Kaivetaan täältä jostain, arkistojen syövereistä ainoa Alice In Chainsia edes joltisenkin koskettava ketju.
Mielessäni kävi vain, että onkohan täällä nyt muita meitä, joille "grunge" oli jotain, mihin kannatti markat tuhlata? Vai ollaankos tässä nyt jo ajastamme jäljessä, seuraavien sukupolvien puhumallamukalauletunpaskan tai mulatinperseenhetkutuksellahyväksinimetynmukamusiikin nimiin vannovien pilkan kohteina? Ai, enkö muka pidä räppiä, hipitihopitia tai aarenbiitä musiikkina? No vittu en, karmeeta bashaa.
Jos nyt ketjun mukaan edetään, on ehdottomasti mainittava, että Seattlen poikien tavat tuolloin ennen muinoin olivat helvetin turmiollisia. Ok, Andrew Wood:n kuolema synnytti aikanaan jotain vielä parempaa. Mutta Staleyn lähtö oli karmiva osoitus väärien valintojen summasta...
Niin, syy ylöstuomiselle sikisi siten, että randomilla vetäessäni ämpärilistaa, pomppasi korviani sulostuttamaan Down In A Hole. Ei voi kuin ihmetellä, miten mies jolla oli tuollainen laulun lahja, hukkasi sen. Puhumattakaan siitä, miten hyvää musiikkia bändi itse sai aikaan kokonaisuutena. Jopa Cantrellin ääni kuulostaa hyvältä, jos sitä vain tukee itse Layne Staley, heidän stemmoista puhumattakaan.
Helevetti, tähän väliin otamme toisetkin. Tuosta lähtee Jar Of Flies vetämään. Sille.