+ puolella "effortilla"(tm) voitetut ottelut, 50 - 95 prosenttiyksikön suoritus riittää höntsäily-turnauksissa voittoon, miksi tehdä enemmän?
+ liiton ja maajoukkueen ylimmän johdon peli-ideologinen ja filosofinen muutos, jota voisi kuvata maksiimilla: "Winning isn't everything, it's the only thing".
+++ Mikko Koivu, ehkä Varsinais-Suomi ei häviäkään tyystin kiekkokartalta egoseuran ja varsin ei-sosialististen toverien piiputtaessa taustalla.
+ Kekäläinen ja Wallinheimo ovat olleet YLE:n erätaukokommentoinnissa selkeästi positiivisella puolella, Tami ja perinneteatterin kannattaja toisaalta hieman vähemmän, mutta kukapa sitä nyt luonteelleen mitään voisi?
- kannattajakulttuuri mennyt eteenpäin, mutta mihin suuntaan? Jakomäkeläinen teinix-itkeminen, hämäläis-raumalainen sikailuorientoinut katsomosta huutelu tai puolelle Suomelle tyypillinen selkään puukottelu ovat tulleet itse peliä tai sen objektiivista kommentoimista tärkeämmiksi! Onneksi kuitenkin Suomen pelit olleet varsin myöhään, eli osa avolaitoksista ja muista vastaavista hoitopaikoista on sulkenut asukeiltaan nettiyhteydet.
- valmennusjohdon peluuttaminen epäjohdonmukaista. Jos etukäteen Jutta suunnitteli lähes vallankumouksellisen innovaation, kahdeksan pakin rotaation, niin miksi siinä ei ole johdonmukaisesti pysytty?
- mentaalitaso joukkueen sisällä, osan pelaajista hakiessa itseään ja ajatuksiaan. Doug, do you magic!