Ihan muuten ketään dissaamatta ja ottamatta sen enempää kantaa yksittäisten kommentoijien ajatusmaailmaan totean, että en pidä tästä nykyisestä poliittisesta asenneilmapiiristä, missä ”oman laidan” tyypit ovat automaattisesti oikeassa ja muut paitsi väärässä, myös kusipäitä, vihollisia ja idiootteja. Eli siis ns. Valavuorilaisesta ajattelusta, missä olet joko paras, kovin ja ultimaattisin ikinä missään tai sitten täysin kykenemätön ja surkea aasinpaska.
Tällainen ajattelu ei ole yhteiskunnallisesti kauhean hedelmällistä. Mulla ei ihan tulipunaisena vanhan liiton vassarinakaan ole mitään ongelmaa sanoa, että en pidä Johannes Yrttiahosta tippaakaan. Arhinmäestä en pidä poliitikkona, enkä ole vakuuttunut hänen osaamisestaan. Lisäksi Paavon olisi pitänyt erota apulaispormestarin virastaan graffitiperseilyn jälkeen. Pisteet annan siitä, että on aito urheilumies ja jaamme saman suosikkijengin. Vastaavasti pidän esimerkiksi Ben Zyskowiczia ja Alexander Stubbia älykkäinä ja osaavina poliitikkoina, jotka varmasti haluavat tehdä parhaansa Suomen eteen, vaikka ajattelevat politiikasta varsin eri tavalla, kuin minä.
Pidän täysin mahdollisena, että Valavuori olisi persujen listoilta ponnistanut eduskuntaan, mikäli olisi lähtenyt. Se taas tuntuu aivoja nyrjäyttävältä, kun muistetaan, miten puolue haluaa profiloitua lain ja järjestyksen kannattajaksi. Kai tämä kehitys vierähti tosissaan liikkeelle Trumpin vallattua republikaanipuolueen vuoden 2016 tienoilla. Silloin rasismista ja salaliittoöyhötyksestä, sekä mustavalkoisesta me vs. nuo-ajattelusta tehtiin Yhdysvalloissa salonkikelpoista. Mitä USA edellä, sitä Eurooppa perässä. Ja mitä Euroopassa tapahtuu, se tapahtuu väistämättä jossain kohtaa myös Suomessa.