Runkosarja pelattu
Ajattelin laatia hieman ennakointia AHL:n divisioonien semifinaaleihin:
Itä
Atlantin divisioona
Manchester Monarchs - Providence Bruins
Manchester aloitti kauden todellisella ryminällä; ensimmäisten 21 pelin saldo oli 20 voittoa ja yksi tappio. Yannick Lehoux'n, Mike Cammallerin, Dustin Brownin ja Tom Kostopouloksen johdolla Monarchs oli pitkään mukana koko AHL:n kärkitaistossa.
Tammikuussa läpimurtokauttaan pelannut ja liigan pistepörssiä johtanut Lehoux loukkaantui ja joutui sivuun loppukaudeksi. Sen jälkeen "ManUn" peli ei enää kulkenut yhtä iloisesti kuin alkukaudella, mutta puolustuksen tukipylväiden, Denis Grebeshkovin, Tim Gleasonin ja joulukuussa joukkueeseen liittyneen veteraanin Jason Hollandin johdolla heidän puolustuksensa ei pettänyt hyökkäyspelin takellellessa. Siitä osoituksena Monarchs jäi lopulta vain kahden pisteen päähän runkosarjan voittaneesta Rochesterista. Ykkösvahti Mathieu Garon pelasi erittäin hyvin, mutta myös Adam Hauser pelasi miellyttävin ottein. Brad Smyth muuten teki tehot 23+33.
Toisin kuin Manchesterillä, Providencen hyökkäyksessä ei ollut kovinkaan paljon syvyyttä. Patrice Bergeron, Andy Hilbert, Brad Boyes ja Keith Aucoin ovat kantaneet suurimman vastuun Bruinsin tehoista. Maalilla Hannu Toivonen on parantanut entisestään, joten hänen loistavien peliensä ansiosta Bruins ylsi taistelemaan pisteistä jatkuvasti. Toivonen oli tänä talvena kuukauden verran loukkaantuneena, mutta on mitä ilmeisimmin toipunut täysin. Vuoden 2000 ykköskierroksen varaus Martin Samuelsson on ollut suuri pettymys tänä vuonna. Kiekot eivät ole löytäneet verkon perukoille, tehot olivat vain 7+10.
Hartford Wolfpack - Lowell Lock Monsters
Viimekaudella Hartford profiloitui todella kovana puolustuspään joukkueena. Tälle kaudelle puolustus hieman heikkeni, kun Jamie Pushor siirtyi Syracuseen ja Jeff Paul Portlandiin. Kauden alkuvaiheessa Fedor Tyutin ja Maxim Kondratiev siirtyivät Venäjälle, mutta siitäkin huolimatta Wolfpackin peli säilyi hyvällä tasolla.
Ottawasta Greg deVries-treidissä tullut Alexandre Giroux on ollut suurin positiivinen yllättäjä, siitä osoituksena 32 maalia ja 54 pistettä. Suurimpia alisuorittajia ovat olleet Jozef Balej ja Jamie Lundmark. Balej ei pystynyt vastaamaan häneen kohdistuneisiin suuriin odotuksiin, hänen pelisuorituksistaan on puuttunut jatkuvuus pitkienkin jaksojen ajan. Italiassa Bolzanossa alkukaudella pelannut Lundmark ei hänkään kyennyt latomaan huipputehoja.
Maalissa Jason LaBarbera pelasi jälleen erinomaisen kauden. 03-04 -kaudella hänen GAA:nsa oli 1.59 ja tällä kaudella 1.84.
Carolinan ja Calgaryn yhteisenä farmina toimivan Lowellin hyökkäys on ollut Eric Staal (25+51=76) - Chuck Kobasew (38+36=74) -tutkaparin näytöstä. Laatujyrät Mike Zigomanis, Colin Forbes ja Chad Larose ovat antaneet kiitettävää taustatukea. Puoluspeli on toiminut moitteettomasti kauden ajan. Rookiepakki Mark Giordano on viime viikkoina päässyt oivaan vireeseen. Alkukaudella pisteitä ei juuri tullut, mutta nyt sopeutumista on tapahtunut.
Carolinan vuoden 2002 ykköskierroksen varaus, Red Deeristä tullut 20-vuotias Cam Ward on pelannut todella hyvän tulokaskauden. Häntä povattiin myös Martin Gerberin pariksi, mikäli NHL-kausi olisi pyörähtänyt käyntiin. Sarake 27-17-6 ja päästettyjen maalien keskiarvo 1.99 ovat erinomaisia.
