Aikuiset miehet

[vilpertti]

Hei. Olen nuori mies, opiskelija lappeen Rannasta. Edellisinä päivinä olen saanut kuulla, että edessä on joskus hamassa tulevaisuudessa aikuisuus, tuo mystillinen status johon kuuluu joistain nuoruuden rakkaista asioista luopuminen.

Erityisesti kaikki epähyödylliset harrastukset ovat tulilinjalla, koska aikuiset täyttävät aikansa ainoastaan hyötyilemällä. Mieleni lähes murtui miettiessäni kaikkia niitä huvin ja virkistyksen vuoksi harjoittamiani mielitekoja. Joutuisinko siis tulevaisuudessa pärjäämään ilman erinäisiä pelejä sekä mielikuvitusleikittelyjä, laskettelua, salibändyä, elokuvia, musiikkia ja diskotansseja? Tietokoneen kanssa näpertely ja sen ainainen päivittäminen sentään kuuluu todennäköisesti jotenkin löyhästi hyötytoimiin, sillä tietokone no myös työväline ja työväline on varmasti myös aikuisten maailmassa pidettävä ajanmukaisessa ja ehjässä kunnossa.

Haluaisinkin kysellä palstan aikuisilta miehiltä, saako hyödyttömiä harrastuksia harrastaa esimerkiksi kaapissa, piilossa muiden aikuisten tutkailevilta katseilta. Onhan se toki varmasti hieman hikistä puuhaa lasketella vaatekomerossa, mutta uusilla suksilla siihenkin mäkeen varmasti mahtuu yksi käännös. Vai olisiko aikuisilla salakerhoja, joissa otetaan mukaan salibändymailat ja lauotaan yläreppuja. Jos on, täältä saatte huonon veskan sitten kun minusta aikuinen tulee.

Missä iässä populaarikulttuurin kuluttaminen ei enää maistu aivoille? Kuuluuko kova naks, kun kytkin taipuu asennosta diskotanssi asentoon hyötyliikunta? Entä elokuvat, musiikki ja tietokonepelit, missä iässä nauttiminen näistä kulttuurihyödykkeistä muuttuu laittomaksi ja yhteisön naurunaiheeksi?

Kiteyttääkseni kysynkin, miten pitkään saan nauttia hyödyttömistä huveista ennen kuin joudun asettumaan aikuisuuden tylsään uomaan?

ONX KOKEMUXII OTTAKAA KANATAAA!!!?!!!!!!

 

[Metalwarrior]

Ainakin itseeni pätee lause: "Vanhenen, en aikuistu". Toki ympäristö pyrkii asettamaan tietyt käyttäytymisnormit, mutta itse haistatan niille peet. Tosin työpaikalla on käyttäydyttävä pahennusta herättämättä, mutta siviilissä pukeudun Iron Maiden-paitaan, pelaan Nhl2004:stä ja kuuntelen heviä.

 

[muaddib]

Viestin lähetti yellow
Tosin työpaikalla on käyttäydyttävä pahennusta herättämättä, mutta siviilissä pukeudun Iron Maiden-paitaan, pelaan Nhl2004:stä ja kuuntelen heviä.

Snif...nyyh... syleillään!

Juuri näin!

Toki aiheutan toisinaan pahennusta myös toimiston ohikulkijoissa huudattamalla W.A.S.Pia ja Mötley Crüe'tä täysillä iPodistani (HUOM! kaikilla lapsellisilla ihmisillä pitää olla iPod, maailmankaikkeuden ylivoimaisin mp3-soitin/siirtokovalevy/digikamerajatke, koska sehän on ihan turha ja hyödytön muussa kuin toimiessaan 40 GB siirtokovalevynä!)! Lisäisin tähän listaan vielä kaverin kersojen sekä omat LEGOt, nuo luovan ja henkisesti terveen lapsen minäkuvan rakenuspalikat!

