TheAnimal:
''Alpon kohdalla kuten kaikkien muidenkin ammattivalmentajien kohdalla tulokset puhukoon puolestaan tai vastaan kauden päätteeksi. Kokonaisuus ratkaisee asian. Yhtenä osatekijänä taatusti on se miten nuoret pelaajat ovat kehittyneet, mutta yhtälailla myös se onko kyetty pelaamaan perinteistä IFK-kiekkoa vai ei.''
Luulisi Apon aseman olevan pitkälti pleijaripaikasta riippuvainen. IFKn pelityyli on muuttunut poispäin seuralle ominaisesta ja jos se johtaa jo toisen kerran pleijareista tippumiseen, on todella vaikea nähdä hänen jatkavan sopimuksensa loppuun. Jos Apo nauttii tällä hetkellä hallituksen luottamuksesta, nähdään vastaus, kuten viittasit, kauden päättyessä.
Jotain tälle joukkueelle joukkueelle olisi tehtävä heti. Jos hallituksen vastaus ei ole valmentajan vaihtaminen, tulee sytyke, tekemisen palo, loytää joukkueen sisältä. Minusta vain on vaikea nähdä, yli neljänkymmenen kauden pelin perusteella, sellainen sisäinen päätös ilman henkilövaihdoksia, mikä johtaisi tekemisen olennaiseen parantumiseen. Nykytyyliä ja pelaamista on tehty koko kulunut kausi, miksi se ei jatkuisi jäljellä olevissa kolmessatoista pelissä. Voin vain toivoa, että jengissä olisi pidetty 'verta pakkiin' -tyyppiset palaverit tahdin muuttamseksi. Valitettavasti epäilen toisin.
''Hallitus kantaa vastuun Mälkiän potkuista, mutta ajattelemisen aihetta on taatusti myös heilläkin, jotka olivat äänekkäästi vaatimassa Heikille potkuja.''
Mahtaako Mälkiän 'ennenaikaisilla' potkuilla olla hidastava vaikutus myös uskalluksessa Apelle kesken sopimuskauden mahdollisesti annettaville potkuille, vaikka olisi huomattu tekemisen olevan tällä hetkellä vääränlaista? Mahdanko vain kuvitella, että ylimmässäkin johdossa on 'ei me nyt voida joka vuosi kengittää päävalmentajaa' -tyyppistä ajattelua? Mikäli tekeminen nähdään vääränlaiseksi, edellä mainitun verhon taakse ei pitäisi mennä. Väärä valmentaja on hiton paljon vaarallisempi, kuin väärä pelaaja.
Toisaalta, ja vain toisaalta, ei voi kuin ihailla Apen ja Harrin rauhallisuutta tällaisen tilanteen edessä. Penkkiurheilijalle ei juuri valoa tekemisen korjaantumiseksi näy, mutta hemmot ovat seestyneitä viilipyttyjä. Onko se tunteiden palon puutetta vai tietoista luottamusta omaan tekemiseen, jää nähtäväksi. Satuin olemaan Tepsi-pelissä VIPissä, jossa haastateltiin Rindelliä IFKn edustajana. Tyylilleen uskollisena Harri vaikutti kovin kovin luottavaiselta tekemiseen eikä äänen volume-taso, eikä sanavalinnat muuttuneet miksikään keskitien kommentoinnista. Särmää ei ollut, kaikki vaikutti olevan levollisen hyvin.
Yksi eniten huolestuttavista piirteistä on tällä kaudella ollut kaikkia menneitä otteluita ajatellen suorituksen ailahtelevuus, sekä kokonaisuutena, että otteluiden ja erien sisällä. Edellä mainittu ei juuri lisää luottamusta, että loppukaudeksi tarvittava pysyvä muutos tapahtuisi vain keskenään niin päättämällä. Suomeksi: tsägällä on menty liikaa.
On totta, että varsinaisten johtopäätösten ja muutosten tekemisen aika on kauden loputtua, joskin silloin se on ilman kauden aikana annettua kritiikkiä ja arvostelua pelkkää jälkiviisautta. Silloin on liikkeellä mm. -mitä mä sanoin-miehet.
