Onnittelut täältä Antero Niittymäelle ja koko Phantoms-joukkueelle! Niittymäen huikea kausi ja huikeat playoffsit saivat arvoisensa kruunun pudotuspelien MVP-valinnalla. Eikä sovi myöskään unohtaa Joni Pitkäsen panosta. Pitkäsen seitsemän tehopisteen (3+4) lisäksi keräsi hän joukkueensa, ja koko AHL:n parhaan plus-miinus -lukeman +13 pudotuspeleissä.
Hävetä ei pidä myös finaalin hävinneen osapuolen esityksiä. Chicago pelasi hienon kauden. Phantoms oli vain finaalisarjassa kokoajan askeleen edellä. Kolme ensimmäistä peliä ratkesivat kaikki yhden maalin erolla ja viimeinen olikin sitten selvempää kauraa. Asiantuntijoiden mukaan Wolves ei päässyt missä vaiheessa tasolleen. Tämä onkin varmasti osa totuutta, mutta väitän silti, että suurin yksittäinen syy Wolvesin tehottomuuteen oli mies Phillyn maalilla.
Kari Lehtonen jatkoi tällä kaudella siitä mihin viime kaudella jäi. Miehellä on edessään kirkas tulevaisuus, sitä tuskin kiistää tässä vaiheessa enää kukaan. Myös Tommi Santala pelasi erinomaisen kauden ollen koko pitkän kauden joukkeensa parhaita hyökkääjiä. Runkosarjan 40 syöttöpistettä kertovat Santalan taidoista jotain. Tässäkö yksi Suomen johtavista senttereistä maajoukkueessa tulevaisuudessa? Santalla on ikää jo 26, joten häntä voidaan pitää valmiina pelaajana kaikin puolin.
Lopuksi kehottaisin kiinnittämään huomiota kahteen finaalisarjassa pelanneeseen pelaajaan, joilla uskoisin olevan loistava tulevaisuus NHL:ssä (tai missä tahansa muuallakin).
Jeff Carter: Tuli raskaan WHL-kauden jälkeen mukaan runkosarjan viimeisillä kierroksilla ja näytti koko kiekkoilevalle maailmalle mikä hän on miehiään. Voitti pleijarien pistepörssin tehoilla 12+11 pelaamissaan 21 ottelussa. Muutenkin dominoi jokaisessa ottelussaan aina kentällä ollessaan. Tulevaisuuden supertähti, without any doubts!
Mike Richards: Tuli Carterin tavoin Phantomseihin mukaan WHL-kauden päätyttyä, ja suoraan playoffseihin. Vaikka Richardsia pidetäänkin yleisesti hyvänä kahden suunnan sentterinä, ehti hän tekemään myös vakuuttavat tehot 7+8 pelaamissaan 14 pelissä. Luonnollinen johtatyyppi, joka tekee aina kaikkensa joukkueensa eteen. Richards oli Carterin tapaan voittamassa tammikuussa Nuorten maailmanmestaruutta vaahtaralehtipaidassa.
Tässä kohtaa en enää jaksa hehkuttaa suomalaisten panosta pudostuspeleissä, mutta on selvää, että myös Pitkästä ja Lehtosta odottaa kirkas tulevaisuus. Niittymäen tilanne on mielestäni vähän sama kuin Kipperillä pari vuotta sitten. Taidot ovat kiistattomat ja jos saa kunnon näyttöpaikan ja luottoa niin tulee vielä paljon hyvää. Tämän parempaa näyttöä osaamisestaan Niittymäki ei ainakaan olisi voinut antaa.