Idän divisioona
Binghamton Senators - Wilkes-Barre/Scranton Penguins
Binghamton on taatusti ollut tämän kauden värikkäimpiä joukkueita. AHL:n MVP:nä palkittu huippulahjakas Jason Spezza voitti liigan pistepörssin tehoilla 32+85=117. Senators latoi liigassa eniten maaleja myös Denis Hamelin (39+39=78) , Antoine Vermetten (28+45=73) , tulokas Brandon Bochenskin (34+36=70) ja Chris Kellyn (24+36=60) panoksella.
Oma lukunsa on ollut Senatorsin fyysisyys. Siitä ovat huolehtineet puolustuksen rajut taklaajat Anton Volchenkov ja Jan Platil. Hyökkäyspäähän Binghamton sai loppukaudeksi vahvistukseksi kovan luun Chris Neilin. Brian McGrattan taas rikkoi Dennis Bonvien nimissä olleen AHL:n yhden kauden jäähyennätyksen kokoamalla kasaan 551 jäähyminuuttia.
Maalinsuulla Ray Emeryn pelit takkuilivat alkukaudella, jolloin Billy Thompson paikkasi onnistuneesti. Loppua kohden Emery on löytämässä tasoaan.
Lahjakkaita pelaajia pursuava Wilkes-Barre on ollut varsin vahva koko kauden ajan. Miellyttävin yllätys on ollut Michel Ouellet'n (31+32=63) vahva peli. Loppukaudella hän on tosin ollut pimennossa. Puolustuksessa Bostonin yliopistosta vuoden etuajassa siirtynyt Ryan Whitney (6+35=41) pelasi hienon kauden. Maalissa Marc-Andre Fleury pelasi hyvälla tasolla. Viimekauden mediamyllytyksen ja -paineiden jälkeen tasaisen varma kausi tekee itseluottamukselle hyvää.
Philadelphia Phantoms - Norfolk Admirals
Kestomenestyjä Phantoms on pelannut jälleen hyvän kauden. Syksyllä he yltivät jopa 17 ottelun voittoputkeen. Joukkueen sisäisen pistepörssin voiton 65 pisteellä jakoivat Utahista marraskuussa hankittu kiertolainen Jon Sim ja Vancouverin taannoinen ykkösvaraus, sopimuksesta heidän kanssaan kiukutellut entinen Michiganin yliopistotähti R.J. Umberger. On mielenkiintoista seurata, millaisen vaikutuksen OHL:n Sault Ste. Mariesta äskettäin tullut huippulupaus Jeff Carter saa aikaan. Hän pääsi kokeilemaan AHL:n pudotuspelejä jo viime vuonna.
Joni Pitkänen (6+35=41) pelasi mainion kauden Phantomsin takalinjoilla. Antero Niittymäki pelasi tasaisen hyvän kauden, ollen jälleen AHL:n parhaita maalivahteja.
Trent Yawneyn luotsaama Norfolk on tunnettu erittäin tiukasta puolustussysteemistä. Vapaana agenttina joukkueeseen liittynyt yliopiston suorittanut Rene Bourque (33+27=60) on ollut uskomattoman hyvä hankinta. Joukkuueen suurimmat pettymykset ovat olleet vuoden 2000 ykköskierroksen varaukset Mikhhail Yakubov ja Pavel Vorobiev, Igor Radulovista puhumattakaan. Kahden ensin mainitun otteista on puuttunut riittävää tasaisuutta. Radulov taas pelasi pisteittä ensimmäiset 16 ottelua, ja kieltäytyi menemästä ECHL:n julistaen olevansa liian hyvä pelaaja ko. liigaan. Radulovilla on maailmanluokan kädet, mutta keskinkertainen laukaus. Lisäksi asenteessa on rutkasti parantamisen varaa.
Admiralsiin liittyivät hiljattain juniorisarjojensa pudotuspelien loputtua Lethbridgen puolustaja Brent Seabrook ja Red Deerin kahden suunnan sentteri Colin Fraser.
Länsi
Pohjoinen divisioona
Rochester Americans - Hamilton Bulldogs
Rochester voitti runkosarjan 112 pisteellä. Suuri ansio kuuluu mahtavasti pelanneelle maalivahdille Ryan Millerille. Hän oli ensimmäinen 40 voittoa kaudessa torjunut maalivahti sitten 60-luvulla pelanneen Gery Cheeversin. Leveyttä ja syvyyttä Amerksin hyökkäyksestä löytyi onnistuneesti.
