin? 3) yllätys, yllätys, maalivahtipeli. Andersen/Gibson ovat ajoittain olleet loistavia, mutta toisaalta taas on tullut vähän liikaa suvantojaksoja. Jos esim. Andersen pystyy pelaamaan jatkuvasti alkukauden tasollaan, niin Duckseilla on hyvät saumat jatkoon.
Sarjan ratkaisijatekijöiden Winnipegin puolelta uskon olevan 1) Dustin Byfuglien. Jos Big Buff pystyy pelaamaan fyysisesti koko ajan ja saa tehoja mukaan pisteiden muodossa, niin Anaheim on tutisemassa. 2) maalivahtipeli. Pavelec on edellisinä kausina ollut aikamoinen Hoover ajoittain. Pystyykö hän pelaamaan kiitettävästi pleijareissa? 3) Nostaisin tähän fanaattisen kotiyleisön, joka tuo kentälle varmaan sen "kuudennen kenttäpelaajan" kotimatseissa. Anaheim voi olla ihmeissään, kun joutuu aika hiljaisen kotihallinsa ulkopuolella varmasti kauan playoffeja odotelleen hullaantuneen kanadalaisyleisön syliin Winnipegissä. Jos Jetsit jollain tavalla onnistuvat voiton napsimaan Anaheimissa, ovat Ankat kovan paikan edessä.
Loukkaantumiskatsaus: Duckseilla on Nate Thompsonilla ja John Gibsonilla ainakin jotain pientä pipiä. Winnipegillä on vissiin Matthieu Perrault ainakin saikulla.
En jaksa pistepörssin kärkinimiä sen tarkemmin tilastoida tähän, jokainen löytää ne netistä hetkessä. Kai ne kovimmat pistesiepot tulivat jo edellä lueteltua. Sarja alkaa siis torstaina 19.30 Anaheimin aikaa (Suomessa on vierähtänyt jo perjantaiaamun puolelle) ja siitä jatketaan joka toinen päivä sitten kunnes toisella joukkueella on neljä voittoa koossa. Tiukkaa sarjaa odotellessa...
Viimeksi muokattu: