Malmö sitten nousi SHL:ään päättäen Kärppämäisen korpivaelluksen. Kärppiä divarissa ja ehkä jopa sitä edeltäneellä liiga-ajalla seuranneet tietävät varsin hyvin, miltä Malmössä tuntuu. Oulussa tiedetään hyvin myös miltä Leksandissa tuntuu, jos on ikää vähän enemmän. No eihän nykysukupolvi enään tiedä jääkiekon todellisista tunteista Suomessa mitään. Se, että häviää/voittaa liigakarsinnat on niin paljon tunteikkaampi juttu kuin voittaa/hävitä liigafinaalit. Minua vituttaa huolella tämä kermaperseily suomessa. Tänään alkaa semit Jypiä vastaan, eikä oikein jaksa kiinnostaa paskan vertaa.
Malmön nousu on mielestäni tämän kevään kovin juttu Ruotsi/Suomi akselilla. Toki se Karlskogan nousukin oli iso juttu, mutta, kun päätä takoo tiiliseinään monta vuotta ja jossain vaiheessa menee usko sen murtumiseen, niin on se vaan niin uskomatonta kun se viimein murtuukin. Ja se, että nousu tapahtuu oikein tekee siitä niin upeaa. Liigaseura kaatuu sevenissä. Arvoa ei himmennä se, että rahaa on pantu haisemaan Malmössäkin. Raha tuo mukanaan paineita,kuten teki Kärpillekin ja kuten on tehnyt Jokereille liigassa. Useasti on helpompi menestyä syrjässä ja olemalla hiljaa, kasaamalla joukkueet järkevästi ilman paineita. Tästä on esimerkkejä pilvin pimein.
On tietysti harmi, jos Leksand menee nurin, mutta mielestäni se kuuluu tähän. Joskus seuroja menee nurin ja that's it. Näin ei toki ole liigassa, jossa halutaan kaikkien (liigaseurojen) makoilevan silkkisissä lakanoissa luotettava turvamies ovea vartioimassa. Syytöksiltä vältytään, kun otetaan kaikki vähänkin mukaan kelpaavat kaverit mukaan. Samalla tapetaan jotain niin olennaista. Ainakin minulta se on vienyt intohimon Kärppien seuraamiseen ja herättänänyt intohimon vain siihen, että haluan boikotoida liigaa. Ilmaiseksi käytän hyväksi, mutta rahaa en halua sinne laittaa, mistä liiga saa osansa.