Luin juuri jutun Eric Lindrosista. Se pisti ajattelemaan. Oikeastaan se pisti ajattelemaan asioita monellakin tavalla uudestaan.
Mitä merkitsee olla supertähti? NHL-tähti? Hommassa, jossa rahan pitää korvata yksityisyyden menetys, päivittäiset loukkaukset, kipu, vaara, aika perheen kanssa. Liigassa, jossa väkivalta on vain plussaa, jossa nöyrät ovat luusereita ja kiltit nahjuksia. Elämää, jossa täytyy kyetä hallittuun jakomielisyyteen, uskomattomaan rääkkiin, jatkettuun adrenaliinipiikkiin ja millintarkkaan kontrolliin.
Ja sitten, kun jokin pettää, niin henkilökohtaisista tragedioista tulee kansainvälisiä naurunaiheita. Naureskellaan McSorleylle ja Royn kotona käyville poliiseille. Hirnutaan vahingonilosta, kun Koivulta räjähtää polvi tai Lindrosilta pää. Voittajat selviävät vammoistaan ja voittavat, ketään ei luuserit kiinnosta. Niitä näkee peilissä.
Tätä kaikkea kuuluu sitten käydä läpi asiaankuuluvasti rakkaudesta lajiin. Jos joku erehtyy esimerkiksi sanomaan faneille jotain takaisin, niin voi ihme sitä vinkunan määrää. Tyyppi hyökkää Tie Domin kimppuun kun tämä vähän roiski vettä ja sai turpaansa. Maailmankaatava törkeys tapahtui. Joku Grumpy old menistä huuteli faneille jotain takaisin. Häpeäpilkku koko lajille. Yök. Sehän saa monta miljoonaa, tunteeton konehan sen pitää olla.
Miksi näitä sitten tänne kirjoittelen. NHL-puolelle kirjoittelen siksi, että nämä ovat enemmän NHL-mäisiä piirteitä, joita vähän ja huonolla menestyksellä yritetään Suomeenkin tuoda. Onneksi. Eläköön TPS, HPK ja Kärpät! Yleensä luettavaksi kirjoitan siksi, että jääkiekossa on paljon asioita jotka ärsyttävät ja oksettavat. Suurin osa näistä on enemmän esillä lätäkön takana. Ja joskus sattuu v*tutuksen multihuipennus, jolloin jonnekkin on pakko huutaa, että mitä kelettä täällä taas tapahtuu. Tällä kertaa siis tänne. Nauttikaa.
Mitä merkitsee olla supertähti? NHL-tähti? Hommassa, jossa rahan pitää korvata yksityisyyden menetys, päivittäiset loukkaukset, kipu, vaara, aika perheen kanssa. Liigassa, jossa väkivalta on vain plussaa, jossa nöyrät ovat luusereita ja kiltit nahjuksia. Elämää, jossa täytyy kyetä hallittuun jakomielisyyteen, uskomattomaan rääkkiin, jatkettuun adrenaliinipiikkiin ja millintarkkaan kontrolliin.
Ja sitten, kun jokin pettää, niin henkilökohtaisista tragedioista tulee kansainvälisiä naurunaiheita. Naureskellaan McSorleylle ja Royn kotona käyville poliiseille. Hirnutaan vahingonilosta, kun Koivulta räjähtää polvi tai Lindrosilta pää. Voittajat selviävät vammoistaan ja voittavat, ketään ei luuserit kiinnosta. Niitä näkee peilissä.
Tätä kaikkea kuuluu sitten käydä läpi asiaankuuluvasti rakkaudesta lajiin. Jos joku erehtyy esimerkiksi sanomaan faneille jotain takaisin, niin voi ihme sitä vinkunan määrää. Tyyppi hyökkää Tie Domin kimppuun kun tämä vähän roiski vettä ja sai turpaansa. Maailmankaatava törkeys tapahtui. Joku Grumpy old menistä huuteli faneille jotain takaisin. Häpeäpilkku koko lajille. Yök. Sehän saa monta miljoonaa, tunteeton konehan sen pitää olla.
Miksi näitä sitten tänne kirjoittelen. NHL-puolelle kirjoittelen siksi, että nämä ovat enemmän NHL-mäisiä piirteitä, joita vähän ja huonolla menestyksellä yritetään Suomeenkin tuoda. Onneksi. Eläköön TPS, HPK ja Kärpät! Yleensä luettavaksi kirjoitan siksi, että jääkiekossa on paljon asioita jotka ärsyttävät ja oksettavat. Suurin osa näistä on enemmän esillä lätäkön takana. Ja joskus sattuu v*tutuksen multihuipennus, jolloin jonnekkin on pakko huutaa, että mitä kelettä täällä taas tapahtuu. Tällä kertaa siis tänne. Nauttikaa.