Heh heh, hyvä kysymys. Luuletteko, että olen odottanut ne paljon puhutut kahdeksan vuotta nukkuakseni onneni ohi? Sitäpaitsi, se yöllä katsominen tuo siihen omaa tunnelmaa, sitä "Karjala-henkeä", kun pysyttäytyy väkisin hereillä, vaikka väsy painaa päälle.
Tätä listaa kun noudatat, voit nauttia Suomen finaaliin menosta täysin rinnoin:
Kohta 1: Ruoka/Juoma
-Erittäin tärkeä osa viihtyvyyttä, joku sipsipussi ei tee kenenkään sixpacille pahaa. Jotain pientä suolaista, kovin paljon ei kannata syödä, silloin uni voi yllättää. Juomaksi kelpaa esim. limsa, vesi, tai mehu. Toki itsekin aion nauttia alkoholia, mutta vain kohtuudella, etten sammahda ratkaisuhetkillä.
Kohta 2: Hyvä seura
-Itse katson kaikki tärkeät pelit aina isän seurassa, mutta toki joku voi nauttia kavereiden kanssa seuraamisesta. Nyt on kuitenkin niin tärkeä peli, ja luultavasti tunteet senverran pinnassa, että on hyvä, kun on samaa verta vieressä. Toki tyttöystäväkin kelpaa, mutta vain kun hän on oikeasti jääkiekkohenkinen. Itse en kaipaisi viereeni tylsistynyttä naikkosta, joka jatkuvasti nalkuttaa, että "toihan on vaan peliä". Sensijaan pelin jälkeen, varsinkin jos Suomi voittaa, ja olen vielä tajuissani, aion kyllä mennä tytölleni "vierailulle";).
Kohta 3: Oikea tunnelma
-Illan voi hyvin aloittaa kahdeksan kieppeillä katsomalla Suomi-Ruotsi MM välierän vuodelta '99. Siitä voikin sitten jatkaa samojen maiden Naganon kohtaamisen kautta vuoden '95 MM-finaaliin. Jos olet pessimisti, voit katsoa vuosien '99 ja '01 MM-finaalit, jonka jälkeen onkin hyvä siirtyä KAK:iin(KaikkienAikojen Katastrofi), eli Suomi-Ruotsi otteluun vuodelta 2003. Jos taas jostain vehkeen syystä toivot USA:n voittoa, voit luonnollisesti kertailla edellistä WC:tä. Näin virittäydyt haluamaasi tunnelmaan.
Näillä neuvoilla pärjäät yön yli. Jännittävää Hockey Nightiä kaikille. Torilla tavataan.
Ps: Noppis, näytä niille mistä kana kusee:).
SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI!
SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI!
SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI!
SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI!SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI!
SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI!
SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI!
SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI!
SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI!SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI! SUOMI