Nostetaanpa parilla sanalla AHL:n playoff-pistepörssin kärkinimiä esiin.
Mark Arcobello on varaamaton 25-vuotta täyttävä pienikokoinen hyökkääjä, joka on jokaisella AHL-kaudellaan ottanut askeleita eteenpäin. Hänen tilanteensa on jossain määrin samanlainen kuin vaikkapa David Desharnaisilla tai P-A Paranteaulla tai toisaalta Darren Haydarilla aikoinaan. Arcobello voisi sopivassa saumassa ottaakin NHL-paikan, mutta Oilersin lupauskatraan ollessa varsin runsaslukuinen, pidän aavistuksen epätodennäköisenä, että Arcobellolle merkittävää näyttöpaikkaa tulee.
Sama pätee tavallaan Toni Rajalaan, joka on kuitenkin kolme vuotta Arcobelloa nuorempi ja Edmontonin oma varaus, tästä syystä pidän Rajalan mahdollisuuksia näyttöpaikkaan Arcobelloa parempina. Tähän toki vaikuttaa se, jääkö Rajala Pohjois-Amerikkaan. Todennäköisin tuleva NHL-hyökkääjä Oklahomassa on kuitenkin heidän sisäinen pörssikolmonen Teemu Hartikainen, jolla on enemmän annettavaa, vaikkei kärkiketjuihin mahtuisikaan.
Syracusen kärkinimet Ondrej Palat ja Tyler Johnson ovat lähes samanikäisiä (21 & 22 v.), pienehköjä pelinrakentajatyyppejä. Tampassa luulisin muutaman näyttöpaikan hyökkäykseen avautuvan, mutta niitä tavoittelee mm. lisäksi lähes saman ikäiset Brett Connolly, Richard Panik ja JT Brown, joista Connolly on Tampan vuoden 2010 ykkösvaraus. Kaikille näistä NHL-ura tuskin ainakaan Tampassa aukenee ja Connollyllä luulisi olevan näyttöpaikkojen suhteen etulyöntiasema. Cory Conacherin treidaaminen tosin hieman helpotti hyökkääjälupausten ruuhkaa.
Grand Rapidsin pörssikärki 22-vuotias Tomas Tatar on omissa papereissani näiden karkeloiden kenties todennäköisin NHL-hyökkääjä, mutta Detroit-tyyliin saattaa kypsyä vielä farmissa, hänkin pienehkö, mutta silti huomattavan monipuolinen pelaaja. Wilkes-Barren hyökkäystä johdattaa varaamaton 28-vuotias Trevor Smith, monipuolinen työteliäs hyökkääjä, jolla olisi riittävästi kokoakin, mutta taidot, luistelu ja voimapuolikaan tuskin koskaan kehittyvät NHL-tasolle.
