AHL 2014–2015

[lunde]

AHL-finaalien alla lienee viimeinen hetki avata yleisen keskustelun ketju tälle AHL-kaudelle. Liekö ketjun puuttumisen syynä AHL-keskustelun hajautuminen NHL-joukkueiden kausiketjuihin ja Suomi-näkökulmasta käytävän keskustelun keskittyminen omaan ketjuunsa? Myös AHL:n tämän kauden tappeluille on olemassa oma ketjunsa.

Jos nämä ulkomaiset sarjat ovat saaneet oman ketjunsa, niin tokihan myös Euroopan kansallisten kärkiliigojen kanssa kolmanneksi tasokkaimman jääkiekkosarjan paikasta kisaava AHL ansaitsee oman ketjunsa.

Aiempien vuosien AHL-ketjuja:

AHL 2013–2014 | Jatkoajan keskustelupalsta
AHL 2012–13 | Jatkoajan keskustelupalsta
AHL 2010 - 2011 | Jatkoajan keskustelupalsta
AHL 2009-2010 | Jatkoajan keskustelupalsta
AHL 2008-2009 | Jatkoajan keskustelupalsta
AHL 2007-2008 | Jatkoajan keskustelupalsta
AHL 2006-07 | Jatkoajan keskustelupalsta
AHL 2004-2005 | Jatkoajan keskustelupalsta

AHL:n loppuottelut alkavat ensiyönä ja vastakkain ovat jo runkosarjassa oman konferenssinsa voittaneet Manchester Monarchs (Los Angeles) ja Utica Comets (Vancouver). Runkosarjan lopullinen sarjataulukko löytyy täältä ja pudotuspelien aiempien kierrosten tulokset täältä.

@nuck kirjoitti hienon ennakon Canucks-ketjuun ja lainaankin tekstin tähän.

Utican ja Manchesterin välinen AHL:n finaalisarja alkaa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Manchester löi ensin Itäisen konferenssin semifinaalissa Wilkes-Barren 4-1 ja seuraavalla kierroksella Itäisen konferenssin finaalissa Hartfordin suoraan otteluvoitoin 4-0 ja on huilannut toukokuun 27. päivästä lähtien. Joukkue on ollut hurjassa vireessä, eikä ole hävinnyt viimeisestä 10 pelistään playoffeissa kuin kerran. Utica on tullut finaaleihin kivisemmän tien kautta, kun ensin Läntisen konferenssin Oklahoma-sarja venyi seitsemään peliin ja sitten Läntisen finaalisarja Grand Rapidisia vastaan kuuteen peliin. Energiaetu on selvästi Manchesterilla. Runkosarjassa joukkueet eivät pelanneet toisiaan vastaan, joten tuosta ei voi päätellä ennakkoon asetelmia.

Runkosarjassa molemmat joukkueet voittivat omat konferenssinsa. Manchester oli koko AHL:n kärkijoukkue keräämällä 109 pistettä, kun Utica keräsi lännen kärkijoukkueena 103 pistettä. Manchester pelaa 14 kauttaan AHL:ssä ja tämä finaalipaikan saavuttaminen on organisaation ensimmäinen. Utica pelaa nyt toista kauttaan uudelleen syntynsä jälkeen ja luonnollisesti tämä on ensimmäinen finaalipaikka. Itse asiassa Utican eteneminen näin pitkälle jo tässä vaiheessa tuli yllätyksenä useille AHL:aa seuraaville, mutta Markströmin uran paras kausi ja valmentaja Travis Greenin joukkueeseen iskostettu tiivis ja toimiva pelitapa ja hyvä yhteishenki poiki erinomaisen tuloksen.

En ole aivan varma Manchesterin kokoonpanosta, mutta kuvittelisin sen olevan suunnilleen seuraava:

Manchester(?):

Michael Mersch - Jordan Weal - Brian O'Neill
David Van der Gulik - Nick Shore - Sean Backman
Adrian Kempe - Nic Dowd - Zach O'Brien
Ryan Horvat - Andrew Crescenzi - Justin Auger

Andrew Bodnarchuk - Vincent LoVerde
Jeff Schultz - Colin Miller
Derek Forbort - Kevin Gravel

Jean-Francois Berube

Manchesterin hyökkäyksen tehokkaimmat pelaajat playoffeissa ovat olleet Jordan Weal (14gp, 10+9=19), Michael Mersch (13, 11+7=18) ja Brian O'Neill (14, 9+8=17) ja puolustuksen tehokkain Vincent LoVerde (14, 1+8=9). Hyökkäyksessä myös Sean Backmanilla (14, 4+9=13) ja Nick Shorella (14, 3+8=11) on yli 10 pistettä. Huomio kiinnittyy joukkueessa hyökkäystehojen lisäksi myös siihen, että Manchesterilla on kokoonpanossa muutamia erittäin isokokoisia pelaajia.