Tuossa jo Herwoodin Näkijä Ego-Tunkin ketjussa varsin tyhjentävästi sekä epäilvesläisen menestyksekkäästi alustikin tätä aihetta - eiköhän kaikki asioiden kategorisointi lapsellisiin ja aikuismaisiin sekä niistä vaahtoaminen ole juuri yli-ja ali-ikäisten vi**umarkojen sekä tietty pissaliisojen heikon itsetunnon pönkitystä ja myöhäisen murrosiän mukanaan tuoman epävarmuuden mentaalihäivyttämistä.

muaddib

 

[Maple Leaf]

Olen joutunut selittämään monille kanssani samanikäisille mutta "aikuisille" ystävilleni ja sukulaisilleni sitä antaumuksellista hellyyttä, jota koen järjestellessäni ja hypistellessäni kokoelmiani (esimerkiksi levyt, kirjat, jääkiekkokortit, -paidat ja -esineet), tai sitä onnenkarjaisua, jonka päästän saadessani Toronton tai HIFK:n tekemään maalin NHL 2004 -pelissä.

Mies tarvitsee alueen, jolla saa toteuttaa poikamaista itseään vailla "järkeä". Matti Wuori sanoi NYT-liitteen haastattelussa viime perjantaina jotain tyyliin "suomalaiset haluaisivat Suomen olevan virasto". No, kelpaa se minullekin joissakin asioissa, mutta viraston ulkopuolella on oltava leikkikenttä, jonne on vapaa pääsy.

Taidanpa taas tänään järjestellä (lue: hypistellä ja ihastella) korttikokoelmaani.

 

[Tykki]

Toiset eivät aikuistu ikinä, sanotaan. Mutta mitä se aikuisuus sitten on?

Itselleni se tarkoittaa suurin piirtein sitä, että osaa ottaa vastuuta sekä itsestään että lähimmäisistään. Käytännön tasolla siis sitä, että huolehtii parhaansa mukaan koko perheen hyvinvoinnista ja toimii sen mukaisesti.

Nuorena kössinä sitä usein tekee juuri sitä, mikä on kivaa. Aikuisena tekee kaikkea kivaa silloin, kun siihen on aikaa ja mahdollisuuksia.

Viestin lähetti vilpertti
Kiteyttääkseni kysynkin, miten pitkään saan nauttia hyödyttömistä huveista ennen kuin joudun asettumaan aikuisuuden tylsään uomaan?

Ainakin niin kauan, kuin sinun ei tarvitse karsia huvituksiasi rahan tai ajan riittämättömyyden vuoksi. Veikkaan, että sitten kun sulla on asunto- ja autolainaa ynnä muksujen hoitomaksuja ja muita kuluja ja kun lapset ja vaimo odottavat työpäivän jälkeen osuuksiaan ajastasi, saattaa jonkinlaista karsintaa hyödyttömissä huvituksissasi tapahtua.

 

[teemu_s]

Viestin lähetti vilpertti
Haluaisinkin kysellä palstan aikuisilta miehiltä, saako hyödyttömiä harrastuksia harrastaa esimerkiksi kaapissa, piilossa muiden aikuisten tutkailevilta katseilta. Onhan se toki varmasti hieman hikistä puuhaa lasketella vaatekomerossa, mutta uusilla suksilla siihenkin mäkeen varmasti mahtuu yksi käännös. Vai olisiko aikuisilla salakerhoja, joissa otetaan mukaan salibändymailat ja lauotaan yläreppuja. Jos on, täältä saatte huonon veskan sitten kun minusta aikuinen tulee.

Kuulemma puikoistakin menee.

 

[finnjewel]

Mitä populaarikulttuuriin tulee, lähinnä musiikkiin, lakkaat jossain vaiheessa kiinnostumasta uusimmasta uudesta, ja kuuntelet (ja lataat netistä) useimmiten sitä materiaalia, jota teini-ikäisenä eniten arvostit. Konserteissakin käyt korkeintaan silloin, kun nuoruutesi idolit järjestävät 30-vuotisjuhlakiertueitaan.

