Aina väliajoin pullahtaa esiin tuo kysymys katsomossa istuvasta tuomarista. Samoin voidaan miettiä sitä, että eikö nykytekniikalla olisi hyvin helppo seurata tietokoneen ja sopivien kiekossa ja pelaajien varusteissa olevien sensoreiden avulla, syntyykö paitsio tai pitkä kiekko, tai oliko kiekko maalissa.
Kyse onkin enemmän siitä, muutetaanko uudistuksella pelin luonnetta liikaa. Tuomari on osa peliä. Olisihan pelin katsominen paljon mukavampaa, jos ei kertaakaan tarvitsisi menettää hermojaan katsomossa, eikä tulla pelin jälkeen Jatkoaikaan huutamaan, miten paljon ottaa varteen kun se maali hylättiin. Varsinkin, kun viime vuosina ovat lippujenkin hinnat nousseet.
Tuomarien suoritustasoa voidaan kyllä parantaa. Se ei edes vaadi ihmeitä. Sellaisten olosuhteiden takaaminen, joissa tuomarina toimiva pystyy pyhittämään pelipäivän pelkästään ottelua varten, ja saa tehdä oman työnsä ilman turhanpäiväistä häirintää, erätauoilla ulkopuolisten tuomarien pukukoppiin marssimista, ja jatkuvaa henkistä alas painamista, ei maksa 15 000 markkaa kuussa per viirupaita ynnä sivukulut.
Tuomareiden työ paranee, kun heidän tuomitsemansa joukko jääkiekkoilun ammattilaisia alkaa kohdella myös tuomareita ammattilaisina. Yleisön ja lehdistön hampaista seeprat eivät koskaan tule pääsemään, mutta sen apinajoukon huutelun merkitys pääsarjatason tuomarin vihellyksiin on paljon pienempi kuin mitä jäällä esiintyvien joukkueiden muutaman taustavaikuttajan pätemisellä, ja jopa lehtien haastatteluissa jäällä olleita tuomareita julkisesti arvostelevilla tuomaritarkkailijoilla on. Aitiosta tauon ajaksi kuselle lähteneestä ja lopulta jäähallin pukuhuoneen käytävälle päätyneestä humalaisesta jääkiekkomogulista, ja huutelusta "v***u mä soitan kaks puhelua ja sä et tuomitse enää koskaan" ei juurikaan puhuta, kun aamun lehdessä ihmetellään, miten sen puusilmän mopo lähtikin kolmannen erän alussa taas kerran käsistä.
Ei tuomarin tarvitse selitellä päätöksiään julkisesti. Joku esitti, että lehdistötilaisuudessa tuomarin pitäisi olla läsnä. Miksei lehdistötilaisuuteen raahata hikistä hyökkääjää kertomaan, miksei osunut maaliin vaan tolppaan? Tai veskaria kuulemaan kysymyksiä siitä, miten se ylämummo jäi niin auki - tai ulkomaalaista vastaamaan kysymykseen, minkä takia ei luistelu oikein maita ja onko jo sopimus taskussa ensi kaudeksi - toisaalle.
Ammattilaisuus lähtee asenteesta. Toisena tulee työehtosopimuksen viilaaminen sellaiseksi, että tuomarin ammatti kannattaa kokopäivätoimisena, ympärivuotisena uravaihtoehtona koko elämäksi. Kolmantena on kehittymis- ja harjoittelumahdollisuuksien takaaminen, jotta tuomaritoimintaa voidaan viedä eteen päin kokonaisuutena. Vasta, kun nuo kaikki kolme osatekijää ovat kunnossa, voidaan odottaa liigatuomareiden pystyvän vastaamaan ilmaan heitettyihin vaatimuksiin. Eri asia onkin se, kuka tuon lystin rahoittaa. Lipun hinta yhä vain ylös päin, mutta eihän sitten peleissä ole viimeistäkään tunnelman ripettä, kun ei voi edes tuomaria kohti sylkeä.
Tuomarilla on täydellinen käskyvalta, ja kaikissa erimielisyystapauksissa hänen päätöksensä on lopullinen. Se on olennainen osa jääkiekon sääntöjä, ja siten olennainen osa jääkiekkoa.