Koronan jälkeinen aika voi olla varsin kaukana, mutta kun saan syyskuun alussa toisen piikkini, viikko tuon jälkeen huokaisen kunnolla helpotuksesta, ja alan matkani kohti uutta normaalia.
Ravintoloissa käynnit, konsertit ja vaikkapa elokuvat palaavat ohjelmistoon vanhassa mittakaavassaan. Kotimaan reissuja tulee tehtyä enemmän, kun julkisilla liikkuminen on siinä mielessä helpompaa, ettei altistuminen vie pariksi viikoksi avovankilaan kotioloissa.
Mutta ei mitään radikaalia muutosta. Ensimmäinen piikki vei vakavan taudinkuvan pelon pois, mutta tilalle löytyi karanteenin pelko, joka on kuitenkin huomattavasti miellyttävämpi vitsaus. Toinen piikki vie sen pois. Saa nähdä, tuleeko tilalle sitten joku normaalin elämän pelko.