Sanon Aleksis Ahlqvistille kiitos ja näkemiin, eikä oikeasti muistella pahalla. Yksi omituisimmista HIFK:n pitkäaikaiskiinnityksistä. Pelkäänpä, että koko ura valahti siihen, kun kaveri tulee vapaaehtoisesti vuosikausiksi hengailemaan HIFK:n vaihtopenkille / Mestikseen. Turha selitellä sen kummemmin. Allulla ei vaan ole riittävästi munaa eikä kunnianhimoa, muuten hän ei olisi tyytynyt moiseen.
Nupe, tuo mainio mies, kertoi kunnianhimon merkityksestä maalivahdin uralle näin, kun eräs toimittaja kysyi alkusyksystä, onko Pelicansin maalivahtitilanne nyt lukittu näihin kavereihin: "Mun joukkueen maalivahtitilannetta ei ole periaatteessa koskaan lukittu. Jos ovesta sisään kävelee kaveri, jolla on munaa sanoa, että mä oon parempi kuin teidän ykkösveskari, enkä lähde täältä yhtään minnekään, ennenkuin testaatte, niin tyhmähän mä olisin jos en edes kokeilisi. Kova luu tunkee itsensä esiin tavalla tai toisella, tää ei ole hiljaisen seinäruusun pelipaikka. Maalivahtipelissä pitää muistaa kaksi asiaa: 1) Ykkösmaalivahdin paikka ei ole koskaan kiveen hakattu 2) Sellaisia vetoja, joille maalivahti ei voinut mitään, ei ole vittu olemassakaan! Jokaisen kiekon voi saada kiinni, joka ainoan. En ole vielä kertaakaan nähnyt, että kiekko olisi mennyt maalivahdin läpi"