Vanhat totuudet kuten, koirat haukkuu ja karavaani kulkee, rahti on raakaa ja Porissa kiekkopomolla on syytä olla pellit selässä näyttävät pitävän edelleen paikkansa. Totta kai on helppoa arvostella kaikkea liikkuvaa, kun hommat eivät vain suju. Toisaalta, jos ajatellaan viisi-kuusi vuotta taaksepäin olevaa tilannetta, homma on aivan eri puitteissa, seura on taloudellisesti SM-liigan eliittiä, juniorityö puskee lupaavia pelimiehiä edustukseen, valmentajana on Jypin kakkosvalmentajan sijasta ensimmäinen eurooppalainen NHL:n päävalmentaja, vanhoja pelimiehiä on saatu mukaan juniorivalmennukseen, valmentajia koulutetaan aktiivisesti liiton kurseilla takavuosiin verrattuna, ollaan saamassa jääolot suurinpiirtein säälliselle tasolle, jne.
Eli pitää nähdä metsää puilta, kaksi edellisistä kautta on sössitty muutamalla onnettomalla ratkaisulla kuralle, mutta nähdäkseni tällä hetkellä ollaan esimerkiksi viime kevään tilannetta huomattavasti edellä. Alpo on saamastaan kriitikistä huolimatta kuitenkin jääkiekkoammattilainen isolla A:lla erityisesti, jos verrataan viime keväänä ruorissa olleesseen Härkälään. Mielestäni nyt voidaan myös nähdä kaukalossa pelin parantuneen melkoisesti syksyn pimeistä illoista. Viime keväähän samaa hoettiin torin nurkilla absoluuttisena totuutena, mutta ainakaan minä en tätä ikinä kaukalossa nähnyt. Lisäksi viime kesän puuhastelu oli sen verran ainutkertaista, että en kertakaikkiaan voi uskoa, että sen tason alle voidaan enää millään mennä tai itse asiassa edes lähelle sitä tasoa. Edelleen ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että päästään suurinpiirtein terveellä joukkueella kesähommia tekemään ja uskonpa vielä Mavenkin kaukalossa häärivän täydellä teholla.
Näkisin, että oikeastaan joka tapauksessa Ässät tulee olemaan kaukalossa parempi kuin viime ja edellisellä kaudella. Pelaajarintamalla kaikkein tärkeintä olisi löytää muutama hyväliikkeinen puolustaja ja ykkössentteri, eli ei loppujen lopuksi puhuta kovin monesta miehestä. Masin jatkosta itsellä on myös huomattavasti positiivisempi käsitys kuin suurella osalla edellä kirjoittaneilla, mutta tuohan tässä tullaan näkemään.
Johtotroikasta itse kunnioitan suuresti Aholan Penaa. Rohkenen jopa väittää, että Penalla on jopa jonkinlaista näkemystä myös jääkiekosta, onhan hän aikaisemmin toiminut Kokkolan Hermeksen taustajoukoissa ja taisipa olla siellä vielä vuosina, jolloin Hermes keikkui Mestiksen kärkipäässä. Mutta se suurin viisaus on nimenomaan luottaa vielä ammattitaitoisempiin henkilöihin ja itse lähinnä koordinoida toimintaa, kuten johtajan pitää lähtökohtaisesti tehdäkin, sen sijaan, että itse säheltää siellä ja täällä. Niinikään Hirsimäki on mielestäni oman ruutunsa hoitanut vähintäänkin hyvin, samoin kun Hautamäen Samikin.
Omasta mielestäni nimenomaan Kari Takko on se henkilö, jonka toimintaa tässä pitää kritisoida, jos jonkun toiminnassa nyt suuria puutteita on ollut yleensä havaittavissa. Ensinnäkin Takon pitää tehdä itselleen selväksi onko hänellä Ässille aikaa vai ei? Puolivälissä ei voi olla. Toisekseen joukkueen rakennetta on mietittävä paljon enemmän kuin on tehty kahtena viime vuotena. Hopeakauden joukkue oli niin hyvin rakennettu, että itse asiassa kuvittelin pitkään juuri tämän olevan Takon vahvuus, mutta vastaavasti kahden viime kauden joukkueet ovat olleet jo lähtökohtaisesti niin tasapainottomia kokonaisuuksia, että olen kallistumassa sillä kannalle, että Takolla kävi vain satumainen onni ja yksittäisesti hankitut pelaajat muodostivat toimivan kokonaisuuden. Ikävä kyllä näin ei tule tapahtumaan todennäköisesti toista kertaa, vaan joukkueen rakennetta on analysoitava pitkään ja hartaasti ja sitten tehtävä muutama täsmähankinta ja jätettävä kaikki sellainen pois, joka vähänkin sotii kokonaisuutta vastaan. Olkoon se sitten fanien suosikki tai tutun agentin ikääntyvä luottopelaaja. Lisäksi Takon olisi myös pystyttävä hyväksymään rakentavaa kritiikkiä, eikä aina saisi todeta, että tehkää itse sitten paremmin. Totta on se, että Takon kautta Ässillä on kanavat valtavan pelaajamassan hyvin yksityiskohtaisiin scouttaustietoihin.
Toisaalta edelleen pitää muistaa jääkiekkobusineksen erikoisluonne muuhun liiketoimintaan nähden, tässä voitaisiin jopa soveltaa Juhani Tammisen mielestäni parasta sanontaa eli 90%:n keskittyminen on 50 % suoritus ja tämä voidaan peilata kiekkoon siten, että vaikka kaikki on paperilla kunnossa joukkue ei vain silti lennä. Loppupelissä maalit tekevät kuitenkin pelaajat, eivät toimiston kaverit, hallitus tai valmentaja. Ja kaikki joukkueet tarvitsevat aina hitusen onnea, esimerkiksi se Kärpät, jonka Ässät pudotti välierissä on ehkä kuitenkin se paperilla paras Kärpät. Ykkösmaalivahti vain putosi pois ja vittumainen vastustaja vei pohjoisen pojilta pelihalut.
Itseä viime aikoina on lähinnä harmittanut tämä jatkuva itkeminen asioiden vaikeudesta, se jos mikä on niin porilaista. Ei asiat siitä itkemällä miksikään muutu ja vaan niille pitää tehdä jotakin. Nyt työkaluja ja rahkeita on vähintään tyydyttävästi, joten vain prioriteetit kuntoon ja hommiin. Itse toivonkin, että nyt nähty on vain tietoista tehtyjen toimenpiteiden hyväksyttämistä yleisöllä ja taustalla toiminta jatkuu koko ajan.
