Alpo Suhonen on luonut kansainvälisestikin ajatellen uskomattoman pitkän valmentajauran, jonka suurimpana kohokohtana on toimiminen NHL:n Chicagon Blackhawksin päävalmentajana. Sitä ennen Alpo ehti kerätä arvostusta Toronto Maple Leafsin apuvalmentajana. Suomessa kiinnostuttiin Alposta, media paijasi Apea ja suuri yleisö oli ylpeä suomalaisesta pioneerista, joka raivaa tietä Atlantin takana uusille Eurooppalaisvalmentajille.
Alpolla on myös toisenlainen tausta, josta monet jaksavat olla kaunaisia. Jokerien päävalmentajana Alpo epäonnistui surkeasti, eikä joukkue ollut pääsemässä edes pudotuspeleihin. Valmentajavaihdon innoittama joukkue juhli kuitenkin keväällä mestaruutta. Suomen maajoukkueen päävalmentajana Alpo keräsi kyseenalaista mainetta päätettyään tehtävänsä juuri ennen MM-kisoja. Liittoon päin Alpon suhteet eivät ole edelleenkään hyvät, eivätkä ole niin kauan kuin Kalervo Kummola vaikuttaa siellä.
Jostain syystä humaaniksi luonnehdittu Alpo on luonteeltaan riidanhaastaja. Hänellä on kummallinen tarve yrittää vaikuttaa kaikkeen ja ottaa kantaa asiaan kuin asiaan. Alpo on kieltämättä sivistynyt mies, mutta perusluonteeltaan hän lienee äärimmäisen laiska tai ainakin liian mukavuudenhaluinen ottaakseen monistakaan asioista selvää. Lausuntoja Alpo jakelee hyvinkin innokkaasti - tosin nykyään niistä asioista, joista häneltä ei mitään kysytä. Alpon avatessa suunsa, kuulija tietää jo valmiiksi asennoitua negatiiviseen sävyyn. Erityisen tyypilliseksi Apen tyyliksi on tullut syyttävä ja samalla kauhisteleva tyyli.
Mikä tässä kaikessa kiristää minun otsani ympäri solmittua hikinauhaa? Ensinnäkin: Alpon valitukset menevät aina typeryyden piikkiin, koska hän toimii alalla, jota hän ei tällä hetkellä kestä. Alpo ei sano mitään hyvää muista toimijoista, eikä toisaalta pahaa itsestään. Hänen kritiikkinsä on täysin kritiikitöntä ja usein vailla kenenkään muun tukea. Kaiken lisäksi Ape ei ole tällä hetkellä asemassa, josta käsin hän voisi uskottavasti vaikuttaa suomalaisen jääkiekon kehitykseen muuten kuin oman joukkueensa peliä kehittämällä. Hifkin valmentajana toimivalla Alpolla voidaan aina nähdä oma lehmä ojassa. Chicagon valmentajana toimivalla Alpolla ei tätä ongelmaa ollut.
Me tarvitsemme ehdottomasti auktoriteetin omaavia kiekkoihmisiä, jotka kantavat huolta lajista. Heidän on kuitenkin oltava jollain tavalla riippumattomassa asemassa. Alpon rohkeus sanoa asioita olisi hyvä tällaisella vaikuttajalla, mutta toivon mukaan kukaan ei ota mallia Apen innosta lausua ajatuksensa asiasta kuin asiasta. Ja toivottavasti todelliset vaikuttajat jaksavat nähdä sen paskan alla loistavan timantinkin, eikä vain sitä paskaa. Toivottavasti meidän vaikuttajamme jaksaisivat miettiä asioita myös hetken.
Toisekseen. Alpo on itse syönyt uskottavuutensa. Hän on käynyt jo Summasen, Heikkilän, Rautakorven ja Alatalon "kimppuun". Kaikki nämä ovat nuoren polven tekijöitä, mutta Apen käytös heitä kohtaan on ollut halveksuttavaa. Pelkkä ikä ja kokemus eivät tuo auktoriteettia, tekojen Ape ei ole koskaan antanut puhua puolestaan. Jatkuvalla ruikuttamisellaan Ape on tehnyt itsestään kiekkoväen silmissä pellen. Alpo on kaivanut itsellensä kuopan, johon hän alusta asti ollut vieläpä valmis hyppäämään. Ei hänellä ole mitään motivaatiota pedata itselleen uusia mahdollisuuksia valmentajana. Sillä saralla hänen uramonttunsa on jo pohjassa.
Sinällään sääli, että turhaantunut ja kyyninen Alpo vie itse itseltään uskottavuuden, sillä asioihin perehtynyt ja kunnioitusta nauttiva Ape olisi ollut juuri sellainen henkilö, jolla olisi ollut oikeasti mahdollisuus vaikuttaa suomalaiseen jääkiekkoon. Liekö Apella edes todellista halua vaikuttaa mihinkään, kun hän on vienyt sen mahdollisuuden itseltään naurettavalla toiminnallaan? Alpon vaikutusalueet ovat tulevaisuudessa Suvi Lindenin kaltaisissa henkilöissä. Muuta auktoriteettia ei enää ole.