Huomaat myös jossain vaiheessa, että naapurin lasten kovaäänisesti soittama musa poikkeaa huolestuttavan paljon omasta musiikkimaustasi ja mietit onko niiden pakko huudattaa sitä niin äänekkäästi. Samoin alat ihmetellä heidän omituisia biletysajankohtiaan.

Huomaat myös, että et oikein pääse samalle aaltopituudelle itseäsi nuorempien kollien tai kisujen kanssa vaikka omasta mielestäsi et olekaan vielä vanha. Pikkulapset alkavat sanoa sinua sedäksi eikä enää pojaksi (itselleni tämä tapahtui ensi kertaa 27-vuotiaana).

Alat myös katsella yhä vanhempia naisia sillä silmällä, ja katseesi kohdistuu enenevässä määrin naisvartalon taka- ja alaosaaan ylä- ja etuosan sijasta.

Keräilykohteetkin muuttuvat: keräsin parikymppisenä minikokoisia 4cl viskipulloja, nykyään kerään normaalikokoisia...

Olisipa ollut minunkin nuoruudessani Colin McRae-rallipelejä! Vielä sentään voitan 6-vuotiaan poikani aika helposti. Lahikainen perkele!

 

[teemu_s]

Lisätään nyt sitten kuitenkin vielä oma näkemykseni asiasta. Aion jatkaa omia hupiharrastuksiani niin kauan kuin se on mahdollista. Aikaa myöten on erittäin mahdollista että mielenkiinnon kohteet vaihtuvat ja muuttuvat.

Mutta nyt mennään näillä mitä on.

 

[Schwalbe]

Finnjewel on pitkälti oikeassa.
Kolmenkympin kinttailla ei oikeasti enää jaksa innostua uudesta musiikista, koska se kuullostaa sietämättömältä jöötiltä.
Samoin uudet elokuvat saavat trailereillaan harvoin sivuunkirjoittaneen innostumaan elokuviin lähtemisestä. Kun vaan tuntuu siltä, että on jo tarpeeksi monta kertaa nähnyt kuinka sankariamerikkalaiset pelastavat maailman...
Myöskään pukeutuminen maissifarmarilippikseen talvella tai kireään pipoon kesällä ei tunnu kovinkaan perustellulta. Enkä näe mitään syytä kulkea T-paidassa jossa lukee jotain tyyliin "Väkivalta lopettaa vittuilun". Se vaan ei enää tunnu yhtään hauskalta. Erityisen rumiahan nuo teinivaatteet olisivat muutenkin "aikuisen ihmisen" päällä.
Samoin tarpeeton epäjärjestyksen aiheuttaminen ei enää ns. hotsita, koska ei vaan enää JAKSA olla selittelemässä tekemisiään kenellekään. Saatikka olla korvailemassa aiheuttamiaan taloudellisia vahinkoja kanssaihmisille.
Viinan juominenkin menettää entisen hohtonsa. Aiheuttaa nimittäin vähintään vuorokauden mittaisen kankkusen. Lisäksi kotiinkonttaaminen aamuyöllä ei perheelliselle miehelle ole suotavaa. Kysy vaikka vaimolta.
Huumorintaju muuttuu myös. Alkaa ymmärtämään, mitä tarkoittaa sana "lapsellinen".
Sensijaan kaikenlainen urheilu on erityisen hyvin perusteltua toimintaa teinivuodet ohittaneellekin. En näe mitään syytä lopettaa salibandy- tai lumilautailuharrastusta.
Kaikenkaikkiaan elämä vaan saa uutta sisältöä. Lapset tietysti ensimmäisenä mainittuna. Toisekseen huomaa, että täällä mökillähän on huomattavasti paljon miellyttävämpää viettää lomansa kuin vaikka siellä Ibizalla. Toisin sanoen; oppii arvostamaan hiljaisuutta.
Sitäpaitsi raha rauhoittaa ja antaa eväitä tehdä asioita jotka tuntuvat kivoilta. Voit vaikka ostaa maastoauton ja rässiä sillä pitkin metsiä jos siltä tuntuu. Tai ostaa pleikkariin uuden pelin joka viikko jos vanhat eivät enää viihdytä. Eikä tarvi musiikkiakaan impata mistään, sen kun menet ja ostat sen haluamasi levyn. Tähän voi kukin halutessaan keksiä lisää asioita joihin tarvitaan aikuisuuden mukanaan tuomaa varallisuutta.