Tulokkaana pelannut Thomas Vanek teki huikeat tehot, 42+26=68.
Montrealin ja Dallasin yhteisen farmijoukkueen Hamiltonin peli ei mielestäni oikein kulkenut vuoden 2004 puolella, mutta miltei kalkkiviivoilla he nousivat playoffeihin. Helmikuussa pelatun Allstar-pelin jälkeen heidän vireensä on ollut muheva. Antti Miettinen on loukkaantumisestaan toivuttuaan tehnyt 35 pelissä pisteet 8+20. Junioriliiga OHL:n pistepörssin kahdesti voittaneelta Corey Lockelta ei odotettu juuri mitään tämän koosta johtuen, mutta hän teki hyvät pisteet, 16+27=43.
St. John's Maple Leafs - Manitoba Moose
Hannu Purola on tehnyt ansiokasta työtä raportoidessaan meille St. John'sin peleistä, joten hän on varmasti paremmin perillä heidän tilanteestaan kuin minä. St. John's on selkeästi suurin yllättäjä tämän vuoden sarjassa. Kokemattomalla puolustuksella kauteen lähtenyt ryhmä pelasi ennakoluulotonta joskin hieman epätasaista kiekkoa.
Maple Leafsin suurin yllätys ainakin minulle oli David Lingin hukea pistemäärä (28+60=88). Olen pitänyt häntä lähinnä goonina hänen NHL-peliensä perusteella. Mutta onhan hän näemmä ennenkin tehnyt kovia pisteitä, aina IHL:ssä ja AHL:ssä pelatessaan. Ei vain ole tullut seurattua aiemmin.
Manitoba oli huikeassa vireessä alkukaudella, mutta hyytyi hieman puolivälissä. Tulokkaista Ryan Keslerin ja Kevin Bieksan kypsä pelaaminen on ollut suurimpia valopilkkuja. Nuck, Jason King on ilmeisesti ollut jossain vaiheessa kautta loukkaantuneena? Hänen pelaamiseensa ei vieläkään löytynyt sitä tasaisuutta, mikä häneltä puuttuu. Syksyllä maaleja tuli liukuhihnalta, ihan kuin Canucksissa viime kaudella.
Lännen divisioona
Chicago Wolves - Houston Aeros
Kari Lehtosen johdolla veteraanipainotteinen Wolves pelasi jopa ehkä vähän yläkanttiin tämän kauden. Joukkue vahvistui entisestään vuokraamalla siirtotakarajalla San Antoniosta huippupelaajat Jay Bouwmeesterin ja Stephen Weissin. Lisäksi vuoden 2003 ykköskierroksen varaus, CN-tornin kokoinen Portlandin (WHL) puolustaja Braydon Coburn liittyi tiimiin. Lehtosen vartioidessa maalia Wolves tulee etenemään vielä pitkälle. Tommi Santala (8+40=48) pelasi hyvin, loppukaudella hän äityi hurjaan, 14 ottelun pisteputkeen.
Dallasin ja Minnesotan yhteinen farmijoukkue Houston edennyt tasaisen hyökkääjäkaartin voimin. Pierre-Marc Bouchard (12+42=54) , Kirby Law (25+24=49) , Mikko Koivu (20+28=48) ja Rickard Wallin (12+31=43) ovat olleet profiilihyökkääjiä. Puolustusta ovat ankkuroineet veteraanit Todd Reirden ja Patrick Traverse. Tulokasmaalivahti, 20-vuotias Josh Harding on myös pelannut erittäin onnistuneen kauden.
Milwaukee Admirals - Cincinnati Mighty Ducks
Hallitsevan mestarin Milwaukeen peli on ollut todella vakuuttavaa. Leveyttä ja ratkaisijoita löytyy runsaasti, heistä mainittakoon Simon Gamache (29+57=86) , Darren Haydar (24+26=50) , Vern Fiddler (20+22=42) ja puolustaja Dan Hamhuis (13+38=51).
Cincinnatissa on kahtia jaetut tuntemukset. Tämän kauden menestystä varjostavat huhut, joiden mukaan Anaheim on siirtämässä farmijoukkueensa muualle, itärannikon Portlandiin. Positiivisin yllätys Cincyssä on ollut Zenon Konopkan (17+29=46 212 min) läpimurtokausi ja periksiantamaton taistelu joukkueen eteen. Stanislav Chistovin (15+23=38) ja Alexei Smirnovin (9+9=18) vaatimattomat tehot ovat olleet pettymys.
Itse veikkaan Binghamtonin vievän Calder Cupin.