Justin Auger - RW - 6'7 231 lbs
Jeff Schultz - D - 6'6 227 lbs
Andrew Crescenzi - C - 6'5 208 lbs
Kevin Gravel - D - 6'4 200 lbs
Derek Forbort - D - 6'4 218 lbs
Michael Mersch - LW - 6'1 215 lbs

Joukkue otti runkosarjassa 1310 jäähyminuuttia Utican 978 minuuttia vastaan, joten fyysisesti pelaava isokokoinen joukkue sieltä on varmastikin tulossa vastaan, kuten Los Angeles Kingsin farmilta voisi kuvitellakin.

Utican kokoonpano lienee puolestaan tuttu:

Conacher-O'Reilly-Grenier
Bärtschi-Friesen-Virtanen
Gaunce-Hamilton-Zalewski
Shinkaruk-Acton-DeFazio

Corrado-Biega
Andersson-Sanguinetti
Huskins-Clendening

Markström

Utican tehokkaimmat hyökkääjät playoffeissa ovat olleet Utican "henriksedin" Cal O'Reilly (18, 0+15), Sven Bärtschi (16, 6+7=13), Alexandre Grenier (18, 5+7=12) ja Alex Friesen (18, 4+6=10) sekä tehokkain puolustaja Bobby Sanguinetti (18, 3+7=10). Cory Conacher on heräillyt ja vaikka ei ole tehnyt vielä playoffeissa kuin 4 maalia ja 5 pistettä, hän voi olla sarjassa vielä Utican puolelta yksi avainpelaajista. Joukkueen arvokkaimmat pelaajat minun mielestäni ovat olleet playoffeissa kuitenkin toistaiseksi Bärtschi, Brendan Gaunce (16, 4+5=9) ja maalivahti Markström.

Tilastoja playoffeista:

Monarchs 14 peliä: 53 tehtyä maalia, 35 päästettyä maalia, 3.79 maalia/peli.
Comets in 18 peliä: 43 tehtyä, 37 päästettyä, 2.39 maalia/peli.

Erikoistilanteet:

Monarchs: 14.0 YV%, 76.5 AV%
Comets: 14.9YV%, 77.3 AV%

Maalivahdit:

Berube (14 peliä): 2.38 päästettyä maalia/peli, 89.4% torjuntaprosentti
Markström (17 2/3 peliä): 1.87 päästettyä maalia/peli, 93.1%

Utican menestysmahdollisuudet lepäävät koko joukkueen liikkeessä, maalineduspelissä ja maalivahti Markströmin pelissä. Markström on pystynyt nollaamaan kahden edellissarjan aikana ratkaisevassa pelissä vastustajan ja häneen Utica luottaa kovassa paikassa jälleen. Manchester on kuitenkin marssinut toistaiseksi sekä runkosarjassa että kahdella viime playoff-kierroksella lähes voitosta voittoon. En ole nähnyt Manchesterilta juurikaan pelejä, mutta ennakkoraporttien mukaan alakertaa tultaisiin paineistamaan kovaa ja peleistä tulisi fyysisesti raskaita. Utican puolustuksen liike nousee ratkaisevaan arvoonsa kovan paineen alla ja siinä Uticalla onkin hyvin liikkuvia puolustajia. Manchesterilla on kuitenkin hyvin noita isoja miehiä myös voittamaan maalineduspelit, joten sielläkin pitäisi jotenkin pärjätä. Pedan saattaakin siksi tehdä paluun kokoonpanoon, vaikka Green ei ole toistaiseksi halunnut rikkoa juuri tuota voittavaa kokoonpanoa.