Mutta kaikenkaikkiaan elämä on kovasti paljon helpompaa, huolettomampaa ja mukavampaa näin aikuisena kuin teini-ikäisenä. Tulette vielä huomaamaan...

 

[ervatsalo]

Aikuista lapsettaa

Niin, itse taidan olla myös näitä "aikuista lapsettaa" jannuja. Asun omistuskämpässä ja ajan omalla ilmastoidulla autolla vakituiseen työpaikkaan, mutta siitä huolimatta pidän kadulle pissaamisesta, kaljanjuonnista ja kitaravetoisen musiikin kuuntelusta.

Tämän lisäksi konemusiikki, tumma olut, kravatinkäyttö, lastenkasvatus, golfinpeluu ja jazz on mielestäni perseestä. Ainakin toistaiseksi.

Täältä tähän

 

[Juhaht]

Viestin lähetti Schwalbe
Mutta kaikenkaikkiaan elämä on kovasti paljon helpompaa, huolettomampaa ja mukavampaa näin aikuisena kuin teini-ikäisenä. Tulette vielä huomaamaan...

Teikäläinenhän on kalkkeutunut jo kolmenkympin paikkeilla! Huolestuttavaa, sano. Nyt mies(?) otat itseäsi niskasta kiinni, uskaltaudut kokeilemaan uusia asioita ja opit jälleen elämään.

Tai sitten et.


Itsehän pelaan tietokoneilla, harrastan yltiöpäisiä irtosuhteita, kerään dvd-elokuvia ja rakentelen varsin mainiota kotiteatteria (joka ei koskaan voi olla liian laadukas) irtorahoillani. Teen pätkätöitä, asun vuokrakämpässä, en omista autoa ja kaapistakin löytyy vain kaksi sopivan kokoista pukua. Ikä on (ikävä kyllä) lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä, mutta eipä tässä elämäntavassa nyt niin hirveästi aihetta muutoksiin ole.

Mitä nyt vakkariduuni voisi olla välillä aika bueno juttu.


Edit: Ainiin, katson ajoittain myös wrestlingiä! Ja osaan vielä jopa - *klup* - nauraa sille.

 

[Tykki]

Iän myötä tapahtuu tosin sellaistakin, että nuoruuden haaveita on paremmat mahdollisuudet toteuttaa. Esimerkiksi nuorena voi haaveilla Porche 911:n omistamisesta, mutta perstaskusta ei löydy riittävästi katetta ja pappa betalar inte. 50-vuotiaana maallista mammonaa voi kuitenkin jo löytyä sen verran, että tuollaiseenkin turhuuteen voi sortua.

Vaarana on tietty se, että 50-vuotiaana ei enää haluakaan Porchea, vaan jonkun ison automaatti-Mersun.

Mutta yleisesti ottaen, mielestäni nykypäivänä "lapsellisuuksista" ei välttämättä tarvitse luopua aikuisenakaan. Mielitekojen tyydyttäminen saattaa toki tapahtua harvemmin, ja joistakin jutuista luopuu mielihyvin jossakin vaiheessa.

Aikuisuutta vastaan tapahtuvaa aikuisen omaa kapinointia muuten kuvaa hyvin juuri se, että kuuntelee oman nuoruutensa mielimusiikkia ja pitää vapaa-aikanaan jotain bändi- tai muuten hassua paitaa. Ja vakuuttaa itselleen, ettei ole kalkkis.

 

[mikkojii]

Mullakin alkoi vaimo vaatia aikuismaista käytöstä jo pitkän aikaa sitten. Mun pelastukseni oli kuitenkin lapset. Tuli vielä jollain ylimaallisella tsägällä pari poikaa. Siinä siis vastaus ongelmiisi: Koeta tehdä muksuja, jos vain mahdollista.

