Hyvin epätyypilliset kisat Suomelta. Turnauspelaamisessa ei yleensä Suomi petä. Näissä kisoissa unohdettiin keskittyä siihen, että alku on tärkeä, jos neljä peliä pelataan. Se 3-0 Kanadaa vastaan oli ilmeisesti liikaa, tuli liian helpolla, napit auki takista ja sen jälkeen homma luisui mihin luisui. Aikaa korjauksille kun ei juuri ole, vaikka kuinka päättäisi pelata "paremmin". Käy usein päinvastoin. Sveitsi peli oli yksittäinen hyvä suoritus.
Paskat kisat ja itse aiheutettu. Kotkaniemen tyyppinen hyökkäyspelin velho, sellaista olisi tarvittu. Olisiko Kakko sitten ollut, sitä ei koskaan saada tietää.
Ehkä on hyvä välillä vähän rämpiäkin, ettei pääse liikaa ylpistymään. Ei Suomi ole sellainen pelaajahautomo, mitä mestaruudet antavat ehkä ymmärtää. Mutta ei myöskään niin huono, kuin muutamat kisat antavat ymmärtää. Kaikki tuntuu olevan edelleen mahdollista suuntaan ja toiseen, joukkuepelillä on iso vaikutus edelleen, miten Suomen käy.