Ottelusarjaa pelataan seuraavan kaavan mukaisesti (kopioitu suoraan AHL:n sivulta, eli kotijoukkue on viimeiseksi mainittuna):

Game 1 – Sat., June 6 – Utica at Manchester, 6:00
Game 2 – Sun., June 7 – Utica at Manchester, 5:00
Game 3 – Wed., June 10 – Manchester at Utica, 7:00
Game 4 – Fri., June 12 – Manchester at Utica, 7:00
*Game 5 – Sat., June 13 – Manchester at Utica, 7:00
*Game 6 – Tue., June 16 – Utica at Manchester, 7:00
*Game 7 – Wed., June 17 – Utica at Manchester, 7:00

AHL-finaalit jäävät varmasti samaan aikaan pelattavien Stanley Cup -finaalien jalkoihin näkyvyydessä. Eikä jalkapallon Champions-liigan finaalin kaltaiset spektaakkelitkaan auta farmiliigan taistelua näkyvyydestä. Mahdollisesti tämän vuoksi AHL ja Neulion ovat päättäneet tarjota loppuottelusarjan televisiolähetykset ilmaiseksi AHL Live -nettipalvelun kautta. En tiedä, onko loppuottelut mahdollista katsoa ilmaiseksi myös palvelun arkistosta jälkilähetyksenä, ja onko tarjouksessa jotain maarajoituksia esim. tänne Suomeen. Nuokin asiat selvinnevät, kun pelit alkavat. Ainakin Kings- ja Canucks-faneja kiinnostanee myös AHL:n finaalit. Suomalaispelaajia ei ole tänä vuonna kisaamassa Calder Cupista.

Liitetiedostona vielä finaalisarjan tilastoja pähkinänkuoressa. Sama series snapshot löytyy AHL:n sivustolta.

 

[lunde]

Pian päättyvä kausi on myös toistaiseksi viimeinen kuuden divisioonan AHL-kausi. Ensi kaudella on luvassa isoja muutoksia, joita onkin käsitelty jo jonkin verran AHL:n joukkuemuutokset -ketjussa.

Lyhyesti kirjoittaen ensi kaudella siirrytään neljän divisioonan malliin, kun Tyynenmeren rannalle perustetaan monta vuotta valmisteltu Pacific-divisioona. Pudotuspeliformaatin mahdollisesta muutoksesta ei ole vielä ilmoitettu.

Viimeistä kauttaan AHL:ssä pelaa muun muassa itäisen konferenssin voittaja Manchester Monarchs. Emoseura Kings nostaa Ontario Reignin ECHL:stä ylös AHL:ään ja lähettää Monarchsin ECHL:ään. Tosin moni Monarchsin Kings-prospekti jatkanee edelleen AHL-uraansa tuttujen pelikavereiden kanssa, vaikka kotihalli vaihtuukin Kaliforniaan.

 

[heikkik]

Jep, finaalissa vastakkain runkosarjan ykkönen ja kakkonen, jotka siis voittivat myös runkosarjassa omat konferenssinsa. Joukkueiden voimasuhteita on mahdoton arvailla etukäteen, koska Itäisen ja Läntisen konferenssin joukkueet eivät kohtaa kertaakaan runkosarjan aikana.

Koska ykkösketjun laituri Michael Mersch oli loukkaantuneena viimeisessä Hartford-ottelussa, niin hyökkäyksen kokoonpano oli:

Brian O’Neill – Jordan Weal – Sean Backman

Adrian Kempe – Nick Shore – Zach O’Brien

David Van der Gulik – Nic Dowd – Justin Auger

Ryan Horvat – Andrew Crescenzi – Paul Bissonnette

Ex-Coyotes Paul Bissonette pelasi varmuuden vuoksi kaikki neljä Hartford-ottelua. Ilmeisesti valmennusjohto halusi varmistaa, että Dylan McIntyre et co. eivät pelaa aivan holtittomasti. Aivan täysin Biznasty ei tehtävässään onnistunut, sillä sarjan kolmannessa ottelussa McIntyre taklasi Michael Merschin sairastuvalla. Vielä ei ole sata prosenttisen varmaa, että onko Mersch toipunut pelikykyiseksi ensi yöksi, mutta todennäköisesti kyllä.