Nyt saa lapsettaa just niin paljon kun haluaa ja juniorit tykkää.

Saa pelata pleikkaria (joskus pitää tahallaan hävitä, ettei tule poru), laskea stigalla, mökämusiikki kuuluu jokapäiväiseen arkeen (Rok!) ja mitä lapsellisemman tempun tekee (pieraisee, röyhtäisee tai vain heittäytyy lattialle karjumaan) sen hauskempaa jätkillä on.

Ai mikä aikuisen malli? Äh, älkää nyt kaikkea vaatiko. Pääasia, että mies viihtyy!

 

[Carlos]

Viestin lähetti Tykki
Vaarana on tietty se, että 50-vuotiaana ei enää haluakaan Porchea, vaan jonkun ison automaatti-Mersun.

Tuskinpa siitä on pelkoa, sillä yleensä kalliiden urheiluautojen omistaminen on yksi asia mikä tuskin häviää kenenkään mielestä iän myötä, jos semmoinen purema on joskus tullut. Ainakin täällä Sveitsissä näkee hemmetin paljon kalliita urheiluautoja, ja 99% niistä on kuskina 50 vuoden paremmalla puolella oleva mieshenkilö. Joskus kuulee ihmisten miettivän että "mitä toikaan vanha ukko tekee tolla Ferrarillaan...", mutta eiköhän meitä kaikkia lapseta vielä eläkeiässäkin sen verran että leluja saa/pitää olla.

 

[ELÄKELÄINEN]

Eipä voi nuorekkuudella rehvastella,vaikka vaimo katsoo tyhmyyksiä nenänvartta ja mummot Prismassa kauhistelevat nelikymppisen farkkurotsin hurjia pääkallomerkkejä.

Se aikuisuus tulee aika lailla itsestään esim.kun huomaa jälkikasvun naureskelevan isukin erittäin nuorekkaita suosikkeja kuten Hurriganes,Pelle Miljoona ja Tapani Kansa.
Turha siinä on omalla aikuistumattomuudellaan enää uhoilla.
Sen verran täytyy kuitenkin vaikka rasvaa heittää fledaan,ettei heti virallisena kesämiehenä ammuta.

Vilperttikin pikkuhiljaa huomaa(toivottavasti) jossain vaiheessa oleva kivikautisesta diskotanssista pitävä ja ikiaikaisia tietokonepelejä haikaileva mistään siististä mitään tajuamaton setä.Siinä sitä sitten vaan on aikuisena eleltävä.

 

[Juhaht]

Viestin lähetti ELÄKELÄINEN

Vilperttikin pikkuhiljaa huomaa(toivottavasti) jossain vaiheessa oleva kivikautisesta diskotanssista pitävä ja ikiaikaisia tietokonepelejä haikaileva mistään siististä mitään tajuamaton setä.Siinä sitä sitten vaan on aikuisena eleltävä.

Pöh, sitä sopeudutaan. Aikuisuus - kuten se tässä keskustelussa ymmärretään - on mielentila, jota tulee parhaan kykynsä mukaan välttää.

 

[sampio]

Tähänkin yhteyteen käy varmasti viisaus, jonka kuulin erään nelikymppisen työtoverini suusta hänen otettua kesken työpäivän painimatsin puolta nuoremman kaverin kanssa: "Pojat ovat poikia aina viisikymppisiksi saakka, kunnes heistä tulee lapsia jälleen.".

Mitä se vastuullisuus loppujen lopuksi on? Eikö se ole lähinnä sitä iän tuomaa kypsyyttä ja elämänkokemusta, minkä pohjalta erilaisiin elämäntilainteisiin osaa suhtautua kypsemmin, kuin nuorempana. Mielestäni vastuullinen käyttäytyminen ei sulje pois tervettä poikamaisuutta. Miksi omia harmittomia unelmiaan ei saisi toteuttaa? Toisella ne liittyvät autoihin, toisella matkailuun, joku purjehtii ja niin edelleen.

