Joo, raumalaisille ei näköjään tämäkään ratkaisu kelvannut, mutta kyllä tässä on hyvät mahdollisuudet onnistua. Ensinnäkin suurin asia on se, että joukkueen tila on henkisesti katasrofaalinen. Ryhmä tarvitsee rauhoittajan ja tähän muottiin Ape sopii kuin nakki nukkuvan karhun persiiseen. Lisäksi kokemusta löytyy aina Ameriikoista asti, joten tältä osin en usko, että Apella menee sormi suuhun.
Ongelmat ovat siinä, että mikä on tämän hetken ote nykykiekkoon. Onko shokki liian suuri, kun suuri humanisti astuu hitsarikiekon tyyssijaan? No, kyllä Ape tietää mitä Porissa menestymiseen tarvitaan jääkiekon saralla. Ainakin pitäisi tietää. Fyysisyys on yksi alue, mikä askarruttaa. Kaikki puhuu täällä, että Ape kieltää taklaukset ja kovan pelin, mutta asia oikeasti noin?
Meriittilista tässä, poimittu Leijonatiedoista, Jääkiekkomuseon sivuilta:
aatelointinumero 149
aatelointivuosi 2004
synt. 17.6.1948 Valkeakoski
Valmentaja, hyökkääjä
Karhut 1965-1967
Ässät 1967-1969, 1970-1971
Jokerit 1969-1970
SM-sarja: 103. 25 + 13 = 38. 20
1 SM-kulta
A-maajoukkueen kakkosvalmentaja 1977
Nuorten maajoukkuevalmentaja
18-v EM-kulta 1978, 20-v MM-pronssi 1982
A-maajoukkueen valmentaja 1982-1986
EM-pronssi 1985
FoPS 1971-1978
SaiPa 1979-1981
HPK 1988-1989, 1997-1998
Jokerit 1993
HIFK 2002-2003
Ambri (SUI) 1978-1979
Zürich (SUI) 1986-1988, 1996-1997
Kloten (SUI) 1995-1996
2 Sveitsin mestaruutta
Moncton Hawks (AHL) 1989
Chigaco Wolves (IHL) 1997
Winnipeg Jetsin apuvalmentaja 1989-1990, 1992-1993
Toronto Maple Leafsin apuvalmentaja 1998-2000
Ensimmäinen eurooppalainen NHL-seuran päävalmentaja
Chigaco Blackhawks 2000-2001
Statsit ovat kyllä vakuuttavat, verrattuna edellisiin Ässäkoutseihin:)
Uskoisin, että pelaajat kunnioittavat Suhosta ja hän joukkuetta, niin että kymppisijan tavoittelu on realistinen lähtökohta loppukaudelle. Jos sitä ei tule, niin Suhosta on turha ristiinnaulita. Eilisen perusteella töitä taitaa olla liikaa kenelle vaan. Mutta ehdottomasti usko Ässien touhuihin sai lisäpontta tästä.