Puolustus pelasi nuckin kirjoittamassa kokoonpanossa eli

Andrew Bodnarchuk – Vincent LoVerde

Jeff Schultz – Colin Miller

Derek Forbort – Kevin Gravel

Vaikka Manchesterin kokoonpanossa on joitakin isokokoisia pelaajia, niin en pidä Monarchseja sinänsä kovinkaan fyysisenä joukkueena. Joukkueen johtavat pelaajat hyökkäyksessä ovat nopeuteen ja taitoon luottavia, varsin pienikokoisia luistelukoneita. Weal, O'Neill, Backman, O'Brien ja Van der Gulik ovat kaikki tuuman, kaksi, jollei kolmekin tuumaa alle kuuden jalan mittaisia. Puolustuksessa on kyllä pituutta ja ulottuvuutta, mutta kuusikossa ei ole yhtään todellista fyysistä pelotetta.

En tiedä onko joukkueiden kenttäpelaajistossa tai valmennuksessa ratkaisevia eroja, mutta maalivahtipelissä Utican pitäisi olla selvästi vahvemmilla. Jakob Markström taitaa tällä hetkellä olla johtava ehdokas pudotuspelien MVP:ksi, Berube on ollut riittävän hyvä, jotta Monarchs on selvinnyt Calder Cupin finaaleihin.

Niiden, jotka katsovat AHL:n streemiä Manchesteristä, kannattaa varautua siihen, että kuvan ja selostuksen laatu Manchesterista ei ole parasta A-ryhmää. Eikä välttämättä edes hyvää B-laatua... .

 

[Ni$pekt15]

Toimi toi ilmainen neulion itsellä ainaskin ja kuvanlaatu on taattua kasaria...

 

[heikkik]

Laitetaan tänne nyt lopputuloskin. Eli Manchester voitti ensimmäisen kohtaamisen jatkoajalla 3-2. Voitto oli minusta anasaittu, sillä kotijoukkue Monarchs hallitsi pääosin kiekollista peliä. Utican maalissa Jakob Markström pelasi hyvän ottelun eikä Manchesterin Berubekaan huono ollut vaikka Cometsien toinen osuma pääsiki ohi turhan helposti. Molemmilla joukkueilla loukkaantui ensimmäisessä erässä tärkeä pelaaja, sillä kotijoukkueen puolustaja Jeff Schultzia eikä vierailijoiden avausmaalin tehnyt Sven Bäertchiä näkynyt kentällä avauserän jälkeen.

Ottelun tilastot löytyy alla olevasta osoitteesta.

TheAHL.com
| The American Hockey League

Mayor's Manorin sivuilta löytyy Manchesterin näkemys ottelusta, kokoonpano, haastatteluita ja videoklippejä.

Mersch Shines In Return, Monarchs Take 1-0 Lead In CCF

Vaikka Jordan Wealia hehkutetaan NHL-valmiina pelaajana, minä en ole hänestä aivan vakuuttunut. Sen sijaan Michael Mersch, Adrian Kempe ja Justin Auger pelaavat Kings-tyyppistä hokia. Mitä enemmän näkee Merschiä, niin sitä enemmän hän tuntuu pelillisesti muistuttavan Ryan Smytheä. Uskomattoman hyvä maalineduspelaaja. Mammutti Auger otti pari tyhmää jäähyä, mutta on selvästikin ymmärtänyt - Merrchin tavoin - mikä hänen roolinsa jääkiekossa on. Jos näiden kavereiden kehitys jatkuu nykyisellä vauhdilla, niin molemmat pelaavat kahden vuoden päästä vakimiehinä NHL:ssä. Kempeä pidän kolmikon lupaavimpana. Koko, luistelu, hyökkäyspään pelinäkemys lupaa todella hyvää tulevaisuutta ajatellen. Ja kaveri täyttää vasta yhdeksäntoista ensi syksynä!

Sarja jatkuu vielä ensi yönä Manchesterissa, mutta sen jälkeen seuraavat kolme peliä pelataan Uticassa. Toivottavasti sieltä saadaan parempaa streemiä kuin New Hampshirestä.

 

[lunde]

Kiitos @heikkik ensimmäisen loppuottelun raportista. Testasin kampanjakoodin toimintaa, mutta en ehtinyt katsoa ottelua kokonaan. Kelasin vain maalikohdat läpi. Conacherin 2–2-tasoitus meni aika helposti, joten Monarchs saa olla aika onnellinen, että ei hävinnyt hallitsemaansa ottelua jatkoajalla.

