Totuus on myös se, että Saarela tarvitsi Porissakin aikaa ja mahdollisuuksia yrittää uudelleen. Jälkiviisaus on aina parasta ja siksi vähän turhaa. Aika ei anna meidän tietää, annettiinko mahdollisuuksia kuinka paljon siksi, että materiaali on kolmatta kautta peräkkäin äärimmäisen kapea. Ei ollut vaihtoehtojakaan.
Tämän syksyn peleissä aluksi ei ollut mitään havaintoa sellaisesta Saarelasta, joka tuolla nyt painaa menemään. Pelivire parani hiljalleen kohti kisoja mentäessä, ja merkkejä onnistumisesta alkoi näkyä loppupuolella syksyä. Enkä tarkoita pelkkiä maaleja, vaan kokonaisvaltaista pelaamista.
Peliä edistäviä syöttöjä, karvauspelaamista, oikea-aikaisia ratkaisuja kaikkineen.