Kyä kyrsii tää perseily niin huolella, että pakko omiakin ajatuksia purkaa. Vahvasti samoja mietteitä, kuin osalla palstatovereista jo aiemmin. Omat ajatukseni perustuvat puhtaasti sivusta seuraamiseen. Seuranta on ollut osaltani turhankin aktiivista aiemmin vuosien ajan, nyt tämä tötöily on kyllä terävimmän kärjen siirtänyt ihan muualle. Halliin ei kiinnosta mennä, ainakaan syksyn pelit ei liiemmin kiinnostele edes kotisohvalta käsin, etenkään tämän episodin jälkeen. Tämä kai on sitten sitä, mitä seura ja kotimainen, sisäänpäin lämpiävä Liiga haluaa. Liigan mukaan ottaminen offtopic, mutta edustaa mielipidettäni.
Aatua on kritisoitu ylimielisyydestä ja asennevammasta joidenkin henkilöiden osalta. Kovinkaan moni Aatua tunteva ei näin ole kuitenkaan sanonut, vaan päinvastoin. Esimerkiksi nykyaikana suosituissa podcasteissa on mm. KukkoLassen ja urheilua ammatikseen vuosia työkseen seuranneen Seppäsen (urheilucast) suulla luotu käsitys, että nuorempi(kin) Rädyistä olisi jopa älykäs ja esimerkillinen nuori urheilija.
Kaikki tässä ei todellakaan kohtaa, ja suoraselkäistä olisi tulla asioiden kanssa rehdisti ulos, jotta myös fanien keskuudessa ilmaa saataisiin puhdistettua ja avoimiin kysymyksiin vastauksia. Onhan se paljon mahdollista, että nuorella miehellä nousee ns. hattuun, kun kehuja on sadellut koko pienen iän ja potentiaalia on pidetty poikkeuksellisena. Silti, ylimielinen ja yltäkylläinen olo itselleni tulee tämän keissin osalta nimenomaan Oulun Kärpistä organisaationa, ei laisinkaan pelaajan puolelta.
Aatun kommentit Kalevassa olivat toki ehkä osin ajattelemattomia - vai olivatko sittenkään? Mitä nuoren miehen olisi pitänyt sanoa, kun joka paikassa muualla tuntuu kulkevan, mutta Kärpät ei suostu rehellistä mahdollisuutta antamaan, vaikka pedattu tontti kärkiketjussa on ollut "auki" koko alkukauden. Joka ikinen tämän on nähnyt ja pystynyt halutessaan toteamaan. Täysin luonnollista, ei tietenkään täysin hyväksyttävää. Terveissä olosuhteissa ja organisaatiossa kehityskeskustelun paikka, ei seurasiirron. Vaikea nähdä syvemmälle, kun yksityiskohdista vaietaan, yllätys yllätys.
Olen ajatellut korulauseita yleisesti käytetyistä kliseistä koskien nuorten pelaajien kehittämistä.
"Virheet kuuluvat peliin, niitä ei tarvitse pelätä, mutta niistä tulee oppia"
"Harjoittelu valmistaa, mutta peli se on, joka kehittää"
"Onnistumiset ja kehut ruokkivat itseluottamusta, joka näkyy jäällä"
"Hyvät esitykset palkitaan lisääntyvällä vastuulla"
Hlökohtainen näkemykseni on, että Kärpät on pyyhkinyt lähivuosina näillä asioilla lähinnä melenan sotkuista persettään.
Mannerin aikana muutamien pelaajien suosiminen alkoi rehellisesti jo oksettaa ja innostus pelien seuraamiseen lopahti kovasti aiemmasta. Kauniita puheita kyllä, tuskin kovinkaan kauaskantoista toimintaa organisaatiota ajatellen. Odotin uuden alun tulevan nyt Mikkolan myötä, tapahtuihan viime kaudella väläyksiä mm. Tieksolan odotetusta sisäänajosta Laten toimesta. Mitä vielä, sama saatanan paska jatkuu. Tunkkaista on.
Lienee sallittua käydä ihan juniorivalmennuksen puolella, kun puhutaan juniori-ikäisestä pelaajasta. Palloliiton sivuilta lainattua:
"Hyväksyvä ja yhtenäinen seurayhteisö ja joukkue on turvallinen paikka lapselle myös epäonnistua."
"Valmentaminen on ennenkaikkea ihmistuntemusta ja -johtamista: loogisesti johtaminen on helpompaa, mikäli johtaja, eli tässä tapauksessa valmentaja, tuntee pelaajansa ja ymmärtää myös henkisen hyvinvoinnin merkityksen."
Pitäisiköhän nykypäivän urheilussa yllä mainittujen seikkojen olla aika lailla itsestäänselvyyksiä? Ovatko nämä toteutuneet Kärppien ja Aatu Rädyn kohdalla? Rohkenen kyseenalaistaa, edelleen vahvasti sivusta seuraajana. Mutta myös fanina, jonka kuuluisi kantaa kolikkoa halliin ja seuran käyttöön. Teenkö sitä; en todellakaan tällä hetkellä. Voisikohan se avoimuus olla vaihtoehto? Liigaympyröissä kun ei ole insidereita NHL:n tyyliin, joiden kautta faktat vuotavat yleiseen tietoon.
Rädyn kohdalla on nyt pari vuotta puhuttu mistä lie henkisestä prosessista ja kasvusta vaikeuksien kautta. Kuuluvat tietysti prosessiin nuoren pelaajan kohdalla, mutta joku kohtuus! On myös kuunneltu malliesimerkkejä kaivautumisesta joukkueeseen ja isompaan rooliin alaketjujen kautta ja haettu verrokkeja milloin Pyörälästä, milloin Kemppaisesta. Noh, molemmat ovat tehneet toki upean uran Euroopassa, mutta ymmärtääkseni Aatun kohdalla tähtäin olisi kuitenkin jotakin muuta, ja potentiaali tämän myös ehkäpä mahdollistaisi. Kotimaisen liigan tehtävä, ja myös Oulun Kärppien tehtävä, on osaltaan tukea näitä poikkeuksellisia kykyjä myös tässä prosessissa.
Mitä tässä nyt keskustelua olen seurannut, niin kyllä fanien vallitseva kanta on se, että omia poikia ja omia supertalentteja käydään hallissa katsomassa aivan erilaisella mielenkiinnolla, kuin näitä ostomiehiä, jotka eivät vaivaudu kotiyleisölle itsestään mitään ekstraa antamaan. Jos et kentällä räisky, ota kannattajat mukaan esimerkiksi somen kautta ja osoita välittämistä. Herätä tunteita, tuo rahaa kassaan. Itsestäänselvyytenä jääkiekkoihmisten ei tule pitää tänä päivänä yhtään mitään kotimaassamme. Kädenlämpöisyys ja tyytyväisyys hallitsevaan asemaan urheiluscenessä näkyvät jo karulla tavalla monessa kassassa.
www.is.fi