Ah armahin kotiseutu...

[BitterX]

Hämeenlinna. Sitten, kun sieltä vihdoin pääsee pois, haluaa aina takaisin. Toistaiseksi aina vain käymään, mutta varmaan vielä joskus olemaankin. On tässä tullut oikeasti isoja kaupunkeja nähtyä, joten jos joskus satun Helsinkiin duuniin, en aio siellä asua. 50min ajomatkan päässä on toinen pikkukaupunki, jossa samalla rahalla saa 200% enemmän elämänlaatua.

 

[Ex]

Tjaa. Täällä ilmoittautuu yksi juureton.

Isä syntynyt Tampereella, oma syntymäkunta on Toijala (ja fyysisesti paikka siis Tays), vuosi 1971. Sieltä muutto Simpeleelle (-74?), jossa luuhattiin kolmessa eri kämpässä.

Simpeleeltä Ruotsiin ja Upplands Väsby:hyn vuonna -78, josta paluu Suomeen vuonna -85. Ruotsi jäi aika hyvin hanskaan tuolta ajalta. Sitten asustelua Kokemäellä about 10 vuotta. Vanhemmat muuttivat Humppilaan -91, itse jäimme broidien kanssa Satakuntaan. Kolmen eri asunnon jälkeen avioliittoon ja neljänteen kämppään (Kokemäellä). Lyhyt kolmen kuukauden vierailu naapuripitäjä Harjavallassa ja sitten Nokian palvelukseen Saloon marraskuussa -95. Salo oli hieno paikka. Salosta muutto omakotitaloon Paimioon -99.

Paimio sai jäädä kun -03 muutimme rivariin Tampereelle, vajaan kolmen kilsan päähän Taysista. Jotenkin tuntui siltä kuin ympyrä olisi sulkeutunut, mutta ei: Kesäkuussa kuluvaa vuotta muutimme Malmöön*, sillä vaihdoin konttoria Köpikseen (yhä siis Nokialla). Emme tosin myyneet rivariamme Tampesterissa, joten ehkä vielä palaamme...

Jossain määrin juurettomuus on vaivannut, ei voi kieltää. Esimerkiksi vanhemmillanikin on jo menossa viides asunto, jossa en ole ikinä itse asunut. Kodiksi on siis vaikea mieltää mitään paikkaa. Vaan toisaalta sitten on rikastunutkin: Ystäviä on kirjaimellisesti ympäri maailmaa, ja parhaillaan piiri on taas laajenemassa (sunnuntaina tulossa tuvan täydeltä paikallisia vieraita).

Mainittakoon vielä että olisin voinut siirtyä Tokioon töihin syksyllä -02, mutta vaimo ei halunnut sinne lähteä. Se siis jäi kokematta, mutta ehkä hyvä niin.

Eiköhän tarina jatku vielä ainakin yhden Suomeen paluun verran.


*) Sinänsä hauska yksityiskohta, että meikän poitsu on tarkalleen saman ikäinen kuin itse olin Ruotsiin muuttaessani (tosin hän menee englanninkieliseen kouluun).

 

[Kolmas Johannes]

Molemmat vanhempani ovat Kauhavalta, isäni suku tosin likipitäen sataprosenttisesti Kuortaneelta. Joka tapauksessa minulla sikäli on vahvat eteläpohjalaiset juuret. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että en Etelä-Pohjanmaalla ole varsinaisesti asunut elämästäni hetkeäkään. Uudellamaalla sen sijaan olen ollut kirjoilla elämäni kaikki tovit.

Synnyin Espoon Otaniemessä, fyysisesti Helsingin naistenklinikalla. Isä valmistui samana päivänä. Elämäni viisi kuukautta kuluivat Espoossa. Rattaista näkyi tapiolalais- ja otaniemeläsipuiden ns. kukkeita lehtiä.

Muutimme Järvenpäähän. Jos minulla jossain juuret on, siellä. Liki kaksikymmentä vuotta Järvenpäätä sai kuitenkin aikaan suurimman osan nykyisistä kaverisuhteista ja kaikki lapsuudenmuistot. Järvenpäässä olen asunut kolmessa eri paikassa, mikä sinänsä ei ole järin oleellista.

Muutin Helsinkiin. Ensimmäistä kertaa pois kotoa. Olen viihtynyt. Totaalijärvenpääläisenä toisinaan suorastaan vihasin Helsinkiä, mutta siellä asuttuaan kaupungista oppii pitämään. Juurtumisongelmia ei ole.

Sinänsä voisin kuvitella asuvani aika monessakin paikassa. Ulkomaatkin kiehtovat, ainakin Ruotsi. Aika näyttänee tai näyttää, mihin päädyn.

Tänä iltana ajattelin kuitenkin päätyä Vuosaareen katsomaan Ykkösen huipputaistoa Viikingit-Honka.