Kanadassa kaikki on paremmin ja siellä kiekko on todellista kiekkoa. Eikä siellä ole Apea...
Alpolla on myös toisenlainen tausta, josta monet jaksavat olla kaunaisia. Jokerien päävalmentajana Alpo epäonnistui surkeasti, eikä joukkue ollut pääsemässä edes pudotuspeleihin. Valmentajavaihdon innoittama joukkue juhli kuitenkin keväällä mestaruutta. Suomen maajoukkueen päävalmentajana Alpo keräsi kyseenalaista mainetta päätettyään tehtävänsä juuri ennen MM-kisoja. Liittoon päin Alpon suhteet eivät ole edelleenkään hyvät, eivätkä ole niin kauan kuin Kalervo Kummola vaikuttaa siellä.
Jostain syystä humaaniksi luonnehdittu Alpo on luonteeltaan riidanhaastaja. Hänellä on kummallinen tarve yrittää vaikuttaa kaikkeen ja ottaa kantaa asiaan kuin asiaan. Alpo on kieltämättä sivistynyt mies, mutta perusluonteeltaan hän lienee äärimmäisen laiska tai ainakin liian mukavuudenhaluinen ottaakseen monistakaan asioista selvää. Lausuntoja Alpo jakelee hyvinkin innokkaasti - tosin nykyään niistä asioista, joista häneltä ei mitään kysytä. Alpon avatessa suunsa, kuulija tietää jo valmiiksi asennoitua negatiiviseen sävyyn. Erityisen tyypilliseksi Apen tyyliksi on tullut syyttävä ja samalla kauhisteleva tyyli.
Mikä tässä kaikessa kiristää minun otsani ympäri solmittua hikinauhaa? Ensinnäkin: Alpon valitukset menevät aina typeryyden piikkiin, koska hän toimii alalla, jota hän ei tällä hetkellä kestä. Alpo ei sano mitään hyvää muista toimijoista, eikä toisaalta pahaa itsestään. Hänen kritiikkinsä on täysin kritiikitöntä ja usein vailla kenenkään muun tukea. Kaiken lisäksi Ape ei ole tällä hetkellä asemassa, josta käsin hän voisi uskottavasti vaikuttaa suomalaisen jääkiekon kehitykseen muuten kuin oman joukkueensa peliä kehittämällä. Hifkin valmentajana toimivalla Alpolla voidaan aina nähdä oma lehmä ojassa. Chicagon valmentajana toimivalla Alpolla ei tätä ongelmaa ollut.
Me tarvitsemme ehdottomasti auktoriteetin omaavia kiekkoihmisiä, jotka kantavat huolta lajista. Heidän on kuitenkin oltava jollain tavalla riippumattomassa asemassa. Alpon rohkeus sanoa asioita olisi hyvä tällaisella vaikuttajalla, mutta toivon mukaan kukaan ei ota mallia Apen innosta lausua ajatuksensa asiasta kuin asiasta. Ja toivottavasti todelliset vaikuttajat jaksavat nähdä sen paskan alla loistavan timantinkin, eikä vain sitä paskaa. Toivottavasti meidän vaikuttajamme jaksaisivat miettiä asioita myös hetken.
Toisekseen. Alpo on itse syönyt uskottavuutensa. Hän on käynyt jo Summasen, Heikkilän, Rautakorven ja Alatalon "kimppuun". Kaikki nämä ovat nuoren polven tekijöitä, mutta Apen käytös heitä kohtaan on ollut halveksuttavaa. Pelkkä ikä ja kokemus eivät tuo auktoriteettia, tekojen Ape ei ole koskaan antanut puhua puolestaan. Jatkuvalla ruikuttamisellaan Ape on tehnyt itsestään kiekkoväen silmissä pellen. Alpo on kaivanut itsellensä kuopan, johon hän alusta asti ollut vieläpä valmis hyppäämään. Ei hänellä ole mitään motivaatiota pedata itselleen uusia mahdollisuuksia valmentajana. Sillä saralla hänen uramonttunsa on jo pohjassa.
Sinällään sääli, että turhaantunut ja kyyninen Alpo vie itse itseltään uskottavuuden, sillä asioihin perehtynyt ja kunnioitusta nauttiva Ape olisi ollut juuri sellainen henkilö, jolla olisi ollut oikeasti mahdollisuus vaikuttaa suomalaiseen jääkiekkoon. Liekö Apella edes todellista halua vaikuttaa mihinkään, kun hän on vienyt sen mahdollisuuden itseltään naurettavalla toiminnallaan? Alpon vaikutusalueet ovat tulevaisuudessa Suvi Lindenin kaltaisissa henkilöissä. Muuta auktoriteettia ei enää ole.
Kanadassa kaikki on paremmin ja siellä kiekko on todellista kiekkoa. Eikä siellä ole Apea...