AHL Liven striimi oli tosiaan melko hupaisa, kuten @Ni$pekt15 kuvasi. Ymmärtääkseni näissä on todella paljon vaihtelua kotiareenasta riippuen. Monarchsin striimin selostuskin oli melko nostalgista rahinaa. Cometsin selostus kuulosti sentään hieman modernimmalta, vaikka kuva olikin ihan samanlainen historiapläjäys. Huvittavimpia oli musiikkivideomaiset pätkät, joita näytettiin kotijoukkueen onnistuessa maalinteossa. Ehkä tämä kertoo myös siitä, millaisia harppauksia NHL:n televisiointi on ottanut viime vuosina.

Huomasin sellaisenkin asian, että ilmaisella kampanjakoodilla pystyy katsomaan AHL Liven arkistosta ottelun myös jälkikäteen. Itse asiassa kampanjakoodilla näyttäisi pystyvän katsomaan arkistosta kaikki tämän kevään AHL-pudotuspeliottelut.

 

[nuck]

Vaikka Manchesterin kokoonpanossa on joitakin isokokoisia pelaajia, niin en pidä Monarchseja sinänsä kovinkaan fyysisenä joukkueena. Joukkueen johtavat pelaajat hyökkäyksessä ovat nopeuteen ja taitoon luottavia, varsin pienikokoisia luistelukoneita. Weal, O'Neill, Backman, O'Brien ja Van der Gulik ovat kaikki tuuman, kaksi, jollei kolmekin tuumaa alle kuuden jalan mittaisia. Puolustuksessa on kyllä pituutta ja ulottuvuutta, mutta kuusikossa ei ole yhtään todellista fyysistä pelotetta.

Kahden ensimmäisen pelin perusteella pitää vaihtaa kantaani Manchesterista joukkueena. Runkosarjassa en eri konferenssissa pelannutta Manchesteria juuri seurannut, joten joukkueen muutamat isokokoiset pelaajat, valmentajan tausta, runkosarjan jäähyminuutit ja Los Angelesin farmi loivat minulle erilaisen kuvan joukkueesta, mutta nyt pitää yhtyä tähän heikkik:n näkemykseen. Manchester on ennen kaikkea hyvin liikkuva joukkue. Toki joukkue on kaksinkamppailuvoimainen ja ajaa maalille vahvasti, mutta ei sinällään erityisen fyysinen.

Kaksi ensimmäistä peliä pelattu sarjaa ja Manchester johtaa ansaitusti 2-0 otteluvoitoin. Ensimmäinen peli oli mielestäni selvemmin Manchesterin hallintaa. Toiseen peliin Utica paransi, mutta ei vieläkään riittävän paljon. Molemmat pelit ovat menneet jatkoajalle, mutta ilman Markströmiä ne olisivat olleet ohi jo ennen tuota. Uticalla vaikuttaa olevan vähän bensa lopussa raskaan playoff-taipaleen vuoksi ja pitkään levännyt Manchester voittaa suuren osan irtokiekoista. Uticalle pahan raon teki myös joukkueen ykköshyökkääjän Sven Bärtschin loukkaantuminen ensimmäisen pelin alkupuolikkaalla. Sitä ennen Bärtschi ehti tehdä maalin, mutta joutui jättämään pelin väliin. Hän oli toki mukana sarjan toisessakin pelissä, mutta ei ollut normaali itsensä. Toinen tärkeä pelaaja, puolustaja Bob Sanguinetti, on myös pelaamassa jonkun vamman kanssa ja on kaukana omasta tasostaan.

Manchesterilta Michael Mercsh on ollut toistaiseksi vakuuttavan hyvä, kuten heikkik kirjoitti ja oikeastaan koko ykkösketju on pelannut kyllä hyvät kaksi ensimmäistä peliä. Manchester vie sarjaa tasakentin ja kun joukkueen erikoistilanteetkin tuntuvat toimivan paremmin, Utica saa parentaa selvästi jotta sarjassa mentäisiin vielä pidemmälle. Seuraavat kolme peliä pelataan Uticassa, missä Comets ei saisi oikeastaan tappioita ottaa. Tehtävä vaikuttaa vähintäänkin vaikealta etenkin Bärtschin ja Sanguinettin pelatessa tuolla tasolla vammojensa kanssa.