 

[ipa rules]

Viestin lähetti finnjewel

Pikkulapset alkavat sanoa sinua sedäksi eikä enää pojaksi (itselleni tämä tapahtui ensi kertaa 27-vuotiaana).

Jumankauta. Mulle toi tapahtu ekoja kertoja jo 22-23 vuotiaana, huoh.

-ipa rules

 

[vilpertti]

Huh, hyvä. Olin jo ehtinyt katsoa keltaisen pörssin ja huuto.netin kautta kuinka paljon rahaa on tiedossa elämän lopettamisesta, mutta ilmeisesti tässä ei ole mitään syytä huolestua, eikä ainakaan ryhtyä miksikään aikuiseksi!

Lapset kuulostivatkin hyvältä idealta. Mitenkäs niitä tehtiinkään?

 

[mikkojii]

Viestin lähetti vilpertti

Lapset kuulostivatkin hyvältä idealta. Mitenkäs niitä tehtiinkään?

Siinäpä se. Lapset on kivoja, mutta se tekotapa on vähän inhottava. Sitäpaitti talvikaudella ei ehdi ja kesällä on liian kuuma niihin hommiin. Adoptio?

 

[Ted Raikas]

Onneksi neljännesvuosisataisesta ikävuodestani huolimatta olen kaukana aikuisuudesta. Leikin alituiseen, ajattelen mielikuvitusjuttuja ja olen täysin vastuuton ja huolimaton. Elän lähinnä itselleni ja tietysti myös tyttöystävälleni, sen voi kaikesta vakavuudesta huolimatta kuitenkin laskea ihan lapsuuteen. Vaikka on siinä niitä aikuisjuttujakin mukana, joka pistää joskus naaman vakavaksi. Kivaa kuitenkin kun on hyvä leikkikaveri, ne on kaikki kaikessa. Huvittelen ja tähtään viihteeseen. Kirjoittelen Jatkoaikaan ja osallistun sen ahh niin ihanan leikillisiin puheenvuoroihin ja skaboihin jotka osaltaan täyttää pienen elämäni riemulla.

Enpä tiedä aikuisuudesta, minusta se kuulostaa ja vaikuttaa hieman tylsältä. Siihen liittyy liikaa velvollisuuksia ja vakavia juttuja joissa pitää olla mukana, halusi sitten tai ei. Minusta vakavat jutut ovat liiallisina annoksina huonoja, ne tekevät ajatuksista mustavalkoisia ja vähintään harmaita.

Onneksi minulla on aikaa. Ajattelin aikuistua joskus tuossa kolmenkympin tienoilla mahdollisesti.

 

[Tykki]

Viestin lähetti Ted Raikas
Onneksi neljännesvuosisataisesta ikävuodestani huolimatta olen kaukana aikuisuudesta....clip... Ajattelin aikuistua joskus tuossa kolmenkympin tienoilla mahdollisesti.

Et taida olla ainoa. Tämä on nykypäivää. Ihmiset aikuistuvat myöhemmin kuin vanhempansa. Sinällään mielenkiintoista, että lapsuusaika lyhenee, nuoruutta pidennetään molemmista päistä ja aikuistumista lykätään mahdollisimman pitkälle. Se on sitä nuoruuden ihannointia.

 

[Stonecold]

Miten se menikään...

3 vuotiaana toivoo, ettei tulisi kusi housuun
18 vuotiaana toivoo, että olisi ajokortti
20 vuotiaana toivoo, että saisi seksiä
35 vuotiaana toivoo, että tekisi rahaa
50 vuotiaana toivoo, että tekisi lisää rahaa
60 vuotiaana toivoo, että saisi seksiä
70 vuotiaana toivoo, että olisi ajokortti
80 vuotiaana toivoo, ettei tulisi kusi housuun

Niin, lisätään vielä tähän että dementia on loistava juttu, saat uusia ystäviä joka päivä!

