Anaheim Ducks - virallinen Stanley Cup juhla fanien kanssa
Eilen lauantaina oli sitten virallinen Stanley Cup juhla fanien kanssa Honda Centerin pääsisäänkäynnin edustalla. Paikalla faneja arvioiden mukaan noin 15 000. Juhla alkoi 18.30 erinäisillä bändin esityksillä (jotka oli nimetty eri kohteiden mukaan, esim. Chris Prongerille omistettiin yksi kappale, yksi Ottawan Senaattoreille, jne.). Pitkän odotuksen jälkeen näytettiin isoilta screeneiltä joka play-offs kierroksen Ankkojen kohokohdat. Sitten vihdoin ja viimein saapui suurin osa joukkueesta paikalle kaksikerroksisen avobussin katolla seisten ja ihmisille heilutellen. Bussi oli kuvioitu ja merkattu Stanley Cup tunnuksin. Bussin tultua parkkipaikan viereen, ylhäällä leijaili helikopteri joka veti kierroksen pari läheltä fanilauman päältä, ja lopulta laskeutui parkkipaikan viereiselle sisäänpääsytielle. Helikopterista tuli ulos Scott Niedermayer ja Rob Niedermayer kannun kera, ja Chris Pronger, joka taisi kantaa Conn Smythe pokaalia, jos nyt oikein näin. Kaverit alkoivat kävellä punaista mattoa pitkin kohti muuta joukkuetta, joka sitten purkautui bussista, tuli ulos, ja mattoa pitkin koko joukkue pokaaleineen jatkoi pääsisäänkäynnin eteen rakennetulle "lavalle".
Sitten oli puheiden aika. Puheita pitivät mm. Anaheimin pormestari, ankkojen GM Brian Burke, omistaja Henry Samueli, muutamia pelaajia haastateltiin Brian Haywardin (joka oli tilaisuuden juontaja) toimesta, mm. Teemua. Sain taas sellaisen käsityksen Teemun puheista, että eläkkeellemeno on todennäköistä, mutta uskon, että Teemu vilpittömästi kuuntelee itseään vähän aikaa ja katsoo, onko nälkää vielä jäljellä, ja tekee päätöksen sitten. Kansa tietenkin huusi "one more year" kuorossa. Kivana yllätyksenä paikalla yhtenä puhujana oli Iso-Arska, Kalifornian kuvernööri Schwarzenegger, joka vitsaili, että Ankat ekoissa otteluissa Ottawaa vastaan sanoivat "I'll be back", "I'll be back", "I'll be back", ja sitten viimeisessä matsissa "Hasta la vista, baby!".
Teemu näytti vähän siltä kuin olisi juhlinut pari päivää, vähän oli naama näivettyneen näköinen. Kaiken päätti sitten "We are the Champions" kappale ja konfetin lentäessä ja ilotulitteiden paukkuessa joukkue alkoi lähteä pois lavalta. Tunnelma juhlissa jäi vähän vaisuksi ainakin omalta kohdaltani, eihän se ollut samaa kuin pojan juhliminen Turussa, mutta olipahan taas mielenkiintoinen kokemus.