 

[lunde]

Game 3 - Machester @ Utica 2–3

Utica otti kotonaan tärkeän voiton sarjan kolmannesta ottelusta. Manchesterissä vastaanottavana osapuolena ollut Comets tuli kotikaukalossa otteluun ryminällä ja voitti avauserän laukaukset 17-9. Isäntien onnistuneen avauserän ainoa kauneusvirhe sattui 2–0-maalin jälkeen, kun Monarchs pääsi kaventamaan vielä erän viimeisellä minuutilla. Comets onnistui toisen erän alkupuolella tekemään kolmannen maalin. Vaikka Monarchs vastasi kavennuksella reilun minuutin päästä, ottelussa ei nähty tämän jälkeen enää maaleja.

Adrian Kempe teki molemmat Monarchsin maalit. Vieraiden maalivahti Jean-Francois Berube joutui jättämään kaukalon jo seitsemän minuutin pelaamisen jälkeen loukkaantumisen vuoksi. Kakkosmaalivahti Patrik Bartosak pelasi edellisen kerran runkosarjan päätösottelussa ja joutui nyt siis kovaan paikkaan.

Uticasta lähetetty videokuva on ehkä hieman parempaa kuin sarjan alussa, mutta eihän tämäkään mitään audiovisuaalista ilotulitusta ole.

Ottelun tilastot
Ottelun maalikooste

Seuraavat ottelut pelataan Uticassa perjantaina ja lauantaina.

 

[nuck]

Utica on parantanut joka pelissä edellispeliin verrattuna ja otti nyt ansaitun avausvoiton sarjassa. Markström otti maalilla yhden varman maalipaikan kiinni ja pelasi muutenkin jälleen hyvin. Muuten joukkueen parhaat olivat mielestäni Huskins, O'Reilly (ensimmäinen playoff-maali!), Grenier ja Bärtschi. Hyvä nähdä etenkin Bärtschin pelanneen hyvin, sillä sveitsiläisen finaalisarja näytti jo huolestuttavalta ensimmäisen pelin loukkaantumisen jälkeen. Muutenkin koko joukkueen parantunut peli oli hyvä merkki ja ehkä tästä on vielä saatavilla hyvä sarja.

Saa nähdä mitä Manchesterille tekee Beruben loukkaantuminen ja miten pitkään Berube ylipäänsä on pois kentiltä. Ykkösvahdin loukkaantuminen on yleensä iso asia näissä peleissä joukkueille, mutta en tiedä sitten kuinka pitkästä vammasta tuossa on kyse. Shinkaruk loukkaantui puolestaan Uticalta ja Virtanen oli sairauden vuoksi pois kokoonpanosta. Kempen hyvä yritys toi tulosta kahden maalin verran, lahjakas ruotsalaishyökkääjä Kingsille tulossa.

 

[heikkik]

Sarjan neljännessä ottelussa 6-3 voitto Monarchseille. Vaikka avauserän jälkeen peli tasan 2-2, niin ottelun kulkua numerot eivät vastanneet. Kotijoukkue Utica oli paremmin liikkuneen ja taitavamman Manchesterin kanssa purjeessa alusta alkaen, vaikka ensimmäisiä maaleja jouduttiin odottamaan yli 10 minuuttia. Sitten kaksi kiekonmenetystä Comets-pelaajille ja peli oli ansaitusti 0-2 vierailijoille. Vaikka Utica tasoittikin pelin erän viime minuuteilla, niin Monarchs vei peliä ja Utica keskittyi vauhdin hidastamiseen ja jälkipeliin.

Toisessa erässä Utican jäähyilyt kostautuivat, kun Colin Miller ja Nick Shore tekaisivat ylivoimamaalit. Cometseilla oli vielä erän puolivälin jälkeen sauma päästä otteluun mukaan, kun saivat pelata minuutin verran viidellä kolmea vastaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Nic Dowd teki erän viime minuutilla ottelun toisen maalinsa ja that's it. Kolmannessa erässä Adrian Kempe laukoi komealla laukauksella Jakob Markströmin vaihtoon ja Will Acton kaunisteli loppulukemiksi kolmen maalin eron.

Jollei Comets ala keskittyä "kovuuden" esittämisen ja jälkipelailun sijaan jääkiekoon, niin sarja menee poikki ensi yönä. Utican pakit ovat kusessa Manchesterin karvaajien kanssa ja joukkueen hyökkääjät jättävät pakkinsa aivan liian yksin pelinavausten kanssa. Ja Markströmin pitää pelata maalilla A-luokan peli, jos Cometsit haluavat voittaa seuraavan ottelun ja siirtää sarjan ratkaisun takaisin Manchesteriin.