 

[Power]

Viestin lähetti finnjewel
Pikkulapset alkavat sanoa sinua sedäksi eikä enää pojaksi (itselleni tämä tapahtui ensi kertaa 27-vuotiaana).

Saanen tähän väliin kertoa tositarinan ah niin mukavalta inttiajalta.

Istuin lomamatkalla kotia kohti puolityhjässä lähijunassa. Matkalukemiset olin jo selaillut pari kertaa läpi ja tuttujen maisemien katselu ei innostanut, joten päätin yrittää nukkua hieman. Käytävän toisella puolella istui nelihenkinen perhe, isä, äiti, poika ja tyttö joista viimeksi mainituilla ikää oli ehkä 3-5 vuotta ja mekastus sen mukaista. Huomattuaan lepäämisyritykseni perheenisä osasi käyttää pelisilmää ja totesi tenavilleen, että "olkaas nyt vähän hiljempaa, tolla sedällä on ollut rankka armeija, sen pitää saada nukkua".

Yritettyäni jonkin aikaa turhaan saada unenpäästä kiinni, jouduin toteamaan ettei nukuttanut tarpeeksi. Heti kun avasin silmäni, kuului käytävän toiselta puolelta heleällä lapsenäänellä: "Setä heräs. Nyt saadaan taas tapella!"

Mitä tästä opimme? Tjaah, ehkä pojasta oli tosiaan kasvanut armeijassa Mies...

Itse en kaikesta huolimatta pitäisi sedättelyä minään lopunajan merkkinä, sillä kokemukseni mukaan jotkut pikkulapset käyttävät tuota nimitystä kaikista, jotka eivät selkeästi ole lapsia. Huomattavasti huolestuttavampaa on, jos lähikaupan, hampurilaispaikan tms. kassatytöt alkavat teititellä - minkä olen (suureksi yllätyksekseni) joutunut pari kertaa kokemaan. Toisaalta papereita kysellään edelleen kaikissa yökerhoissa, joissa naama ei ole tuttu ja edellisestä kerrasta, kun jouduin kaupassa (huoltoasemalla) todistamaan ikäni kaljaostosten yhteydessä ei ole kuin runsas vuosi. Kassaneidin kepeään "no ethän sä vielä hirveän vanha kuitenkaan ole" -kevennykseen saatoin vastata, etten ole vielä niin vanha, että jaksaisin olla papereiden kysymisestä imarreltu.


Mielestäni sampio totesi ketjun aihepiiristä kaiken olennaisen:

"Mielestäni vastuullinen käyttäytyminen ei sulje pois tervettä poikamaisuutta."

Aamen.

 

[Kontulan Ottawa]

sanotaan nyt näin, että huolimatta siitä, että olen lähempänä 50 kuin 40-vuotispäivää, se ei vaikuta siihen, mitä teen omaksi ja lähipiirin iloksi.

Tietokoneessa pyörii ilmataistelu ja urheilupelit ja eilen tein Playstationilla Olympia-pelissä uuden maalimanennätyksen kolmiloikassa.

Tietokonetta näperrän jahka lapsilta saan vuoron koneelle.

Musiikin kuuntelu on toki jämähtänyt siihen Neil Yongiin ja Suomi-poppiin. ja kesällä taisi mennä kuukausi, että ei kiinnostanut ollenkaan.

Ehkä se aikuistuminen kuitenkin alkaa siitä, kun pääsee sinne ensimmäiseen oikeaan työpaikkaan ja hankkii itselleen asunnon.

ehkä poikamiehenä ei jaksa murehtia raha-asioita ja elämää. Mutta viimeistään sitten, kun huutava käärö tulee taksilla synnytyslaitokselta, tunnet itsesi aikuiseksi.

ajan käyttö muuttuu, mutta mitään ei tarvitse lopettaa, vähentää toki (paitsi ne ravintola-illat).

kyllähän moni pitää minua lapsellisena pelaamisen takia, mutta se ei kyllä haittaa muita kuin kommentoijaa.