J-F Beruben loukkaantumisen takia Manchesterin maalilla pelanneella Patrik Bartosakilla oli vaikeuksia kiekon havaitsemisessa viivavedoissa eikä reboundit oikein olleet kontrollissa. Mutta onneksi joukkueen hyökkäys oli sen kovassa vireessä - ja Markström hiukan epävireessä - että tshekki pääsi kuittamaan ottelusta voiton. Bartosak on ollut otteissaan varsin ailahteleva, joten jos hän joutuu pelaamaan ensi yönä, niin toivottavasti vuorossa on huippupeli.

 

[lunde]

NHL:ssä finaalisarja jatkuu vielä ainakin yhden ottelu verran, mutta AHL:ssä mestari on selvillä.

Los Angeles Kingsin farmijoukkue Manchester Monarchs voitti viidennen loppuottelun 2–1-numeroin ja vei sarjan 4–1-voitoin. Vieraat löivät isännille luun kurkkuun heti avauserässä kahden maalin muodossa. Utica onnistui kaventamaan, mutta vasta 15 sekuntia ennen peliajan päättymistä ilman maalivahtia. Aika loppui kesken ja näin pelit loppuivat farmiliigassakin.

Ottelun tilastot

Jordan Weal palkittiin Jack A. Butterfield Trophyllä pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana.

Calder Cupin voittanut Monarchs puolestaan siirretään ECHL:ään ensi kaudeksi. Onhan siinäkin palkintoa mestaruudesta. Mestaruus tuli organisaatiolle niin sanotusti viimeisellä mahdollisella hetkellä.

 

[tsajari]

Calder Cupin voittanut Monarchs puolestaan siirretään ECHL:ään ensi kaudeksi. Onhan siinäkin palkintoa mestaruudesta. Mestaruus tuli organisaatiolle niin sanotusti viimeisellä mahdollisella hetkellä.

Tämä se vaan jaksaa kummastuttaa. Mahtaa pelaajilla olla hyvin erikoiset fiilikset kun tietää, että ensi kaudeksi joukkue tiputetaan alemmalle tasolle. Vaihtuvuutta luulisi olevan tiedossa luonnollisestikin, mutta tuon seurauksena tietysti sitäkin enemmän.

 

[lunde]

Tämä se vaan jaksaa kummastuttaa. Mahtaa pelaajilla olla hyvin erikoiset fiilikset kun tietää, että ensi kaudeksi joukkue tiputetaan alemmalle tasolle. Vaihtuvuutta luulisi olevan tiedossa luonnollisestikin, mutta tuon seurauksena tietysti sitäkin enemmän.

Käytännössä iso osa Monarchsin pelaajistosta (etenkin Kings-lainat) jatkanee AHL-uraa uuteen Pacific-divisioonaan ECHL:stä siirtyvässä Ontario Reignissä. Eli tavallaan joukkueet muuttavat rannikolta rannikolle, mutta joukkueiden nimet jatkavat markkinointisyistä samoilla paikkakunnilla. Paikallisia katsojia on varmasti helpompaa houkutella tutun nimen omaavan joukkueen pariin, vaikka sarja onkin eri ja joukkue täynnä vieraita pelaajia.

 

[Eekenator]

Tämä se vaan jaksaa kummastuttaa. Mahtaa pelaajilla olla hyvin erikoiset fiilikset kun tietää, että ensi kaudeksi joukkue tiputetaan alemmalle tasolle.

Kuten lunde tuossa sanoikin, ei joukkue pelaajamateriaalilta tipu mihinkään. Samat pelaajat jatkavat mutta vain eri kaupungissa. Markkinointisyistä nimi säilyy, mutta ensi kauden Ontario Reign on käytännössä sama asia kuin tuore mestari Monarchs. Luonnollisesti tuo tavallinen pelaajavaihtuvuus kesän mittaan, mutta tuskin mitään sen isompaa. Hieno homma että saivat Calder Cupin, jää sekä faneille että pelaajille hyvä maku Monarchsin AHL-vuosista, ja nuoret pelaajat saivat elintärkeää kokemusta kovista peleistä. Ei varmasti tehnyt huonoa esimerkiksi Adrian Kempelle tulla Ruotsista pelaamaan pienen kaukalon pudotuspelejä isossa roolissa ja päättää kausi mestaruuteen.